Olen muutamaan kertaan tuonut peliesitys-keskusteluun näkökulmaa, jossa Tapparan pelistä ei näytä puuttuvan yritystä, mutta yhteispeli lähtee välillä laukalle, joka taas altistaa käsittämättömän lepsun näköistä virhepelaamista. Esim. Kemiläisen jalkanopeus on heikompi kuin muiden kenttäpelaajien jalkanopeus ja siinä laitureiden pitäisikin kaartaa piirun verran syvemmälle, kun Kemmulla on kiekko. Näin lähtisi rintamat ainakin omasta mielestäni paremmin synkkaan eikä jouduttaisi vetämään U-käännöksiä. Eilisessä pelissä päästiin kohtuu hyvin läpi keskialueelta tsekkiläisen träpin läpi, jos liike oli yhtenäistä ja synkassa.
Hyökkäyksiin lähdettäessä on Tapparaa vastaan inhottavaa puolustaa, koska kirvespakistossa on kykyä syöttää pitkä ja kova syöttö á la Rauhalan, Zabon tai Levtchin läpipolkaisemiseen tai tulla varmoilla syötöillä rintamana ilman, että kukaan pelaajista irtoaisi liian aikaisin kyttäämään. Rintamahyökkäyksessä omasta päästä lähdettäessä päästään mielestäni aika monella variaatiolla alueelle - huom. edellyttää, että liike kenttäpelaajilla on yhtenäistä ja syöttösuunnat sitä kautta auki. Sama toimi viime kaudellakin varsinkin sen jälkeen, kun sentterin liikkumista muutettiin syöttösuuntien ja pelimahdollisuuksien laajentamiseksi jo oman sinisen alla. Tosin mehän emme tiedä missä järjestyksessä Rautakorven kauden viisijaksoisen ohjelman vaiheessa mitäkin painotettiin, joten voi olla, että oli ihan normaalia prosessin mukaan etenevää pelinkehitystä eikä reagoinnin pohjalta tehtäviin muutoksiin.
Sen mitä näissä CHL-peleissä on heikkouksista näkynyt, on mielestäni yhtenäinen paineistaminen hyökkäysalueella (HAPP-HyökkäysAlueenPuolustusPelaaminen). Siitä puuttuu ainakin minun silmääni selvä yhtenäinen järjestys, joka voi johtua myös ketjuruletistakin. On tässäkin näkynyt yksittäisen pelaajan onnistumisen kautta paljon sellaista, johon muu joukkue on pystynyt antamaan tukeaan ja kiekko saatu omille.
Toinen haaste on pelin jatkuvuuden ja rullaamisen pitäminen hyökkäysalueella. Eilen tuntui, että Tappara-päivä oli jotenkin syönyt keskittymistä ja ne lyhyet yksinkertaiset syötöt oli liian helppoa lukea, vääriä valintoja tai perussyöttöjen lipsuminen metristä tuplan verran ohi -tyylillä.
Olen kuitenkin ollut kohtuu tyytyväinen tämän hetkiseen ilmeeseen. Jotenkin on sellainen kutina, ettei Rautakorpi ole jättänyt “nopeuttamista” pois, vaan lähtee kehittämään peliä toisesta suunnasta => eli ensin betoninen systeemi, johon luodaan mausteita nopeammalla ja aktiivisemmalla karvauksella. Uskon kuitenkin, että mihinkään niskalimassa paineistamiseen ei lähdetä, vaan harjoitellaan pelin eri vaiheiden tunnistamista ja reagoidaan aloitteen tekevän joukkuetoverin mukaan. Viime kaudella viimeinen vaihe oli lyödä mausteiden (neljän osion verran) harjoittelun jälkeen luukut kiinni systemoinnilla (viimeinen osio)- ja juuri se vei finaaliin, muttei tuonut sitten enää sitä lisäpotkua kannuun asti. Heikkous oli lopulta pakkien huono pelaaminen Kärppien paineen alla.
Jos olen nähnyt jotain väärin, niin olen iloinen, jos joku opastaa minua näkemään asioita oikein, joten kritiikkiä tulee antaa tähän osoitteeseen, jos sille paikka on. 
