Vaikka puolustajien avaukset ovatkin aika heikolla tasolla, niin pääsee Tappara sentään kohtuullisen hyvin tilanteisiin. Laukauksia on tilastollisesti riittävästi. Ja vaikka nyt mistä sektorista, niin onhan tehtyjen maalien määrä vaatimaton, kun siellä on kuitenkin Kuusela, Bertrand, tshekit jne. periaatteessa hyviä hyökkääjiä.
Eikö laatuhyökkääjät osaa pistää kiekkoa pussiin? Ei vissiin koko kaudella ole nähty Tapparan pelaajaa pistepörssin TOP20:ssä. Naapureilla tukevasti viisi pelaajaa jo pitempään, no se ei tähän kuulu, vaikka korostaa sitä eroa kärkipäähän katkerasti.
Maalivahdit, puolustus, hyökkäys. Ei niistä mitään voi tällä hetkellä liigan kärkikastiin nostaa ilman varsin oranssisia silmälaseja. Näillä esityksillä ollaan juuri siellä mitä sarjatilanne näyttää. Onkohan jo pohjat nähty. Seuraava peli antaa osviittaa.
Nyt on pakko joku ryhtiliike saada aikaiseksi, oli se sitten viihdyttävää kiekkoa tai ei. Itse olen luullut kaukaloon mentävän ensisijaisesti voittamaan. Jos sen lisäksi joukkueen taitotaso on sellainen, että voidaan vaikka vähän namutella, niin antaa mennä. Semmoista ylivoimaa ei joukkueella ole, joten ei muuta kuin haalarit jalkaan ja kohti vastustajan maalia.
Voitontahtoa ja peli-iloa pitäis löytyä. Jotain irtonaisuutta joukkue nyt kaipaa. Johtohahmoja jotka pelaa joukkueelle. Juuri nyt ei näitä tule mieleen. Huolellinen ja kärsivällinen pitäis osata olla, mutta ei pelätä liikaa virheitä tai häviöitä. Joku semmoinen iloisuus on kyllä jäänyt Tapparan joukkueesta alkukaudesta uupumaan vai enkö vain ole huomannut. Puristetaan puristetaan.
Lauantain Pelicans-pelin lopusta Tapparan hyökkäys. Oman pään aloitusvoitto, siitä pakit oman maalin taakse ja kaikki hyökkääjät suoraan kohti punaviivaa. Moravcik on tuolta grafiikkakellon alta juuri syöttänyt päätyviivalta yli sinisen Bertrandille, jonka jalat just mahtuu kuvan reunaan.
Neljä sekuntia myöhemmin Bertrand on päässyt vauhdilla kiekon kanssa yli hyökkäyssinisen. Viisi (tai molari mukaan lukien kuusi) lähintä pelaajaa on kaikki vastustajia.
Vajaa kymmenen sekuntia lisää ja kiekko on Tapparan tyhjässä maalissa.
Ei noin voida pelata missään. Lähtien jo siitä että kaikki hyökkääjät pakenee välittömästi aloitusvoiton jälkeen puolen kaukalon päähän kiekollisesta pakista.
En tiedä sen enempää, mut olin Lahessa katsomassa peliä ja olin kahden erän jälkeen tosi tyytyväinen Tapparan peliin. Pelikaanit olivat melkoisessa pesukoneessa ja tilanteen olisi pitänyt olla 0-4. Mutta jotenkin niitä maaleja ei saada. Puuttuu tukitoimia, ehkä pitäisi saada enemmän trafiikkia maalille ja ohjureita, kun näyttää et vastustajat saavat juuri sellaisista omat maalinsa.
Samaa peliä katsoin samassa hallissa, aika tasaväkistä vääntöä. Isot erot puolustuspään pelissä ja ratkaisemisen raakuudessa. Maalivahtipelissä ei juurikaan annettu tasoitusta kun Heljanko oli maalissa.
Pari ylivoimaa hukattiin huolimattomuuteen.
Kaikki lähtee itseluottamuksen palautumisen kautta, pieniä asioita laitetaan samalla kuntoon ja roolitukset paikalleen. Eniten saa parantaa Virta, Kuusela, Blood, Suhonen ja Domi. Parasta on ollut Malinen ja Smejkal.
Ikävä kyllä myös Smejkal on taantunut alkukaudesta ja parissa viime pelissä sulautunut siihen samaan harmaaseen massaan jossa oikeestaan koko joukkue on.
