Tässä kuunpimennystä odotellessa ajatus harhautui sellaiseen, että miten kaukana tulevaisuudessa transplanetaarista henkilöliikennettä toteutetaan. Tämä on hyvin epätieteellistä mutuilua, eikä siksi sovi mielestäni olemassaoleviin ketjuihin.
No, minä en rohkene lähteä väittämään, että valonnopeuden ylittävä liikkuminen olisi mahdollista (mitä se toki saattaa joskus ollakin). Tiedonsiirrossa sitä lähemmäs kuitenkin päästään, kun kuljetaan kohti avaruusaikaa.
Nykyhetkessä:
pystytään siirtämään valtavia tietomääriä Maan mittakaavassa todella nopeasti (siis tälle ajalle nopeasti, se mikä tuntui viisi vuotta sitten nopealta on jo tuskaisen hidasta)
pystytään laboratorio-oloissa rakentamaan proteiineja (yms. kaikkea jännää, lääketiede ja bioteknologia eivät ole omimman ymmärryksen alaa)
Eli arvioisin tilanteen etenevän seuraavasti:
On teknologia, jolla pystytään tallennetusta tiedosta rakentamaan vastaavanlainen ihminen (periaatteessa siis soo-soo-juttuja, mutta äläpä vielä lopeta lukemista). Tämä teknologia pakataan avaruusalukseen, joka pystyy ylittämään sopivaksi katsotulle eksoplaneetalle olevan etäisyyden. Tämän jälkeen perään lähetetään dataa, joka sisältää yksittäisten ihmisten muistin, rakenteen yms. täydellisesti. Sellaisella sopivalla välityksellä, että nämä ihmiset sitten rakennetaan kohteessa uudelleen. Kaikki Maan tieto ja historia ja sen sellainen lähetetään myös, jotta se on käytettävissä uudessa Maassa.
Moraalinen probleema on se, että maailmankaikkeudessa on kloonattuja ihmisiä, mutta näistä ei suurin osa, jos kukaan, elä samanaikaisesti. Toinen probleema on se, että ihmiskunnan historia limittyy sellaiselta vajaalta vuosituhannelta. Mm. tämän vuoksi viimeisen pitäisi muistaa ns. sammuttaa valot.
Näin kovana Tiedeykkösen seuraajana täytyy sanoa että mielenkiintoista pohdintaa. Mutta samaan hengenvetoon todettava, että avaruus on niin käsittämättömän valtava, ja nykyään tunnettu lähin eksoplaneetta on noin neljän valovuoden päässä. Valoa nopeammin kun ei mikään voi tyhjiössä liikkua (fysiikan sääntö), niin ruvetaan olemaan mahdottoman äärellä (ja lisäksi, massalliset kappaleet eivät voi saavuttaa valonnopeutta).
Kauas voidaan teleskoopeilla zoomailla, mutta toisaalta edes oman aurinkokunnan ulkoreunoja ei kovin hyvin tunneta. Etäisyydet jo siinä niin mahdottomia. Ja sitten kun vielä mennään valovuosien asteikolle, niin ei voi muuta kuin lainata Parantaista: Niin, ihminen, tuo maapallon pikku kusiainen.
Näinpä, mutta hainkin takaa sitä, että olisi tarpeeksi kestävä ja tarkkaan suunnattu/ohjattava avaruusalus, joka voi tehdä matkaa riittävän kauan. Sekä sitä, että tiedonsiirto pääsisi suhteellisen lähelle valonnopeutta. Ennemmin näkisin ajatuksessani ongelmana riittävän raaka-ainemäärän saamisen uudelle planeetalle.
Lisäksi tulevina vuosituhansina saattaa joku onnistua kumoamaan nykyisin tunnettuja fysiikan lakeja. Tai sitten räjäytämme toisemme.
Einsteininhän jokainen tietää, mutta luulen että sitä ei kovin moni tiedosta millaisena saavutuksena yleistä suhteellisuusteoriaa voidaan pitää. Einstein kehitteli teorian matemaattisesti, ilman että sen kuvaavia ilmiöitä siihen aikaan pystyttiin todentamaan (mm. että massa taivuttaa valoa). Täysin hämmästyttävää että vielä 100 vuotta myöhemmin saa lukea uutisia “Einstein oli jälleen oikeassa”.
Valoa nopeammin liikkumiseen tarvittaisiin Babylon 5-sarjasta tuttu madonreikä aika-avaruudessa ja sen käyttäminen hyödyksi. Toinen vaihtoehto on joku “porsaanreikä” kiertää nopeuden “rajoitukset”, kuten Miguel Alcubierren visioima Star Trekistäkin tuttu poimuajo, jossa aika-avaruudesta aikaa ikäänkuin “poimutetaan” aluksen ympärillä.
