Paremmat käsien liikeradat 
4 tykkäystä
Eikä kannata maalata (hieroa) liian kuivalla telalla/pensselillä eikä aloittaa maalaamista jalkalistasta ylöspäin tai keskeltä seinää eri suuntiin edestakaisin rullailemalla, kuten usein filmeissä näkee tehtävän.
Kädellisyys ja kätevyys on aika keskeinen juttu, mikäli aikoo saada hyvännäköistä jälkeä.
Kantapään kautta se on opittava vaikkei jaloilla ja etenkään kantapäillä juuri maalaustöitä tehdä.
Jokin perusasiat olisi hyvä kumminkin tietää ja omaksua.- kuten kassarinkin hommissa.
1 tykkäys
Tänään taas opitaan lisää. Eilettäin saatiin makkari maalattua kertaalleen. Tänään aamulla olohuoneen katto, joka suojattiin jo eilettäin. Päivällä lakkiaisiin ja illalla makuuhuone toiseen kertaan. Huomenna toinen makkari kahteen kertaan ja sitten muuttoralli päälle.
5 tykkäystä
Miks katto piti suojata? Yleensä maalarit maalaa ensin katon eikä seiniä, jottei seiniä tarvitse suojata ja/tai maalata toiseen kertaan, jotta kattomaalin roiskeet saadaan piiloon 
Nykyään ei laattioita juurikaan maalata, ellei kyse ole vanhasta tai uuden lautalattiasta. Ne kannattaa sitäpaitsi maalata viimeksi em. roiskesyistä. Lisäksi kannattaa varoa, ettei maalaa itseään nurkkaan, sillä nurkasta poistumisen jälkien korjaaminen tuottaa runsasti lisävaivaa - tai ainakin joutuu odottelemaan aika pitkään laattiamaalin kuivumista, jotta pääsee kuivuneelta alueelta käsin nurkkapläntin retusoimaan.
Hauskoja lakkiaisia rakentavista neuvoistani huolimatta .
Makkareissa ei kattoja maalattu ollenkaan, vain seinät. Olohuoneessa kyllä, siis maalarinteipillä. Tultiin asuntoon 45 min sitten ja makkarin toinen kerros on vedetty. Hyvä ku mikä. Ny suntikset niskaan ja juhliin.
Nyt on katto maalattu ja juhlat juhlittu. Hurjan näköinen kun kuivuu niin nopeasti. Oli pakko paeta Ohranjyvään kaljalle ja viä yksi päälle
5 tykkäystä
Loistava päätös! Ei se maalaaminenkaan ihan tostavaanhommaa ole!
1 tykkäys
Maalari ei ole koskaan selvinpäin.
1 tykkäys
Poikkeus vahvistaa säännön.
Selvät maalarit ovat selvinpäin.
Niitäkin nimittäin löytyy.
Kaikki maalarit ovat juoppoja? näinhän sanonta menee, mutta totuus lienee jotain muuta- Vanhimman siskoni mies (s. 45) oli huipupumaalari, eikä koskaan juonut. Olis kai kannattanut koska mr. Alzmaimer (rinuli tule viisasteleen) nujersi loistavan maalarin ja tuhosi kaikien hänen kohdallaan, mutta ei se tietenkään häntä harmittanut, hän kun ei tiennyt mistään mitään, ihana elämä rakkaan vaimonsa ja lastensa kanssa oli over ande out.
2 tykkäystä
Nimenomaan sanonta. Sama koskee myös mm. muurareita, jotka olivat aikanaan rakennusalan arvostetuimpia henkilöitä.
Oikeastaan kaikki tuon alan (rakentaminen) ammattilaiset ovat tietyllä tapaa nykyään aliarvostettuja ja se on sääli.
1 tykkäys
Eikö joku oikeasti osaa maalata? Uusavuttomuus huipussaan, jos ei osaa tapetoida, maalata ja lattiaansa päällystää millä nyt haluaakaan.
