Jotenkin noin se varmaan on. Rautakorpi on mestari pyörittelemään näitä asioita ja saattaa mediaan vähän juksatakkin. Tai siis näin epäilen.
1 tykkäys
Tästä ihan samaa mieltä coly:n kanssa. Todella paljon ihmetyttää juurikin se rohkeuden puute; ei ajeta maalille vaikka löytyisi tilaa vaan mennään kulmiin, 1vs1 tilanteissa myös ajaudutaan kulmiin tai ammutaan siniseltä. Sellainen röyhkeä haastaminen jopa kiekonmenetyksen pelossa puuttuu kokonaan. En tarkoita, että joka tilanteessa sitä pitää tehdä, mutta kyllä noista tilanteista aina jää sellainen kuva että “Kuhan mä en mokaa”.
Tappara on paikoitellen todella hyvä riistämään kiekkoja ja tekemään paikkoja sitä kautta itselle. Silloin kun ajatukset, ajoitukset tai muuten vaan ketjukoostumukset eivät ole synkassa, näyttää tuo karvaaminen todella löysältä ja kiekkoon ei päästä ikinä. Tuon lisäksi tosiaan haluaisin nähdä paljon enemmän sitä röyhkeää haastamista, jota esim. Repo, Haapala tai parhaimpana päivänä JMJ harrastaa. Kun voitetaan 1vs1 tilanne, niin se avaa hyökkäyksessä automaattisesti niitä maalipaikkoja, kun puolustavan viisikon on reagoitava kiekollisen luomaan maalintekouhkaan. Tapparaa vastaan tämä on pääosin todella helppoa puolustaa pois, kun riittää se perus liukuminen hyökkääjän/puolustajan mukana ja peittää veto ja syöttösuunnat. En tiedä onko tämä valmennuksellinen ohje/suunta, mutta tuohon haluaisin lisää panostusta tulevalla kaudella.
No nyt täällä on kaivettu sit esiin se maalin takaa viivelähtö, jollaisia Tappara pelasi viikonlopun aikana 0 kpl. Mäkinen-Kuki-Uhlbäck ja niin edelleen.
1 tykkäys
Pelasiko edes ylempiä viivelähtöjä?
1 tykkäys
Ja niitä ketkä väitti Tapparan näin tehneen oli…
0 kpl.
Lisäyksenä se, että kun ei haasteta ja pelata rohkeasti, ei myöskään saada kovin paljoa jäähyjä aiheutettua vastustajalle.
Viihdearvo on kyllä ollut olematon näissä peleissä, ja niin se oli viime kaudellakin. Pelejä oikeasti rasittaa katsella ja omaa intohimoa on täytynyt jättää pois, koska ihan helvetin vihaiseksi tulisi tuollaisen katsomiaesta intohimoisesti. Jääkiekon pitäisi herättää tunteita, mutta Tappara ei nyt herätä oikein mitään. Ei tuolla pelillä pidäkään pärjätä. Halliin en mene ennenkuin joku järki löytyy tohon peliin. On muutakin tekemistä ku katsella kiekon rännittelyä puolelta toiselle. Ei edes vituta noi häviöt. Jos pelit jatkuu yhtä munattomina laitapyörittelyinä ilman päämäärää niin hävitä pitääkin.
7 tykkäystä
Sama täällä. Viime kauden takia päätin vähentää tältä kaudelta Tapparan (eli jääkiekon) seuraamista, ja näin varmaan tapahtuukin. Ei sinänsä yllättävää, sillä en ole koskaan pitänyt tuosta rautakorpelaisuudesta ja sillä selvä. Aikansa kutakin, ja nyt on Tapparan historiassa tällainen aika. Ei siinä mitään.
Mutta sillä nyt vaan sattuu olemaan kalliin lipun ostaneelle katsojalle merkitystä, onko peleissä kivaa vai ei. Ei se paljon lokakuussa lämmitä, että tällä tympeällä jumputuksella saadaan varmaankin joku hopeamitali sitten keväällä. Ylipäätään en ole koskaan käynyt peleissä sillä mielellä, että tärkeintä on kauden päättyminen mestaruusjuhliin, vaan pelit houkuttelevat ihan “sen hetken” takia. On kiva nähdä juuri se ottelu ja nähdä siinä ottelussa mielenkiintoista pelaamista ja paljon tilanteita. Ja siihen “hetkeen” ei tuo nykymeno paljon iloa tarjoa.
