Tämä tuli selväksi jo edellisessä viestissäsi. Olen silti eri mieltä.
Pekka Virran mielipide asiaan:
" Voiko Tappara voittaa tällä pelityylillä mestaruuden?
– Ehdottomasti voi. Pelityyli ei tule olemaan mikään este. Päinvastoin, se on tällä hetkellä heille huikea vahvuus."
Viesti siirrettiin ketjuun: Data-analytiikka ja edistyneet tilastot jääkiekossa
Kanadassa ei olla tuttuja liigan pelityylin kanssa:
”TPS:n pelaaminen ihmetyttää Pohjois-Amerikassa”
”Jääkiekkosivusto The Hockey Newsin asiantuntija Tony Ferrari jakoi tiistaina viestipalvelu X:ssä videopätkän Vaasan Sportin ja Turun Palloseuran välisestä ottelusta.”
Mielenkiintoisia pohdintoja nuo korikseen vertaamiset. Uskallan väittää, että noiden “kuvioiden” toteuttaminen parketilla on helpompaa kuin jäällä. Kukaan meistä ei ole syntynyt luistimet jalassa, liikkuminen jäällä on nopeampaa ja vaikeampaa, suunnanmuutos vauhdissa vaatii enemmän tilaa ja aikaa. Lätkässä on peliväline, maila, joka lisää ulottuvuutta ja vaikeuttaa suojausta. Ja kiekko on nopeampi kuin pallo. Screenaaminen koriksessa kuuluu perusasioihin, ja on selkeästi säänneltyä. Lätkässä screenaaja ajaa usein kontaktiin, mikä olisi koriksessa automaattisesti virhe ja ne myös vihelletään. Lätkässä siitä harvoin pilli soi.
En usko, että lätkä on taktisesti evoluution alaportaalla korikseen verraten. Jäällä ei vaan toimi samat asiat kuin parketilla. Ainakaan samalla tavalla. Lätkääkin on pelattu tosissaan jo 100 vuotta, kyllä siinä ajassa on ehditty innovoida yhtä sun toista.
Petteri on toisaalta hupiukko, mutta toisaalta harvinainen toimittaja siinä mielessä, että hän puhuu paljon pelistä. Ja vielä harvinaisempi puhuessaan pelin taktisista nyansseista.
Sehän on vanha vitsi, mutta totta, että koripallojoukkueen reeneissä on katsomossa joukkueellinen jääkiekkovalmentajia.
Kunhan ei ikinä tuu jääkiekosta semmosta lajia, missä viiminen minuutti kestää 10 minuuttia tai enemmän kaikkien taktisten aikalisien yms. kanssa.
Tää on mielenkiintoinen näkökulma. Tätä samaa ideaahan toteutetaan muissakin pallopeleissä. Esim. nykyfutiksessa kolmiopeli on yksi pallonhallinnan kulmakivistä. Lajitaktisesti toki on kauempana jääkiekosta kuin koris, kun pelaajia kentällä on eri määrä.
Muistelen, että Sihvonen joskus aikoinaan kehui JYPin kolmiopeliä, olikohan Jyrki Ahon aikakaudella. Mutta tuo muistaakseni liittyi jotenkin enemmän ajan ja tilan voittamiseen / tukipelaamiseen hyökkäysalueella kuin varsinaisesti syöttelemiseen. Täytyis kaivaa nuo vanhat analyysit esiin.
Muistelet muistaakseni aivan oikein ja väittäisin, että tietyllä tavalla ja tietyissä tilanteissa tämä toteutuu jo.
Mun mielestä @Tapparajovuodesta-67 :lla on hyvä pointti ja hän tiivisti asioita paremmin kuin minä. Pointtina lajin eroavaisuudet toisistaan. Koriksessa, kuten muissakin jalkojen päällä ilman välillistä pelivälinelittä (lue: mailaa) tehtävissä lajeissa pelaaja on ja voi olla enemmän paikallaan. Koska paikallaankin ollessaan hänellä on periaatteessa verrattain nopeasti saavutettavissa 360 asteen suunnat. Jääkiekossa (kiitos luistinten) suunnanmuutos pelaajalla on hieman erilainen ja jatkuvan liikkeen vaade ei mahdollista lähtöä aivan minne tahansa.
Koitan siis sanoa, että luistimista ja ja oletuksista osa puolustajista voi sulkea pois liikemalleja, joita ei tapahdu (oletettavasti ja tässähän tulee pakeille myös lukuvirheitä) . Tässä sitten poikkeuksena Kaprizovit ja muut, jotka osaa pitää pakkeja pilkkanaan suunnanmuutoksilla, jotka perustuvat poikkeukselliseen terän käyttöön ja luistelutaitoon.