Kaikkihan varmaan osaa tai ennenkaikkea luulee osaavansa. Usko tai älä, näissäkin hommissa on olemassa ammattilaisia. Osaavista on jopa pulaa.
Mutta joo, kaikki osaa ja jos ei osaa, niin jalkapuuhun.
6 tykkäystä
Mitä nyt niin herkillä. Tottakai on ammattilaisia joka alalla. Maalarin hommat nyt ei rakettitiedettä ole. Voi onnistua konttorirotaltakin. Ohjeitakin saa ja löytää helposti. Kaks kättä on plussaa.
Tuolla meikän työelämässä näkee jos jonkinlaista hanslankaria ja ammattilaista, siis muka ammattilaista. Saattaa olla hienojakin taloja, joissa on esim. viimeistelyt tehty sinne päin tai ainakin lähes sinne päin. Kaikkihan ne osaa, ainakin omasta mielestään. Työn jälki sen sijaan ei aina kesta kriittisempää tarkastelua.
E. Minä komppaan Oijennusta täysin tässä(kin) asiassa
2 tykkäystä
Enpähän tule viisastelemaan, vaan kerron elämän tosiasioita.
Isäukkoni (Tampereella oikein opin käynyt maalari) meni Helsingissä naimisiin eka kerran 20-vuotiaana itseään kymmenkunta vuotta vanhemman naisen kanssa, jolla oli jo valmiiksi tehty poika. Syntyi pari lasta ja viina oli mukana siinä määrin, että lapset sijoitettiin lastenkotiin. Isäni muutti lähelle synnyinseutuaan pohjois-Hämeeseen ja tutustui tulevaan vaimoonsa eli äitiini. Hän sai tuohon aikaan melko harvinaisen avioeron, ja sisaruspuolteni huoltajaksi merkittiin vain isäni. Isäni kosi ja äiti pani ehdoksi: “Minä tai pullo. Jos pullo tulee, minä lähden.” Äitini haki jo ennen avioitumista säni lapset Helsingistä lastenkodista meidän yhteiseen kotiimme.
Muutaman kerran isä oli maistellut, kun tarjottiin, ja äitini oli ollut lähtökuopissa, mutta uskonut edelleen, että isäukko pysyy hänelle asetetussa ruodussa. Eihän tuo liitto mikään onnela tietenkään ollut, mutta isäni pysyi about raittiina ja tupakatkin hän jätti pössyttämättä, kun piti rahat säästää hartiapankkitalon rakentamiseen. Niitä omakotitaloja sitten syntyi tuon ekan lisäksi kaksi lisää. Isä teki betonilaudoitukset ja kirvesmiesten tekemän rungon ja vesikaton jälkeen loput kirvesmiehen työt (väliseinät, lattiat. ikkunan karmit ja pokat, portaat yläkertoihin) ja tietenkin oman alansa hommat. Muurarit tekivät omat hommansa kuten sähkömiehetkin. Kolmen ok-talon lisäksi syntyi vielä yli viisikymppisenä 1½-kerroksinen kesähuvilakin.
Useimmat isäni ikäluokan maalarit olivat jo maannet nurmen alla aika pitkään, ennenkuin hän 83-vuotiaana sammui aortan repeämään.
Sitä en tiedä, miten paljon hän viinaa ikävöi, mutta perheensä hän varusti niin asunnolla, huonekaluilla (teki huonekaluista puuvalmiisiin maalaus/lakkaus/ kiillotushommat ja joitakin teki ihan puusepäntöistä alkaen itse) vaatetuksella ja elintarvikkeilla sekä maksoi mun ja nuoremman veljeni lukukausimaksut ja aluksi ilmaisen asunnon opiskelujen alkuvaiheissa.
Oli aika huumorintajuinen ja hauskakin varsinkin vanhempana, mutta ok-talojen ja ainaisen rahapulan ja ehkä sen viinankaipuunkin takia oli nuorempana aika kiukkuinen ja äkkipikainen muttei väkivaltainen.