2 tykkäystä
Jonkin verran toistuu nyt samat teemat niin laitetaan vähän julkista äänestystä pystyyn:
Oletko tyytyväinen Tapparan nykyisiin peliesityksiin (tarkoittaen viime kauden runkosarjaa + tämän kauden alkua):
- Kyllä
- En
0 voters
Eniten pelistä puuttuu:
- Tunnetta
- Suoraviivaisuutta
0 voters
1 tykkäys
Pitää hieman tarkentaa että olen tyytyväinen siihe pelitapaan, jolla tappara on pelannut, mutta suoritustaso on vielä hakusessa. Suunta on kuitenkin oikea ja viimekaudesta on selvästi opittu.
4 tykkäystä
Jossei sul ole tunnetta pelissä niin se menee rusettiluisteluksi, laidat ryskymään ja äijää maalille, ja pois kulmista pyörimästä, eikä pakoilla vastuuta niillä ylimääräsillä syöttökuvioilla.
Joo niitä oli jonkin verran. Mutta nehän eivät loppuviimein ole kuin sellainen välimallin ratkaisu, kun ei uskalleta olla sitä mitä ollaan. Hyvin vähän konkreettista hyötyä tulee siitä, että seisoo maalin edessä kuin maalin takana. Haittaa kylläkin.
@peterra “Eniten pelistä puuttuu”-kysymykseen vastasin “ei kumpaakaan”. Se tapa jolla pelataan ei miellytä. Nähdäkseni kiekossa menee kuta kuinkin niin, että kahdella tasaväkisellä joukkueella pelin hallinta (ei kiekon välttämättä) menee 50-50. Kiekonhallinta on päämäärällisenä oleellinen osa tuota, tai ainakin pitäisi olla. Tapparan pelissä panostettiin minusta viime kaudella+nämä kaksi peliä liikaa pelin hallitsemiseen kiekottomana, jolloin vaikka tilanne olisi Tapparan hallinnassa 70% ajasta, niin kiekko on ollut sellaiset 40 pinnaa ja siinä kiekollisessa pelissä on ollut joku päämäärä sellaiset 5%:a. Tai jotain.
Sitä vaan haen takaa, että haluaisin nähdä sitä meidän peliä, jossa hyökätään yhdessä, rytmikkäästi ja vauhdikkaasti, ja pyritään pelaamaan kiekolla. Tämä on nyt ollut ihan päinvastaista reilun vuoden.
8 tykkäystä
Jos muistellaan Tapolan viimeisintä kautta niin siinä kyllä oli sellainen omituisuus, että vasta kolmas erä kiinnosti pelaajia - tai siltä se näytti katsomoon. Eli peli oli muuten aika skeidaa tai halutonta roiskimista, kunnes kolmanteen erään tultiin voittamaan ja kaikki yleensä onnistui ja viime minuuttien voitolla kaikki oli tyytyväisiä.
Omasta mielestäni historiaan peilaten, on Tapparalla ollut hieman yliarvostettu rosteri vs. taitotaso, kun on lukenut kausiarvioita. Jos miettii esim. Elorinteen kiekollista taitoa, ei siellä ollut paljoa otettavissa. Samoin viime kaudella Salosen ja Lehtosen heikkoudet tuli esiin puolustuspäässä. Kaikki hoki sitä, että Tapparan pakisto on ylilaadukas, mutta pakisto oli mielestäni vain laadukas. Kemiläisen suoranopeus on myös yksi osa, jos haluaa hakea heikkouksia. Kyllä niitä vaan löytyy.
Samoin uskaltaisin väittää, että menestys on saanut lasit sumenemaan realistiselta arviolta yhden sun toisen arvioitsijan. Jos mietitään pelitapajuttuja, ei välttämättä toi rosteri taivu kaikkiin pelitapoihin. Nopeat vastahyökkäykset ja pakkien paineistus on ainakin vastustajien toimesta scoutattu ja niitä on Tapparaa vastaan pystytty toimivalla tavalla toteuttamaankin. Väittäisin jopa Finaalipaikkojen tulleen enemmän rautasen fysiikan kuin pelitapapainotuksen kautta. Urheilullisuus on ollut menestyksen kulmakivi ja siihen tultaneen nojaamaan tulevaisuudessakin.
3 tykkäystä
Mulla oli viime vuonna kausikortti. Ei ole enää. Viime kaudella, kun itse en päässyt peliin, niin ei kovin innokkaita kausarin lainaajia ollut, enkä itsekään olisi peleissä käynyt jollei sitä kausaria olisi ollut.