Näitä kumpaakin keinoa on toki toiset tutkijat kiistäneet ja asiaa joudutaan hieman tutkimaan ennen kuin matkaa kannattaa varata ja laukkuja pakata…
Fysiikan lakien mukaan mikään ei voi edetä nopeammin kuin valo, ei vaikka olisi kuinka kiire. Valoa nopeammin voi kuitenkin matkustaa hieman huijaamalla aikaa. Koska aika on tilan neljäs ulottuvuus, ne muodostavat yhdessä aika-avaruuden. Tuota aikaa voi poimuttaa. Siksi valoa nopeammin matkustamista kutsutaan poimuajoksi.
Toisaalta nopea/turvallinen viestintä pitkillä välimatkoilla on todennäköisesti kehittymässä hyvää vauhtia Einsteiniäkin hämmästyttäneen haamuvaikutuksen pohjalta. Suomessakin asiaa on tutkittu ja tehty ainakin yksi läpimurto:
Albert Einstein totesi vuonna 1935, että kvanttimekaniikan lait sallisivat haamuvuorovaikutuksen toisistaan kaukana olevien alkeishiukkasten tai kappaleiden välillä. Myöhemmin lomittumiseksi (’entanglement’) kutsutussa ilmiössä hiukkaset vaikuttavat toisiinsa mielivaltaisten etäisyyksien päästä – arkijärjen ja klassisen fysiikan teorioiden vastaisesti – ilman suoraa vuorovaikutusta.
…
Aalto-yliopiston tutkijoiden työssä käytettiin piisirulle valmistettuja noin 15 mikrometrin levyisiä rumpukalvoja, jotka soivat korkealla ultraäänitaajuudella. Mittauksissa kahden rummun värähtelyistä saatiin luotua Einsteinin ennustama erikoinen kollektiivinen kvanttitila.
Tajuntaa päräyttävä mielikuva on, että käyttääkö tulevaisuuden Nokian “Deep Space Communicator” Aalto yliopiston kehittämiä kvanttilomittuneita rumpuja aurinkokuntien välisessä viestinnässä
Ps. Kiitos trooppisten öiden, niin on aikaa pohtia tällaisiakin asioita… Lievälle scifinörtille ihan kiva otsikko
Välillä ihminen tuntee itsensä pieneksi avaruuden mittakaavassa.
Jos verrataan siihen, että ihmisen suku kehittyi maapallolla n. 2,5 miljoonaa vuotta sitten, niin Andromedan galaxissa teleskooppia käyttävä ei tietäisi vielä ihmisen olemassaolosta.
Koska valonnopeus on rajallinen - katsoessamme teleskoopilla kauemmaksi ja kauemmaksi avaruuteen, niin katsomme samalla kauemmaksi ja kauemmaksi menneisyyteen.
Vaikka kurkistaisimme teleskoopilla lähimpään galaxiin Andromedaan, niin emme näe mitä siellä tapahtuu tällä hetkellä, vaan näemme valon, joka lähti Andromedan tähdistä liikkeelle 2,5 miljoonaa vuotta sitten. -Jessie Shelton
Kaksosen kulmaan meno oli siis aikajanojen solmukohta - tapahtuma, joka vääjäämättä tapahtuu kaikilla aikajanoilla? Ja Kaksonen siis onnistui lukuisien yritysten jälkeen rikkomaan tämän luupin luoden uuden pääaikajanan? Kummalla aikajanalla me elämme ja kummalta aikajanalta @Kilo viestittää tänne?
Kyllä. Ehkä, en tiedä, mutta sen tiedän, että ei ole pääaikajanaa. On vain aikajanoja kuin sivuja Rautakorven pelikirjassa. Kaikki samanarvoisia tai yhtä arvottomia pakkien viivaroiskaisuineen ja hyökkääjien päättömine puskemisineen. Se tapahtumien ketju, jossa Palola nostaa kaksi senttiä korkeammalle erään seiskapelin jatkoajalla saaden Kärpät syöksymään vääjäämättömään pudotukseen ja Tapparan mestaruuteen, mutta myös liian helposti saadun mestaruuden jälkeiseen lamaan ja ankeuteen, on yhtä arvokas kuin tämä aikajana, jolla äsken olit, tai kopiosi oli. On.
Kaksosen kahden maalin ilta on spesiaali. Sieltä pärskähtelee välillä astraaliseinämien läpi väristyksiä kaikille aikajanoille. Ja kaikki tuntevat ne. Jotkut kutsuvat niitä tuntemuksia nimellä déjà-vu.