Tämä oli erinomainen kohta, koska viimeksi Tapiolan aloittaessa juuri näin kävi. Tämä puolestaan laskee mahdollisuutta että näin kävisi nyt heti uudestaan.
Karrikoiden voisi myös kysyä kuinka monta kautta on esim Virran Pekalla kestänyt että on saanut pelin kuntoon Lukossa?
1 vuosi meni ihan päin sitä itseään, toinen vuosi meni ihan ok pl. tippuminen Tapparalle heti alkuun playoffeissa, viime vuosi oli loistava ja tämä vuosi on alkanut loistavasti. Tapparassa kuitenkin on erilainen tilanne, kun Rautakorpi ei jättänyt Tapolalle oikeastaan mitään huonoa pohjaa. Eikä Tapola Rautakorvelle.
Tappara on kipuillut uudistaa pelitapaansa oikeastaan vuodesta 2018 lähtien. Olisi hienoa vielä joskus nähdä jotain toimivaa, mutta eipä oo näkynyt.
En ymmärrä jääkiekon pelitavoista ja pelikirjoista juuri mitään, mutta onkohan Rautakorpi ja Tapolakin liikaa vanhojen pelitapojensa orjia.
Jukan pelitapa 2017 syksystä lähtien tuntui ainakin muodostuvan jonkinlaiseksi sekoitukseksi vanhaa ja uutta. Tulos: vanha, tiivis keskialue ja puolustus alkoi vuotaa ja ohhoh-maaleja tuli. Hyökkäykset ajautui kulmiin ja jokaisesta vastustajan veskasta tehtiin sankari, kun maalinteosta puuttui tukitoimet ja yllätyksellisyys.
Tapolaa tietysti vielä vähän epäreilua arvostella. Antaa ajan näyttää, mitä saa aikaan.
Ainakin kuvaus osuu naulan kantaan. Jääkiekon pitäisi olla lopulta aika yksinkertainen laji. Voita tila & aika eri puolilla kenttää niin hyviä asioita tapahtuu. Rautakorven parilla ekalla kaudella vedettiin aivan käsijarru pohjassa, viime kaudella se saatiin väännettyä alkukaudesta pois kunnes kauden edetessä siihen palattiin uudestaan.
Puolustusalueen peli oli Rautakorven kausilla kuitenkin pääsääntöisesti hyvää. Tappara piti vastukset vähillä paikoilla ja maaleilla. Tappara on yleisesti tykännyt omalla alueella pelata passiivisesti eli laitetaan maalin edessä luukut kiinni ja annetaan vastuksen pyöritellä viivalla. Viime kaudella tuo alkoi rakoilla kauden edetessä, kun Tappara veti jo liian pieneksi maalin eteen ja annettiin vastuksen ottaa viivalta neljältä askelta ja virittää.
Hyökkäyspelitapa on Tapparalla ollut köyhä jo useamman kauden. Tappara ei pysty pelaamaan maalille ylivoimaisia tilanteita vaan peli pyörii sivuilla. Kohkataan kuin mielipuolet paikasta toiseen, mutta kiekko ei vaihda omistajaa. Eilenkin katselin muuten toisessa erässä, kuinka Suhonen päätti samassa vaihdossa rännittää kiekon viivalta takaisin vastuksen maalin taakse neljä kertaa. Viidennellä kertaa kiekko menetettiin ja koko tilanne kuivui kasaan. Ehkä Tapolan pitäisi ottaa laskuri pelaajille käyttöön, että saat rännittää kahdesti, sen jälkeen joko vedät tai tuot kiekon ulos alueelta.
HPK sai tuon toimimaan muutama kausi sitten. Tappara ei ole saanut sitä koskaan toimimaan. Resepti hyökkäysalueella on sinänsä yksinkertainen, että jossain vaiheessa pitää pystyä pelaamaan sinne maalille. Siihen ei Tappara ole tälläkään kaudella pystynyt. Ilvestä vastaan saatiin hyvä alku, kun Dostal päästi todella kaukaa kaksi maalia avauserässä, jotka ei yleensä kyllä mene. Tapparan suorahyökkäyspelaaminen on surkeaa ja tarvitaan täydelliset laukaukset ja uinuva veskari, että maaleja saadaan. Viisikkopelin tuloksena ei tule.