Mua tässä Rautakorvessa ihmetyttää, että mitä tekee palkkansa eteen, kun kaiken vastuun on antanut pelaajille, eikä itse näytä tunnettakaan. “Talot palaa” Jukkaa vähä olen kaipaillut.
Viime kaudella olin vakuuttunut, että oli kaikenlaisia kokeilujaksoja ja kehitellään jotain mullistavaa, mutta nyt kyllä taas ihmetyttää.
Huolestuttavaa on, että hyvät yksilöt on saatu näyttämään tusinaukoilta.
4 tykkäystä
Ensimmäinen erä käynnistyy. Aistittavissa on hivenen jotain, olisiko se energiaa. Tapparan kotikannatus alkaa hienosti ja kuuluvasti. Aloitus voitetaan. Kiekko siirretään nätisti pakilta pakille. Vähän se polttelee, mutta pakki nostaa jalalla kivasti punaiselle, mutta vastustaja ohjaa pakin laitaan. Pakki saa kiekon roiskaistua päätyyn, josta meidän mies lähtee siniseltä seisovin jaloin sitä hakemaan.
Ei ehdi.
Vastustajan pakki hakee kiekon, joka pelaa nopean syötön keskustan kautta laiturille, joka yrittää ajaa meidän maalille. Irtokiekko saattaa jäädä pyörimään, mutta tällä kertaa se hoidetaan meille maalin taakse. Pelaajat lähtevät vaihtoon.
Maalin takana muun porukan vaihtoa muutaman sekunnin odottanut pakki lähtee nostamaan jalalla ja saa syötön laitaan aivan kiinni ajautuneelle laiturille, joka yrittää sätkiä siniviivalle asti vastustajan pakin tullessa imemään tilan. Tämä meidän pelaaja joko irroitetaan kiekosta, tai hän saa kiekon dumpattua vaivoin päätyyn. Kerran viidestä sinne päätyyn ehtii meidän mies, joka hetken pyörii ja rännittää kiekon seuraavalle. Kolme kertaa viidestä rännitys ei onnistu. Tällä kertaa se onnistuu, ja seuraava pelaaja pyörii hetken. Kiekko ei oikein rauhoitu, ja vastustaja on ahnaasti päällä. Yleisö ikäänkuin odottaa kiekon selkeää hallintaa, jotta se voisi aloittaa rytmikkään taputuksen. Tällaista pyöritystä ei kuitenkaan tule.
Kiekko saadaan lopulta vaivoin (ränniä pitkin) viivaan, jossa pakki haparoi sen keskialueelle - HETKINEN! hän saakin pidettyä sen viivan päällä, mutta ainut mahdollinen ratkaisu on rännittää takaisin. Yleisö alkaa jo innostua, kun kiekko pyörii hyökkäysalueen kulmia pitkin. No, nyt joku Tapparan vääntäjä väsyy, ja vastustaja ottaa kontrolloidusti kiekon haltuun. Tapparan miehet luistelevat puhki vaihtoon, ja vastustaja ylittää keskialueen parilla syötöllä ja ampuu napakan kudin, jonka veskari hienosti torjuu. Tappara jäi taas ilman laukausta. Erä jatkuu täysin samalla kaavalla. Paitsioita tuntuu syntyvän jokseenkin paljon. Tappara saa yhden kelvollisen kudin laidasta maalille, ja yleisö aloittaa heti raikuvan “TAPPARA” -huudon. Mietin, että yleisö kyllä yrittää, sillä tilanne ei ollut ihmeellinen, mutta toisaalta se oli ainut koko erässä.
Ensimmäinen erä päättyy 0-0. Mietin, että alussa oli kiva tunnelma, mutta mihin se lässähti? Tajuan, että eihän kentällä oikein tapahtunut mitään. Sääli, sillä maali ottelun alkuun on aina erityisen voimakas hetki.
Toinen erä on toivoa täynnä. Yleensä toisessa erässä saadaan vähän energiaa jostain, ja pyörityksistä tulee pari “maalipaikkaa” - joku pääsee ampumaan vähän röpelösti, mutta niin, että se voisi mennä sisään. Syöttöketjun päätteeksi tämä paikka ei siis tule, vaan se on joku nosto viivalta maalille, tai kulmasta on kerrankin saatu pelattua kiekkoa yhden syötön verran keskustaanpäin. Joku käy polvistumassa hyökkäysalueen nurkassa ja saadaan ylivoima. Tästä tehdään tai sitten ei. Sovitaan, että nyt tehtiin, maalin edestä survaisu tai viivasta komea pommi. Kättä nostetaan hivenen pystyyn. Maalista ei saada kuitenkaan energiaa, päin vastoin, omien kädet alkaa tärämään ja vastustaja saa yllättäviä maalipaikkoja parilla syötöllä, kun pakit peruuttelevat ihmeellisesti. Erä päättyy 1-0. Ollaan johdossa, pitäisi tavallaan olla ihan tyytyväinen.
