Lisäksi jotain legacy-paskeita kouluttavat konsultit osaavat hinnoitella sen touhun asiakkaan hädän mukaisesti.
Se on kiva, että nykyään ei enää etäpalavereissa käytetä videopuheluita niin voi kaikessa rauhassa olla kalsareissa, kun kämpässä on niin helvetin kuuma.
Toki jollain on aina jaettavana joku tosi tärkeä dokumenttl niin sekin vähentää ongelmaa.
1 tykkäys
Henkilö on:
- 47-vuotias pitkäaikaistyötön
- yhteiskuntatieteiden maisteri
- YO-merkonomi
- lopetti työt vuonna 2015 henk.koht. kriisin takia
- Ei pääse enää opiskelemaan työmarkkinatuella koska liikaa tutkintoja
Kertomansa mukaan ei saa enää mitään töitä vaikka asuu Helsingissä, mitään hätää ei olisi jos saisi enemmän tukia.
Korkeasti koulutettujen työttömyys on kasvanut nopeasti.
Tässä on siis juuri esimerkki siitä mitä meille tapahtui vuosituhannen vaihteen tienoilla.
Oli muotia että “kaikki” opiskeli sitä mitä haluaa tai mikä kiinnostaa, nämä yleissivistävät ja humaanit koulutuslinjat etunenässä.
Nyt ollaan keski-iässä, eikä varsinaisesti osata tehdä mitään. Ja heitä on paljon, kuten tilastot osoittaa.
Jos on vaikka ajokortti (osaa ajaa autoa) niin epäilen että Helsingissäkin olisi kohtuu helppo työllistyä vaikka jakeluautoon tms. suorittavaan työhön.
16 tykkäystä
Luuletko oikeasti että jotain yrittäjää kiinnostaa ottaa korkeakoulutettu Riina ajaan jakoautoa? Se kun laittaa cv:n ja päivän koska on ollut viimeksi duunissa niin en usko…
Jos Riina suorittaisi hieman koulutusta aikuiskoulutus puolella ja olisi kyseisessä firmassa työharjoittelussa ja näyttäisi että tälläinen duuni kiinnostaa niin sitten kyllä.
4 tykkäystä
Teema on osin poliittinen. Arvostan näkemystäsi ja sitä, että toit sen suoraan esille keskustelussa. Samaan aikaan ajattelen kuitenkin hyvin eri tavalla kuin sinä tuot esille.
Jos asian näin rankasti ja suoraan sanoo, niin työelämästä puhuttaessa ihmisillä on pahanlainen taipumus niputtaa työttömät samaan laariin. Ymmärrämme hyvin työelämässä sen, että ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, ja jokaisen olisi tärkeä löytää työtä, jossa voi toimia edes osan ajasta omilla vahvuuksillaan. Työttömiäkin on monenlaisia ja heilläkin on erilaisia vahvuuksia. Karkeasti jokainen osaa tehdä kassatyötä tai laittaa tavaroita hyllyyn marketeissa, mutta ihmiselle, jolle tuollainen työ ei tarjoa mitään, usein saattaa menettää työssä ihan työkykynsä kokonaan.
Yliopistotutkinnot ovat toki ihan tosiasiallisesti aika abstrakteja, ja ne eivät ole niin selvärajaisia kuin monet muut työt. Humanisteillekin on töitä, mutta ongelma on siinä, ettei niistä oikein tahdota rahaa maksaa.
Kyllä ne yliopistossakin olleet osaavat tehdä aika monenlaista, mutta sitä osaamista ei vaan osata samalla tavalla nähdä yhteiskunnassa kuin ns. duunarialoilla. Monet sellaiset asiat, jotka ovat jollekin duunarille koulutettavia juttuja, ovat yliopiston ihan perustavaraa, jota monet yliopiston suorittaneet eivät edes ymmärrä olevan joillakin aloilla jotain lisäkoulutusta.
Henkilökohtainen esimerkki: minun piti asiakaspalveluyrityksessä käydä kirjoituskurssi, miten kirjoittaa asiallisia viestejä chatissa/sähköpostissa asiakkaille. Asia oli niin selvää, kun oli yliopistoa käynyt, että minun kouluttamiseni tuossa oli kaikkien resurssien hukkaa.