Anteeks, että kirjoitan näin pitkään, mutta ajattelin samalla hyödyntää tätä juttua, kun pitäis jättää jälkipolville jonkinmoinen tarina isoisästä ja isovaarista.
Vielä lyhyesti: Isän ekä vaimo kuoli “kassialmana” Helsingissä, isäni esikoispoika eli velipuoleni oli maalari, joka alkoholisoitui aika pahasti, mutta selvisi AAn avulla kuiville, onnistui pitämään vaimon ja kolme poikaansa sekä perusti vielä keski-ikäisenä maalausliikkeen maalarikaverinsa kanssa ja menestyi ihan hyvin.
Isäni vanhin veli ja kaksi isäpuolen serkkuani ovat myös olleet maalareita, mutta kas kummaa: kaikki kolme ovat olleet raittiita. Onkohan se jonkinlainen sukuvika, koska äitini ei varmasti ole heidän raittiuttaan ollut rakentamassa .
Itse olen kyllä ihan omakohtaisesti havainnoinut maalareita, jotka ovat olleet työtovereita kesä- ja joululomilla. Kyllähän siellä tietenkin viina tuli kuvaan mukaan sitä hanakammin, mitä lähempänä viikonloppu oli.
Itse olen ollut enempi kohtuuden ystävä En raivoraitis mutten juoppokaan…
4 tykkäystä
En mää ammattimaalareista tiedä,mutta taivaanrannanmaalareita tuntuis olevan muutama.
2 tykkäystä
Maalin levittäminen on pieni murto-osa (wanhanajan) maalarin töistä ja senkin voi tehdä toki tökerösti, kuten olen monesti todennut.
Nykyinen rakennusteollisuus tuottaa valmiiksi maalattuina, kalusteet, ikkunat ja ovet sekä vuori ja jalkalistat. Tasoitteet levitetään seiniin ruiskuilla ja monet seinäpinnat ovat valmiiksi tasoitettuja levyjä, joten nimenomaan tasoitustyöt, jotka vaativat ennen eniten ammattitaitoa, ovat lähes tyystin kadonneet.
Itse pidin kireällä kostutettua pinkopahvi- tai konepaperirullaa jo 11-vuotiaana ja kädet olivat kuin tulessa etenkin. kun ei pituuskasvuni ollut vielä päässyt alkamaan. Isäukko yritti naputella nupeja kattoon mahdollisimmin nopeasti ja piteli välillä rullaa kattoa vasten, että pääsin ravistelemaan verta laihoihin käsivarsiini.
Myös muiden rakennusammattien yot ovat tulleet aikojen kuluessa yhä kevyemmiksi ja helpommiksi. Kuinka moni teistä on nähnyt esimerkiksi muurareita ja heidän hanslankareitaan tiiliseinää muuraamassa? Minä muistan selvimmin ns. Kiinanmuurin talojen muuraamisen, koska aikoinaan kävin sitä seuraamassa ennenkuin keskimmäiseen nelikerroksiseen muutimme.
Mitä te nyt mun kimppuun hyökkäätte. Ei ole mun ongelma, jos ette osaa maalata. Nykyaikaisella maalilla helppoa hommaa ainakin minulle ja minä en pinnassa virheitä näe, voi olla, että ammattimies jotain näkisi, mutta näkee varmaan pinnassa kuin pinnassa ja minäkin näen virheitä ammattilaisten jäljessä. Olen tarkka joka hommassa mitä teen ja monesti ammattimiehet vetää kiireessä huonompaa.
1 tykkäys
Kumpi tässä on ongelma?
Maalarin ammattitaito vai maksaja joka haluaa työn nopeasti ja halvalla.
Minä en osaa tapetoida enkä aio opetellakaan.
Jos tarvii tapetoida, niin joku oikea ammattihenkilö saa tehdä sen mun puolesta korvausta vastaan.
2 tykkäystä