Ennen kolmatta erää tulee vilkaistua livetuloksista muiden matsien tilanteita. Parissa on käynnissä melkoiset maalijuhlat, joissa vuoroin perään toinen on tullut takaa toisen ohi. Yksi matsi on selvä, kun pistepörssin kärkipelaaja on tehnyt hattutempun, mutta vastustajan lupaava superjuniori on myös osunut kertaalleen. Jossain matsissa tunteet tuntuvat kuumenneen, ja yksi pelaaja on jopa lentänyt suihkuun. Onneksi sentään yksi peli on meidän kanssa vähämaalisessa 1-0 tilanteessa. Ei olla tällä(kään) kertaa ainoita.
Kolmas erä alkaa. Räpiköidään, dumpataan kiekkoa päätyyn, johon ehditään kerran viidestä. Yksi pelaaja käy vuorotellen pitelemässä kiekkoa vastustajan ränneissä, muut odottavat kiltisti vastustajan tulevaa hyökkäystä. Vastustaja tulee, ja meidän odottelijat kierretään parilla syötöllä tai ihan vain luistelemalla. Erän aikana kolme-neljä huipputonttia vastustajalla, meidän veskari torjuu komeasti. Yleisö osoittaa maalivahdille hurraahuutoja, mutta muuten tunnelma katsomossa on väljähtänyt seesteiseksi odotteluksi, kuten se tuntuu olevan myös joukkueella kentällä. Saadaan jostain huitaisusta ylivoima. Nyt ratkaistaan tämä peli! Homma ei ota sujuakseen, pyöritään omassa päässä, kun avaavat syötöt osuu jalkoihin. Vastustaja pääsee kerran nousemaan maalille. Tullaan parille viimeiselle minuutille, joissa hosutaan kuitenkin sen verran, että tasoitusmaalihan sieltä lopulta lujahtaa. Vastustajan vaihtopenkin ja joukkueen ilo huokuu. Maalintekijän tuuletus on voimakas. Tätä hetkeä oli pelännyt ihan kaikki Tappara-ihmiset läpi ottelun, etenkin siitä hetkestä asti, kun tehtiin se meidän maali.
1-1 tasapeli. Jatkoilla pidetään kiekko nätisti hallussa - ehkä joskus maali. Yleensä rankkarit, joista kliininen voitto, ainakin melkein.
Kiekkoilta on ohi!
Pelistä ei tuntunut jäävän paljoa käteen. Kolmas erä lujahti ohi niin, että muuta ei oikein muistakaan, kuin että peli jouduttiin katkaisemaan neljästi, kun kiekko oli rännissä jumissa pelaajien luistimissa. Yleisö syttyi hivenen parin rännityksen aikana, mutta maalipaikkoja niistä ei tänään tullut. Yleisönkin paras terä jäi ensimmäisen erän alkuminuutteihin. Ainiin, mieleen muistuukin yhtäkkiä, kun joku pääsi sutaisemaan irtokiekkoa kerran jostain pompusta, mutta kiekko meni vääriin verkkoihin. Tämä jää tällä kertaa mieleen parhaimpana paikkana.
Maali sattui tulemaan siihen päätyyn, johon Tappara hyökkää kertaalleen ottelussa, joten tälläkään kertaa ei päässyt sitä ihan aitiopaikalta näkemään (jos olin hallissa). Maali myös syntyi toisen erän alussa, kun iso osa porukasta oli vielä käytävillä.
