Ei se noin helposti käy, varusmiehen morsiamesta pääsee yli vasta kun unohtaa sen numeron.
Lienee vielä muistissa?
2 tykkäystä
Hyvässä muistissa. 
Pitikö mennä heittämään? Näköjään ite muistan vieläkin sen numeron.
Hah, näköjään en enää muista sitä. Pitkään se mielessä pysyikin. Vielä viime kerralla kun jostain syystä asia tuli mieleen, niin sen muistin (n. 10v intin jälkeen). 
620260, kaipaan sinua Jossuni 
3 tykkäystä
Taisin olla huono varusmies, kun mulla niitä morsiamia ehti kolme olemaan…
Kahden numero lähtis vielä varmuudella, kolmannenkin “muistan”, mutta siitä en ihan yhtä varma ole enää.
1 tykkäys
Sama täällä, mutta mulla niitä oli neljä! Ensin alokasaika Parolassa(1), AUK Turku(2), AUK erikoistuminen Hennala(3), Parolaan takaisin alokaskouluttajaksi(4)
Eikä hajuakaan yhdestäkään numerosta 
1 tykkäys
Joudun lunttaamaan armeijanaikaisia muistiinpanojani. Hiukkavaarassa ensimmäinen morsiameni oli 602637. Sen tilalle vaihdettiin 321094. Tikkakoskelta annettiin 304589. Hiukkavaarassa polkupyöräni oli n:o 1677 ja sukset 102. Tikkakoskella sukset n:o 882.
1 tykkäys
Merivalvojat rakastaa tykimmin. Tässä juttu mun morsmaikusta. Sarjanumerolla ei ole väliä, koska meille kelpaa vain harvinaisuudet.
1 tykkäys
Kyllä se tais olla 913666 
Ei ole kyllä hajuakaan mikä mahtoi olla aseen numero, vaikka ei ollut kuin yksi ase. Neljä vuotta tulee muutaman viikon kuluttua täyteen palvekseen astumisesta. Jostain arkistosta ehkä voisi löytyä jos alkaisi penkomaan.
Mulla oli armeija-aikana vaikeuksia muistaa asiat viimeisen päälle. Siis muistin numerot mutten muistanut mitä numeroita ne tarkkaan ottaen oli.
Mielessä pyöri vaan kolme eri merkkijonoa. 7177, 237105 ja 907K. Sen muistin, että yksi niistä oli pankkikortin koodi, yksi henkilötunnuksen loppuosa ja yksi vaimon numero, mutta en kirveelläkään muistanut että mikä oli mikäkin.
Siinä oli sitten muutamia häkkerpyöriä mitä armeija-aikana kävi. Kävin nollat taulussa yhtenä iltalomana pankkiautomaatilla ja mieli löi tyhjää. “Mikä tää numero ny oli…” Automaatin näytöllä näkyi vaan neljä viivaa ja totesin että sen on pakko olla vaan neljä merkkiä pitkä. Naputtelin 9…0…7… mutta perkele ei koota missään. Ei sitten missään.
Rupesi vähän tuskastuttamaan niin kokeilin samaa kuin kännyköissä vielä sinä aikana, että kun painaa vitosta kolme kertaa niin tulee koo. No, eipä tullut eikä kelvannut koodi. Tapahtuma keskeytyi, mutta rahaa tartti edelleen saada. Niinpä koitin sitä toista koodia jonka muistin. 7…1…7…7… ja bingo!
Sitten kävin jossain välissä vääpelin juttusilla ja se tartti henkilötunnuksen loppuosan. Hetken siinä mietin tykönäni ja ilmoitin nohevasti kuin tykin suusta, että kakskolmeseittemäyksnollaviis! Vääpelin katse haroi tyhjää ja huusi “Mikä vitun kenialainen säkin luulet olevas!” Sitten olin että EI SAATANA.
Olihan näitä. Oi aikoja. … Ei mutta ei ■■■■■ - ette sitten lukenu tätä. Ette ainakaan ota mun pankkikorttia. Misähän se muuten on? VOI *#@&§§!
13 tykkäystä
Ei paljoo tetsarit paina, eikä tetsaamiset soittele.
3 tykkäystä
Tähän voisi sanoa, että 2/17 ei kotiudu koskaan!
Ootteko muuten kuulleet, että luutnantti … on ylenemiskiellossa? Se piti suksisulkeisia hallin katolla!!
Taitaa olla tarkoittamasi heppu nykyään vääpeli. Ja jossain muussa varuskunnassa ylikessu. Kolmannessa yliluutnantti. Neljännessä kapteeni.
Ja vanha ku piru, kun kaikki tapahtu jo 80-luvulla, kun mää olin armeijassa.
1 tykkäys
TJ
17 tykkäystä
Pakko toivottaa AAMUJA nyt kun vielä pari päivää voi huudella. Ylihuomenna voi toivottaa enää “aamua”.
3 tykkäystä
Niin se aika rientää sotiessa! Trepun “jatkosota 2.0” alkaa olla finaalissa, tervetuloa kodinturvajoukkoihin!
4 tykkäystä
Tein aamujen uusintalaskuvaatimuksen sotaministeriöön. Siinä voi mennä hetki. Sori.
5 tykkäystä