En siis sano, että muissa lajeissa ollaan paikallaan. Sanon, että jalat maassa olevissa lajeissa tuota paikallaanolon momenttia voidaan soveltaa osana tilansaamista, koska siitä pääsee lähtemään verrattain nopeasti lähes minne tahansa. Luistimilla valitut liikesuunnat on ennustettavampi ja osa harhautuksista perustuu vaikkapa kulmissa siihen, että yritetään vähän aikaa näyttää terillä toista suuntaa minne sitten käännytään. Paikallaan lähtiessä mahdollisuudet pienenee aluksi entisestään vs. jalat maata vasten olevat lajit.
Tämä keskustelut on mielestäni äärimmäisen kutkuttavaa, muttei taida mennä enää ketjun topiciin?
Ei tietenkään voi soveltaa yksi yhteen eri lajien kuvioita, mutta kyllä niistä jotain voi lainata. Kun miettii viime vuoden Tanus, Lehterä, Savinainen trion peliä parhaimmillaan, niin olihan siinä etenkin koripallosta tuttua, ”give an go” pelaamista parhaimmillaan. Ainakin itsellä tämä tuli mieleen.
Nyt kun mainitsit, niin näiden lyhytsyöttöpeli, välillä siis todella lyhyiden syöttöjen peli, oli sellaista lätkää, jota en muistanut ennen nähneeni, eikä ole paljon näkynyt myöskään Lehterän lähdön jälkeenkään.
Kiitos mielipiteeni tulkinnasta, muttei itselläni ollut ihan yksittäinen tilanne mielessä, vaan enemmän se, että peli ei lähde laidoista rakentumaan oikein mihinkään. Tuntuu, kuin kiekkoa vaan siirreltäisiin eikä mitään rakenteellista vaihtoehtoa tunnu olevan (jota kaikki pelaajat toteuttaisi yhteispelinä). Korisvertaus oli lähinnä sitä, että siellä jokaiselle pallopositiolle on useampia pelikirjavaihtoehtoja enkä koe näiden vaihtoehtojen rakentamista jääkiekkoonkin. Eli jos kiekko saadaan rauhoitettua kehälle sentterille, pelataan jotain sovittua pelikuviota millä päästäisiin pakottamaan puolustusta pakettiin tai vyörytettyä painetta kohti maalipaikkaa. Pahoittelen sitä, jos se yksittäiseltä koris-/jääkiekkotilanteelta vaikutti.
En näe kopiointia kovin helposti mahdollisena vaihtoehtona, mutta esim @ljpp viittasi Ilvekseen ja kolmiopelaamiseen. Itsekin olen salibandyn puolella koittanut ohjeistaa kolmiopelaamista koko kentän harjoitteiden kautta, jotta peli tuottaisi kolmiopelaamisen jatkumoita pointista, viiksestä tai hyökkäyskulmasta pelattaessa. Eli koriksesta voi ottaa elementtejä mukaan, mutta suoraan vertautuvaa siitä ei tientenkään saa.
Ylipäänsä olen hämmentynyt myös siitä, kuinka nopeasti valmennus pystyy muuttamaan pelin painopisteitä. Esim. puolustamalla voiton saamiseen käytettiin selvästi aikaa ja se tuotti tulosta viime viikolla.
Yksi jääkiekossa viisaampi tyyppi opetti minulle, että täällä usein parjattu nurkasta viivaan ja laukaus on itse asiassa juuri tätä. Laukaus pakottaa puolustuksen lähemmäs maalia ja kääntymään. Vai olikohan sittenkin joku MM-studion asiantuntija, en enää muista.
Syynä on tietysti rebound-kiekko. Tuota teesiähän ovat toitottaneet Rautakorpi ja Tapolakin, niin että se on tallentunut kameralle.
Vilpittömästi en yrittänyt laittaa sanoja suuhusi, mutta yritin alleviivata sitä, mistä puhuimme. Yhdestä esimerkistä. Mutta kiitos, että selvensit ja pahoittelut, että puhuin suullasi.
Mä olen useammassa viestissä pyrkinyt avaamaa mm. koripallon ja muiden ”jalat maassa” lajien lajiominaisuuksia. Yksi varsin yhteneväinen (myös salibandy jne.) ero jääkiekkoon, on liikkeen pysähtyminen hetkeksi. Tämä mahdollistaa ehkä kiekkoa paremmin kolmiot yms. variaatiot, joissa vastustajat reagointiin reagoidaan.
Tämä pätee osittain myös lätkään, mutta kontaktit sekä jatkuva liikkeessä oleminen (liuku) tekee tästä hieman erilaisen. Oikeastaan vain yv vertautuu selkeiten muihin mainittuihin tilanteisiin (paikallaan, rintamasuunta peliä kohti) kun peli on rauhoitettu.