Ottelun jälkeen kehutaan yhtä pelaajaa, kun näytti tänään kelvollista taistelua ja luistelua. Mitään konkreettistahan siellä ei tapahtunut, mutta “hyvältä ja potentiaaliselta näytti”. Mieleen jäi yksi kulmavoitto, josta olisi saattanut syntyä jotain. Ei siitä syntynyt, kun vastustaja oli jo miehittänyt omaan alueensa, kun kiekkoa oltiin haettu puoli minuuttia kulmista. Yksi, kaksi hyvää keskialueen ylitystä. Mietin, miten kiekkopelin hyvinä hetkinä mieleen jää keskialueen ylitykset? Varmaan siksi, että oli kiva nähdä edes parin syötön ketju oman joukkueen toimesta - ja toivo siitä, että näitä näkyisi ensi pelissä lisää. Aiempina vuosina keskusteltiin pelin jälkeen hienoista lätyistä, maaleista, kudeista, oivalluksista. “Oli muuten huikea syöttökuvio siinä ensimmäisen erän lopulla?!” Nyt tällaisista ajatuksista ei ole tietoakaan.Vastustajalta mieleen jäi joku satunnainen pelaaja röyhkeydellään tai oivaltavuudellaan, mutta heidänkin tähtensä puolustettiin suhteellisen kliinisesti pois. Kentällä ei yksinkertaisesti tapahtunut oikein mitään.
Kotimatkalla voitosta huolimatta fiilis ei ole erityisen hyvä. Kotiin päästyäni katselen vähän muiden pelien koosteita. Ne näyttävät oudoilta Tapparan pelin jälkeen - niissä näyttää sattuvan ja tapahtuvan, vauhtia on aivan eri tavalla. Katsahdan vielä Liigan pistepörssiä. Meidän jätkiä ei löydy kuin yksi viidenkymmenen parhaan joukosta. Elitestä katson meidän muutaman uuden tulokkaan pistepotteja. Ovat jäljessä pahasti edelliskausien lukemista. Toivon, että ensi peli tarjoaisi vähän enemmän, josko joku yksilö vaikka onnistuisi.
Tässä lyhyt kuvaelma siitä, mitä viime kauden runkosarja minulle käytännössä lähes joka kerta tarjosi. Joukossa oli myös hyviä pelejä (JYP-tappio oli tapahtumarikas, Karjalainen painoi hatun Hämeenlinnassa, Kärpät voitettiin 2(tai3?)-1 kotona (joo, peli oli vähämaalinen, mutta oikeasti ihan hyvää hokia!). Mutta - hienoja matseja oli vain muutama. Se on harmittavan pieni osa 60:stä pelistä. Peliesitykset kahdessa tämän kauden ensimmäisessä runkosarjamatsissa olivat täysin samanlaisia, ja se on järkyttävä pettymys.
28 tykkäystä
@Acetho kova ja perusteellinen setti tähän kohtaan. Allekirjoitan.
Ja sitten tullaan siihen seuraavaan vaiheeseen eli siihen, kun tullaan tänne keskustelemaan asiasta. Kaikki on nähnyt, tuntenut ja kokenut saman kuin sinä.
Kuitenkin “positiivisuus” on täällä nyt lähinnä sitä, että jokainen miettii, joko seuraavassa pelissä. Koko viime kauden mietti, että “seuraavassa pelissä tämä aukeaa…” Ja pelissä mietit “no seuraavassa erässä rupeaa tapahtumaan!” Näin uskottelet itsellesi koko pelin - tulet pelistä kotiin pettyneenä. Nieleskelet pettymystä muutaman tunnin kunnes jokin sisäinen voima valtaa sinut ja taas uskot, että no seuraavassa pelissä sitten.
Oma suhtautumiseni on nyt viime aikoina mennyt jo vähän siihen suuntaan, että mulla oikeasti rakoilee usko. Se on sääli, koska rakastan tätä jengiä ja joukkuetta ja haluan tälle pelkästään parasta. Tuntuu pahalta, mutta tälläkin hetkellä uskottelen itselleni, että keskiviikkona nähdään jotain ihan muuta, samalla kuitenkin tiedostan, että todennäköisesti nähdään taas kerran tätä ihan samaa.
Ja sitten kun se yksi hyvä peli tulee sinne väliin - viime kaudella esimerkiksi runkosarjan viimeinen Tappara-Kärpät-peli. Peli on suunnattoman iloista ja maaleja tulee jokaisella ylivoimalla ja entistä hienompia. Olet mielessäsi kiinni ajatuksessa NO NYT kunnes seuraavassa pelissä palataan takaisin samaan ja tulee 3-0 turpaan Porissa.
3 tykkäystä
Minun on hieman vaikea uskoa että täällä vallitsee näinkin masentunut tunnelma, osa on jo luovuttanut ja heittänyt kirveen kaivoon, osa luopunut kausarista eikä aio hallille enää tulla. Oikeasti, en usko tätä.
Olen yllättynyt.