Tämä ei enää koske sinun kommenttiasi, vaan on enemmän yleistä pohdintaa suomalaisesta yhteiskunnasta. Työttömiä käsitellään meillä oikeasti julkisessa keskustelussa aika huonolla tavalla ja tahattomastikin luodaan kuvaa laiskoista ihmisistä, jotka eivät osaa yhtään mitään. Ei ymmärretä sitä, että siellä työelämässä on valtavasti syrjiviä rakenteita, jotka liittyvät ikään ja statukseen.
Työtön kohtaa monenlaisia yhteiskunnallisia stigmoja, joiden kanssa joutuu taistelemaan:
- Uran alkupäässä usein kroonisesti ja hiipivästi tapahtuva kokemussyrjintä (vaikkei työtehtävä edellytä kokemusta, palkataan kokeneempi ennen nuorta, josta seuraa legendaarinen meemi “mistä kokemusta, jos ei saa paikkaa, josta saada kokemusta”.
- Statuksen palvonta: palkataan mieluiten ihminen, joka on jo töissä (työstä työhön lentäminen), joskus opiskelija, mutta listan viimeisenä palkataan työtön.
- Voimakas ikäsyrjintä, koska riski jäädä pois terveydellisistä syistä kasvaa. Viisikymppinen on todella vaikeasti työllistyvä nykyisin, lähellä 60v rupeaa olemaan jo työvoimapula-aloillakin vaikeaa.
Työtön sitten taistelee näiden asioiden keskellä, jokainen parhaalla mahdollisella tavalla luovien. Liian usein tilanne on se, että työllistyminen on täysin sen rekrytoijan käsissä. Ihmiselle lamauttava kokemus on se, ettei itse pysty juurikaan parantamaan omaa tilannettaan, vaan olet jonkun toisen armoilla. Toki työntekijäkin on aina työnantajansa armoilla.
Samalla ihmettelen edelleen sitä, kun on käytössä 6kk koeajat, miksi jonkun työttömän kokeileminen on monelle työnantajalle jopa pelottavaa.
Tässä jätän vielä kokonaan käsittelemättä sen, että kaikilla töillä ei voi Suomessa elää. Jos työ ei tuo sinulle elantoa eikä edes henkistä ravintoa, niin miksi menisit sinne kauppaan töihin? Ei siinä ole kenellekään mitään mieltä. Eikä siitä oikeastaan hyödy kuin työpanoksen verran yritys. Työttömien pakkosyöttäminen suorittaviin töihin sen vuoksi, että heillä olisi töitä, jos eivät kuitenkaan pysty töillään elämään tai nostamaan omaa yhteiskunnallista asemaansa, niin onko se tuon arvoista?
5 tykkäystä
Näitä tarinoita ihmisistä, jotka opiskelevat kymmenen vuotta jotain titteliä, ei ammattia varten, pitäisi julkaista enemmänkin. Ei haittaisi yhtään että tietoisuus epävarmasta tulevaisuudesta leviäisi jonnesukupolvelle, jolla on vielä mahdollisuus tehdä valintoja elämänuralleen.
Ei minulla ole mitään korkeakoulutusta vastaan, mutta määräänsä enempää maistereita tms. on kyllä vaikeaa työllistää. Kyllä jokaisen olisi hyvä jo koulutusputken alussa miettiä, mikä minusta tulee isona ja millä elätän itseni/perheeni.
4 tykkäystä
Jonnesukupolvi tuntee asian oikein hyvin, koska he eivät tule enää näkemään millään alalla sitäkään vähää varmuutta, mistä esim. minun sukupolveni nauttii. 1980-luvun lopussa syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, joka tulee jäämään omia vanhempiaan köyhemmäksi ja joiden elintaso suhteessa aikaisempiin sukupolviin laskee. Juuri tätä omaa ikäluokkaani on vaikka kuinka paljon tuolla, joilla ei ole ollut ikinä toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta. Pätkä sinne, vuokratyö tuonne jne. jne.
Epävarma tulevaisuus on jo pitkään koskenut yliopistokoulutuksen saaneita eli varmoja nakkeja ei oikein ole. Opettaja on yksi varmimmista, mutta meillä ei synny lapsia niin sekin muodostuu epävarmemmaksi kuin aikaisemmin.