Editoin vielä ehkä sen tärkeimmän: Tapparaa vastaan on helppoa puolustaa viisikkona. Kysymys on hyökkäysalueella yksittäisten pelaajien ratkaisuista, aina. Kun sinne alueelle päästään kontrolloidusti niin valinta on tehtävä - menetkö pyörittämään kulmaan vai pyritkö maalille. Tapparalla suurin osa pelaajista valitsee aina jatkaa liikettä luonnolliseen suuntaan eli joko maalin taakse tai laitaan. Peltola on yksinäinen soturi kapteenina, joka usein yrittää haastaa keskelle. Haastaminen keskelle on yksi tärkeimmistä asioista jääkiekossa, koska haastamalla keskelle tehdään maaleja ja jos ei tehdä maaleja niin niistä otetaan jäähyjä. Tapparan nelosketjussa Vauhkonen on loistava esimerkki peruspelaajasta, joka on juuri riittävän “hidas” siihen, että hän joutuu tekemään tätä, mitä muut eivät tee. Vauhkonen kääntää kiekkoa väkisin maalille sieltä maalin takaa tai menee itse sinne maalin eteen. On selvää, että esim. Tanus ei voi näin pelata eikä sitä voi odottaa, mutta lähtökohtaisesti Tapparalla on iso kasa pelaajia, jotka pelaavat siellä, missä on kivaa. Sydämessäni on edelleen se perusajatus, että moni asia rupeaa toimimaan, kun pakit tajuavat laukoa HETI eikä huomenna ja hyökkääjät lähtevät kaartamaan maalille eikä kulmaan. Katsokaa Ilvestä: Tappara ei edes haasta keskelle ja heittää aivan surkean syötön jostakin laidasta, jota on katkaisemassa kolme pelaajaa maalin edessä. Vastahyökkääminen on aika helppoa, jos siihen tarjotaan noin kivat eväät. Pidä kiekko ja mene keskelle sen kanssa niin joku näistä kolmesta joutuu usein ottamaan jäähyn.
Lahden reissu “hieno” kiitos faneille tukemisesta. Mikä ihmeen kumma siinä on kun se käsijarru on vaan aina päällä? Sama ummehtuneisuus kuin Rautakorvenkin aikaan jatkuu. Ainakaan vielä Tapola ei ole raikastanut joukkueen esityksiä. Ja on se kumma kun Heljanko aina vaan raahataan maalille, siitä ei mitään hyvää seuraa. Nostaisin Kari Piiroisen ylös ja antaisin näyttöpaikan. Alkaa vaan kohta v…n tuo ainainen nyhjääminen. Tapparan peli on kuin polkisi kuntopyörällä Tour de Francea, paikallaan junnaamista ilman että maisema vaihtuu. Kiitos ja anteeksi.
Samaa peliä katsoin paikanpäällä ja Heljankoon peli ei kaatunut. Yleensä joukkue pelaa epävarman vahdin edessä varmemmin mutta eilen ei siitä ollut tietoa. 3 meni Chrisulle ja itse tehtiin vaan 1. Silti muutoin nuoren maalivahdin peluuttamisessa vaikka Sport pelissä voisi olla järkeä.
En tiedä mikä on Tapolan ja Tuokkolan pelitavallinen tavoite. Ennen kautta sanoivat, että tuodaan uusia juttuja ja niillä mennään, kunhan peli on voittavaa.
Pelin antaminen pelaajille ilman selkeää pelitapaa on harvoin ollut voittavaa jääkiekkoa Liigassa ja tuskin muissakaan joukkueurheilusarjoissa.
Jotkut sanoo, että pelaajat nauttii, kun saa vapaasti pelata ja soveltaa. Ei ole viivelähtöjä ja träppiä. Saa kuskailla. Ei ole typerät valmentajat pilaamassa peliä pelitapa-asioilla. On hauskaa ja kivaa. Peli on viihdyttävää.
Näyttääkö Tapparan pelaajilla olevan hauskaa kentällä?
On varmasti erilaisia tapoja pelata voittavaa jääkiekkoa, mutta yksi tapa on ainakin on aika pysyvä voittavassa jääkiekossa: tiivis viisikko ja lyhyet syötöt. Älä puske alivoimaisia hyökkäyksiä. Ei se ole mihinkään kadonnut.
Jääkiekkoa ei tarvitse keksiä kokonaan uudelleen, vaikka kehitystä halutaankin.
Taidetaan tuolla siniviivalla yhteen kerääntymisellä hakea kolmen kiilaa. Kaksi kiekotonta edellä puskevat maalille ja kiekollinen siellä keskellä suojassa. Tämä on mullistava taktiikka onnistuessaan.