Enkä väitä, etteikö tuloksellisesti olisi kaksi, siis ne molemmat pelit, voineet pikkuisen paremminkin mennä, ja etteikö aina paranettavaa olisi.
Silti toivon, tai tiedän, että onneksi sentään joukkueessa usko säilyy ja eteenpäin mennään. Ei olla mitään menetetty. Se on tosiasia.
Mutta kaikki kannustaa tavallaan. Sekin tosiasia.
12 tykkäystä
Olen kyllä tähän niin umpisyyllinen kun olla ja voi.
Hope dies last :).
2 tykkäystä
Viime kauden jälkeen olisi ollut juuri tähän kohtaan parasta markkinointia laittaa vaikka vähän isompaa riskiä tuohon alkuun. Toki ihmiset on erilaisia, mutta juuri tällaisella pelillä niitä ongelmia oli koko viime kauden. Enkä usko, että kyseessä on oikeasti kenenkään kohdalla luovuttaminen, mutta näen samalla myös sen, että kyllä se vankkumaton luotto ja kannatus pitää ansaita.
Jos oikein jossitellaan niin minulle olisi ollut helppo hyväksyä vaikka virhesävytteinen 1-4 tappio Ilvekselle ja 3-1 tappio varsinaisella HPK:lle, mutta juuri tämä tapa, jolla ne tappiot tulee on tosi raskas. Pelissä on yksittäisiä hyviä hetkiä, mutta pääsääntöisesti fiilis pelin jälkeen on aivan *aska. Näet, että joukkue yrittää ja taistelee, mutta siltikin peliä leimaa sellainen ylipuolustaminen ja tappion pelko. Siitä on vaikea saada kiksejä ja kuten huomaamme, siellä alkaa olla monella ns. energiavarasto tyhjä tähän.
Ja osa totuudesta tulee kyllä jo pelin aikana katsomosta:
C3:ssa Tappara-Ilves kolmas erä puolet huudoista on sitä, kun epätoivoisesti joku huutaa, että “yritä nyt sinne maalille!” “AMPUKAA NYT PERKELE!” “TEE NYT JOSTAIN SE MAALI! VEDÄ EDES!”
1 tykkäys
Ensin silmäilin pitkän tekstinpätkän ja sitten huomasin lukevani tarkemmin, koska omat kokemukseni viime kauden n. 45 nähdystä matsista sekä tämän kauden alusta ovat täysin samanlaiset. Loppulukemat ovat pelistä toiseen tasaiset, mutta itse kentällä ei tapahdu mitään mainitsemisen arvoista.
Viime kauden päätteeksi pohdimme porukalla runkosarjan merkitystä, ja päädyimme siihen, että sen aikana on tarkoitus kasvaa joukkueena, kokea nousuja ja kirveleviä tappioita, oppia luottamaan joukkueeseen ja saada yhteisiä kokemuksia tiukoista paikoista.
Mielestäni Tapparan suurena ongelmana on se, ettei sen pelaajat eikä seura halua voittaa yksittäistä runkosarjaottelua. Ei, ei se hävitäkään halua. Tapparalle on ihan sama, miten runkosarjaottelu päättyy ja monenneksi se runkosarjassa sijoittuu. Valitettavasti rutiinitaso riittää siihen, että puolustamalla saadaan raavittua tarvittavat pisteet kasaan ilman sen kummempaa yrittämistä. Sitten vastaan tuleekin yhtenäinen joukkue, joka nauttii yhdessä pelaamisesta.
Tapparan pitäisi olla Joukkue, sen pitäisi olla kunnianhimoisempi, tavoitella välierien kotietua sen sijaan, että oltaisiin tyytyväisiä suoraan pudotuspelipaikkaan. Mutta ei, läpsytellään mieluummin puoli vuotta puolivillaisesti, minkä jälkeen voidaan yksilöinä pelata voitosta ja hyvällä tuurilla selviytyä mitalipeleihin.
Minua ottaa nuppiin, ettei joukkue halua taistella. Minua harmittaa se, ettei yksilöt kehity kauden tai useamman aikana. Erityisesti risoo se, ettei pelit jännitä enää. Kun joukkuetta ei kiinnosta, minua ei kiinnosta - ihan sama miten päättyy. Ja toisaalta, ei noilla otteilla pitäisi pisteistä pelatakaan.
Haluaisin päättää lausuntoni myönteisesti, mutta reilun vuoden ajan tarjoiltu silmäkarkki on ollut kaikkea muuta kuin makeaa - ei pysty.
6 tykkäystä