Tapparallahan on muutamia indikaattoripelaajia, jotka antavat aika hyvin suuntaa siitä, mihin ollaan menossa:
- Kuusela
- Karjalainen
- Kemiläinen
Kuusela kuvastaa lähes kaikkia Tapparan ongelmia samaan aikaan. Kyllästyin jokin aika sitten laskemaan, kuinka usein Kuusela joutuu luopumaan kiekosta. Erityisesti omalla alueella en ole koko kaudella päässyt kiinni Tapparan suuresta suunnitelmasta: mikä on tavoite ja miten meidän pitäisi oikeasti päästä hyökkäämään?
Lähtökohtaisesti valmennus on visioinut pelitavan, jossa ei olla omalla alueella ollenkaan. Muistan vielä Tapolan ekan kauden, kuinka pelaajilla oli vaikea kasvaa uuteen pelitapaan. Tapparan pelin isoin synti oli se epärytmisyys, jonka Rautakorven paluu on tuonut nyt takaisin. Tällä kertaa materiaali on niin kova, että tälläkin epärytmisellä pelillä on syntynyt tulosta, mutta epärytmistä peliä on vaikeaa ja raskasta seurata. Faninakin toivoo, että pelaajilla jossain vaiheessa aukeaisi ja tulisi sellaista vapaata menoa, jossa saa mennä ja jätetään vastus jälkeen.
Näin ei ole käynyt koko kaudella. Omista lähteminen on pienelläkin paineella Tapparalle jopa rasittavan vaikeaa, koska pelaajat seisovat omilla kaistoillaan kuin tatit. Viime kaudesta poiketen Tapparalla ei näytä olevan mitään kulmapelisuunnitelmaa, jossa esim. pyritään pelaamaan yksi palautus ja siitä suoraan eteen vaan vastuksen annetaan pyöriä kulmissa todella paljon ja kun sinne lähdetään katkoon niin kukaan ei reagoi asiaan mitenkään. Toinen pakki menee maalin taakse, yksi rännitys, toinen laituri menee kulmaan toinen rännitys jne. jne. Peliä ei saada aukeamaan millään.
Sitten on joukkueessa yksilöitä, joiden kohdalla voi sanoa jo melko varmasti, että nopea peli on kaunis ajatus, mutta mahdoton missio toteuttaa.
Kemiläinen ja Elorinne ovat selvästi pelaajia, jotka tarvitsevat LUVAN pysähtyä etsimään syöttöpaikkaa. Koko kaudella ei ole herunut tätä lupaa ja kummankaan peli ei riitä nopeaan avaamiseen satunnaisia kertoja lukuun ottamatta. Salonen on hyvä yleispuolustaja, mutta hänellä ei ole oikein mitään vahvuutta, jonka varaan voisi rakentaa peliä.
Rauhala ja Karjalainen vaativat valitettavasti myös vastukselta paljon; huolimatta henkilökohtaisesta hyvästä kaudesta he ovat järjestäen vaikeuksissa kaikkien kärkivastustajien kanssa. Miksi? Sen takia, että heillä kaikilla on ikävä taipumus kulmailla, mutta maalille ei ole oikein kenelläkään halua - tai voi olla halua, muttei oikein kykyä mennä sinne.
Kokonaisuutena - kävi runkosarjassa miten tahansa - jään kyllä miettimään paljon, että miten Tappara onnistui tuollaisen pelitavan luomaan - ja kuinka kauan sitä tarvitsee ajaa sisään ennen kuin se toimii. Hyökkäävämpi pakisto meillä on parhaimmillaan kuin koskaan ennen, mutta ongelmat alkaakin siitä, ettei ole mitään sellaista pelillistä jatkumoa hyökkäysalueella, johon hyvät pakit voisivat auttaa. Mikkola on loistava nousemaan hyökkäykseen, mutta ideat loppuvat hyökkäysalueella aivan täysin. Ei ole mitään ideaa, mihin pitäisi syöttää ja sitten, kun Tappara maalipaikoille eksyy niin vedetään kyllä niin karmaisevalla prossalla ohi ja ylitse, että ei voi todeta kuin voi voi.
Uskoni ei ole vielä lopussa, mutta kyllä Tapparan kohdalla puhutaan runkosarjan lopun osalta lähinnä kasvojenpesusta ja siitä, kuinka paljon Tapparan johtavat pelaajat pystyvät kokoamaan itseluottamustaan. Ja riittääkö Tapparan kunnia siihen, että palataan siihen, mitä osataan?