Isossa kuvassa hämmennyn koko koris-keskustelusta. Mä edelleen pohjaan kulmissa pyörimisen siihen, että Tappara on tehnyt eniten maaleja/ ottelu. Kuinka paljon siis muut pyörii kulmissa? En kiistä huomiota, koska edelleen näen sen välttämättömyytenä juurikin mainitsemalleni riskille mm. kiekonmenetyksestä hallitsemattomassa tilanteessa. Ja samalla: koska kulmissa pyörimme? Toisinaan se on tapa vaihtaa myös kiekolla. Tätä tekee myös vastustajat.
Viime peleissä, missä Tappara on boxannut vastustajan ulos - se on saanut palstalla kehuja. Mitä vastustajat ovat tehneet? No ne on pyörinyt kulmissa. Eli siis - kulmissa pyöriminen on välillä yhtä lailla kaikkien synti ja sen murtaminen kaikille haastavaa. Data tukee Tapparan pääsevän tekemään maaleja ihan mukavasti. Emme ole edes paras yv- joukkue.
Mistä me edes tiedämme, ettei Tapparalla ole korisvaikutteits jo ja kuinka paljon? Jääkiekko pohjautuu todella paljon voitettuihin 1vs1-tilanteisiin ja tietyt lajinomaiset haasteet estää suoran siirron. Me emme edes tiedä kuinka paljon Tapparalla on variaatiota takataskussa, koska jos kiekollinen pelaaja ei voita tietyssä aikataulussa ja tietyllä rytmillä omaa tilannettaan, jatkuvan liikkeen ajoitukset siihen versioon menee kanssapelaajilla ohi. Sitten pitää taas soveltaa. Mehän emme tiedä mitkä tilanteet on sovittuja ja mitkä ei.
Tämä siis ei ole @eetoli vuodatus sinulle, vastasin sulle vain, koska pahoittelin.
Mutta siis, vaikken suoraan näe tänäkään vuonna Tapparan peliä täydellisinä ja näen tiettyjä haasteita/ parannuskohteita, en aina suoraa näe mainittuja asioita mitenkään dramaattisena. Vaihteluväli pelien välillä on ollut iso, mutta Tappara on löytänyt monipuolisia keinoja voittaa.
Huom @eetoli, @Vekki-Keke ja muut – siirsin keskustelun tähän uinuvaan ketjuun, koska pääsimme Tapparan peliesityksistä aika paljon pidemmälle, pallopeliteorioihin.
Hyviä pohdintoja, jatkakaa.
- Maalipaikka syntyy aina jonkun virheen, eli hävityn 1vs1 tilanteen tuloksena. Täydellinen peli päättyisi 0-0.
- Jack Han itseasiassa kritisoi lyhytsyöttöpeliä ja kirjoitti kuinka sitä oli jalkautettu Toronton organisaatiossa heikoin tuloksin. Hän jatkoi vertaamalla jenkkifutiksen juoksupalloihin ja pohti pitäisikö jääkiekossa ajatella enemmän sen kautta.
Teksti löytyy hänen blogistaan kun vähän kaivaa. Tämän kauden tuotantoa.
Täydellinen peli 0-0? No, sitten on täydelliset pelaajatkin. Ehkä se tässä onkin pointtina, että hyökkäys päättyy hyvin harvoin maaliin tai edes laukaukseen. Mutta: sopivalla taitoerolla, omilla vahvuuksilla ja oveluudella noihin maalipaikkoihin kuitenkin voi päästä, ilman että puolustus mitään varsinaisesti sössii.
Koriksessa pistesuoritus hyökkäyksestä on todennäköisempää, ja puolustus ei voi mitään, jos takamies saa kolmosputken päälle. Ja jos yrität häntä jotenkin estää pääsemästä paikoille, muualta aukeaa tilaa tai altistat itsesi harhautukselle, jota et voi sääntöjen puitteissa estää. Hyökkäyksellä on koriksessa siis etu. Täydellinen peli päättyisi suunnilleen lukemin 300-297. Jenkkifutis puolestaan on niin taktista, että siitä ei ota oikein selvää. Yleensä mitä enemmän ukkoja lajissa on kentällä, niin variaatiot kasvaa.
Jääkiekko on siinä mielessä alkeellinen peli ettei sitä vihelletä sääntökirjan mukaan. Esim NFL: Tulkinnan varaa aina on ja tuomarivirheitä sattuu, mutta NFL:ssä asiantunteva kommentaattori kertoo hidastuksen nähtyään, mikä tuomio on videohuoneelta todennäköisesti tulossa, ja ne menee myös oikein. Liigassa videotarkistusten tulosta kukaan ei etukäteen tiedä, useimmat toivoo ja harva uskaltaa arvata. Pelitapaan vaikuttaisi, jos koukkimiset, estämiset ja kahvaukset saisi pois. Puolustajan työtä voisi hyvinkin tehdä astetta vaikeammaksi, ja viheltää noita koiruuksia pois. Mutta kun kyse on kulloisenkin tuomarin linjasta eikä siitä mitä säännöissä lukee.