Sitten on näitä työelämän amissankareita, jotka nyt ovat vaan täysin pullalla lähteneet joskus kakaroina opiskelemaan sähkö- ja automaatioasennusta ja kas kummaa kun niitä töitä on koko työuraksi ja usein lyhyemmällä koulutuksella ja paremmalla liksalla kuin yliopiston opiskelleet.
Tulevaisuuteen eivät näe ketkään ja se on tosiasia. Kyllä minunkin aikanani on koulutettu ihmisiä kiireellä milloin mihinkäkin, kun näitä tarvitaan (esim. Nokia-kuplassa koulutettiin tradenomeja niin paljon, ettei niitä tarvita vieläkään missään). Omassakin ikäluokassa löytyy näitä, joita koulu ei aikanaan napannut, mutta riittävästi saatiin pääsykokeissa tuettua siihen, että tradenomiksi opiskelemaan pääsivät. Niille kun riittää aina töitä.
Toisin kävi.
3 tykkäystä
Kun katsoo millaista tahtia jonnesukupolven poikien koulumenestys sakkaa niin ei tule olemaan jakeluauton kuljettajista pulaa.
3 tykkäystä
Niin, ei täällä nyt niin vaan ajella mitään autoa työkseen, jos sinulla ei ole tutkintoa. Sama koskee lähes kaikkea, paitsi pullojen keräämistä. Et siivoa ilman tutkintoa, muuta kuin kotonasi. Mieleeni ei tule yhtään työtä tai amattia, joka olisi herranvuonna 2024 jotenkin täysin tutkintovapaa. Tulityövahti, joka istuu ja katsoo tehtävää tulityötä, tarvitsee sekin tulityökortin, joka on voimassa. Muuten siihen hommaan riittää, kun on omat jalat ja kädet. Tehty on sitäkin, palkkatyönä.
1 tykkäys
Tehdastyöhön pääsee aina oli tutkintoa tai ei. Niissä ei yleensä niin paljoa papereita katsella ketä palkataan vaan henkilöä
1 tykkäys
Voin sanoa vuonna -85 syntyneenä et joutunut just sellaiseen sudenkuoppaan työelämässä, että pätkätöitä menty koko elämän. Työkokemusta on vaikka mistä, ja ammatillinen pätevyys on myöskin, tehnyt kaikenlaista hantti hommia elämän aikana ym muuta. Valitettavan fakta et suhteet ratkaisee, ja kun työelämä kun uudistui näillä työntekijöiden vuokra-firmoilla, niin eihän kukaan enää palkkaa samalla tavalla työntekijöitä kuten ennen, vaikka kyseinen toimintaperiaate kustantaa enemmän kuin se vakituinen.
1 tykkäys
Kyllä niitä on aika paljonkin.
Tuosta listastasta löytyy esim. nämä
- rakennussiivooja/siivooja
- myyjä
- kuljettaja
- ravintolatyöntekijä
- toimistotyöntekijä
- asiakaspalvelija
- pesutyöntekijä
- varastotyöntekijä
- tuotantotyöntekijä
2 tykkäystä
Ei tarvitse. Näin ainakin tulityökurssilla sanottiin, kun itse sen kävin, jotta voin kirjoittaa tulityölupia.
1 tykkäys
Ehkä käytäntö muuttunut, mutta itse olen ollut kolmesti kesätöissä palovahtina ja vaatimus on ollut tulityökortti. Toki työpaikka kustansi koulutuksen ja kortin.
2 tykkäystä
Kiitos. Nyt tiedän kuka uusii mun tulityökortin jos tarvis vaatii. 
Riippuu onko tilapäinen tulityöpiste, koska siellä pitää olla tulityökortti, vakituisella tulityöpaikalla kortti taas ei ole pakollinen, mutta tässäkin laitos, tai tehdas määrittää sen viimeisensä sanansa
2 tykkäystä
Kortteja en saa uusittua pelkästään tulikortilla. 
2 tykkäystä
Koska rälläköintiin tuli vaatimukseksi tulikortti?
Siinä vaiheessa kun rälläköinti rupes tuottamaan kipinää.
8 tykkäystä
Lukematta juttua, mutta radiosta haastattelun sattumalta kuulleena. Hänen toivetyönsä olisi jotain yhteisöllistävää. Gradu syntyi aiheesta Talonvaltaus ja sen yhteisöllistävä vaikutus alhaalta ylöspäin.
Just saying…
14 tykkäystä