Luulenpa itse, että havaintoinemme olemme omalta osaltamme kaikki vahvasti oikeassa ja intohimo näkyy ajatustemme puolustamisena. @Vekki-Keke on oikeassa siinä, ettei lätkä sovi suoraan koripallon tms. jalkojen pitää rullata koko ajan, jottei liike pysähdy -tyylisiin pallopeleihin verrokiksi. Samasta syystä esim. salibandyn puolelle tulevista pelaajista futaajat ovat pelitaktisesti edellä lätkäjätkiä. Lätkäjätkä, kun syöttää pallon, on saatettu oppia liukumaan syötön jälkeen, kun futaajat pistävät lähes poikkeuksetta jalkoja liikkeelle repiäkseen puolustuksen muotoa.
Tarkastelen Tapparan pelaamista PAHP:n osalta ja huomaan paljon toistuvia asioita:
- ristipisto painottomalle laiturille siniviivan tuntumaan on vahvasti toisteista ja avaa träpin nätisti, mikäli vastassa oli korkea träppi
- kiekosta luovutaan erittäin nopeasti norsukiekkona, mikäli syöttelyketjutus ei rauhoitu tai ole kontrollissa (omassa päässä huolimaton syöttö avaa vastustajalle aihion pelata tilanne maalipaikkaan - näissä testataan aina Heljankoa tai Kakea) <= työmäärä vastustajalla on liian pieni ansaitakseen maalipaikan.
- yksi hyökkääjä on valmis varastamaan lasin tai laidan kautta heitettyihin norsukiekkoihin. Leskinen on ylikylän äijä hyödyntämään lasia nk. yv-hyökkäysten avaamiseen.
- vaihdot pyritään ajoittamaan volttilähtöihin, jossa pakit ja hyökkääjät syöttelevät ja antavat vaihdoille aikaa ja siitä lähdetään tarjoamaan ja hyödyntämään raikkaiden jalkojen ja ”vaihtokaaoksen” rikkovaa tilannetta hyökkäysalueelle voimakkaasti sisään ajaen tuoreiden jalkojen ja toisen ja kolmannen aallon hyödyntäen (näistä on isketty usea kaunis maali tällä kaudella)
Kun katson HAHP-pelaamista, se jää yleensä toisteisuutta vaille, mikäli kiekkoa rullataan päädyssä ja vaihdellaan kiekon omistajaa. Mikäli pakille saadaan vetopaikka, ovat hyökkääjät monesti vielä pois maskipelaamisesta tai tarjoamasta lisäuhkaa syöttösuuntien osalta. Pakille jää näissä tilanteissa usein se ”tyhmän” näköinen rännittäjän rooli. Jos ottaa täysin epäreilun verrokin viime kauden pelikirjasta, oli pakeilla ainakin yhden kerroksen maskia tarjolla toisteisesti.
Kritiikkini kohdistuu siis vain siihen, etten itse näe mitään toisteisuutta hyökkääjien yhteispelaamisessa, jotta päästäisiin nk. maalipaikoille. Välillä onnistutaan, mutta niissä on joku 1vs1 voitto ja päästään yksilön kautta luomaan kaaos ja hyödyntämään sitä.
Saatan olla myös sokea ja viime kauden korruptoimat silmät ikäänkuin etsii vääränlaisia merkkejä yhteispelistä. Toivottavasti tämä avaa vähän enemmän sitä omaa kriittistä katselukulmaa - ja korostan sitä, että luotan tähän valmennustiimiin ja ennen kaikkea joukkueeseen kriittisyydestäni huolimatta.
Joo siis kyllä ne änärissä on fiksummaksi alkamassa tulla, mutta kyllä toi peli on aika vinhaa tahtia nimenomaa kiihtynyt.
Ei se ole sattumaa, että vasta viimevuonna Karlsson paukutti 100p rikki jossain Sysipaska Sharksissa, eikä esim Prime vuosinaan Ottawassa.
Fiksumpi taktiikoita on, mutta peli nopeutuu pakosta kokoajan, koska nopeus tappaa taidon. Esim vaikka McDavid nyt osaa harhauttaa ni ei sen aina tarvi ku kiitää vaan ohi.
Tähän suuntaan kiekko menee, siksi Rikardin tulo Tampereelle tuli mielestäni parhaaseen paikkaan.