Näin se menee. Ex-vaimo ei valmistunut Tampereelta niin ei ollut täällä verkostoja omalle alalle eikä löytynyt duunia. 200km mihin tahansa suuntaan niin olisi saanut. Käytiin pari vuotta muualla ja kun oli työkokemusta kertynyt niin välittömästi löytyi duuni myös Tampereelta.
3 tykkäystä
Työelämän iloja ja varjopuolia. Olen tällä hetkellä saaressa Paraisten eteläpuolella. Vajaan tunnin homma tehtävänä. Lähdin kotoa vähän ennen klo 7. Yhteysalus lähti ysin jälkeen ja olin täällä saaressa 9:45. Pois pääsen klo 15 ja kotona olen n klo 17.
Onneks aurinko paistaa ja on lämmin. Ja lainasin alukselta pari Korkkaria mukaan kun en kotoa tajunnu ottaa kirjaa mukaan. Onneks on evästä et jaksaa ootella. Ja päivärahakeikka.
Huomenna samanlainen työkeikka Skinnarvikiin mutta autolla pääsee eestaas mut siinäkin autossa vajaat 4h.
Edit: korkeajännitykset ei oo koskaan ollu mun juttu, eikä nytkään. Olispa Bustereita…
5 tykkäystä
Tutkimuksia on monenlaisia.
Eräs lääkäri sanoi, että nykyaikaisten tähystämällä tehtyjen polvileikkausten läpimurto tuli tutkimuksesta, jossa ryhmä tutkijoita analysoi kärpäsen jalan niveliä ja niiden toimintaa.
Välillä teoria ja käytäntö saattavat tuntua kaukaiselta, mutta välimatka onkin usein yllättävän lyhyt. Parhaat tiedehenkilöt kykenevät yksinkertaistamaan teorian ja tuomaan sen hyödyt käytäntöön.
4 tykkäystä
Meikäläiselle tuli ikäviä uutisia. Muutosneuvotteluiden myötä firman varastotoiminta ajetaan Pirkanmaan osalta alas ja tarkoittaa mulle ja kollegalle työsuhteen päättymistä viimeistään marraskuussa.
Oon tehnyt logistiikka-alalla kuljetus-, terminaali-, ja varastohommia reilun 8 vuotta.
Jos tiedätte nyt tai lähitulevaisuudessa firmoja, minne tarvitaan varastolle hyvällä asenteella ja jämäkällä työotteella hommat hoitavaa, reilua ja rentoa työkaveria, niin mulle saa laittaa täällä vaikka yksityisviestiä!
18 tykkäystä
Jos joskus jotain voi sanoa työntekijöistä, niin näissä työelämän kriisitilanteissa yleensä erottuvat aika hienosti hyvät ja huonot toisistaan.
Sinä kuulut varmuudella hyviin, joten uskon, että löydät hommia alaltasi, jos niitä vain on. Säilytä tuo asenne, joka viestistäsi paistaa läpi, niin tuskin joudut kauaa työttömänä olemaan. Tsemppiä työnhakuun.
Jos olisi yritys ja töitä tarjolla, niin melkein jo tuon viestin perusteella palkkaisin.
2 tykkäystä
Kovaa tiliä takoo SM.
MA/PI Oy:n 22.06.2023-31.12.2023 tilikauden tilinpäätös on toimitettu PRH:lle ja Verohallinnolle Vero.fi-palvelun kautta elokuussa. 29.8.2024 vastaanotetuksi merkityn ilmoituksen mukaan yhtiön liikevaihto oli 665 705 euroa ja tilikauden voitto ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja 386 721 euroa. Verojen jälkeen yhtiön voitto oli 303 042 euroa. Yhtiö maksaa kaikki veronsa Suomeen
Toimitusjohtaja kertoo: Näin kovan tilin Sanna Marinin yhtiö takoi | Talouselämä.
Ei mene aina nallekarkit tasan.
Just laskeskelin että on 18 työpäivää työsopparia enää jäljellä. 
Joo ei todellakaan. Kaikenlisäksi hylkäsin ihan hyvän työtarjouksen helmi-maaliskuun vaihteessa kilpailevalta yritykseltä, koska siinä vaiheessa luulin pystyväni kilpailuttaa osaamistani. Eivät luvanneet maksaa kuin saman mitä nykyinenkin ja siihen päälle “matkakulut” työmatkan kasvaessa suuntaansa yli 18km. En tyytynyt tuohon, koska toimenkuvani ja vastuuni olisi kasvanut jonkin verran nykyisestä.
Luulin tuossa vaiheessa, että meillä menee nykyisessä firmassa hyvin ja oltaisiin edelleen markkinaykkösiä. Kaikkien yllätykseksi hävittiin katkolla olevia kilpailutuksia kevään kynnyksellä, joka sitten johti samantien meidän toimipisteen alasajoon logistiikan suhteen. Kaikinpuolin harmittavaa ja kun kyselin tuolta kilpailevalta firmalta, niin enää ei ole tarjota mitään. Tai ainakaan nyt. Harmi homma 
2 tykkäystä
Vauhtiin on päästy. Toinen lukuvuosi uudessa ympäristössä on päässyt käyntiin ja elän lähempänä Pirkanmaata uutta, jännittävää sekä onnellista arkea. Kirjoittelen nyt näitä kokemuksia lähinnä omaksi ilokseni. Jos opettajan ammatti tai yhden alanvaihtajan arki ei sinua kiinnosta, hyppää suosiolla seuraavaan postaukseen.
Opettajan maraton
Lyhyenä kertauksena aikaisemmasta: lähdin vakaalta ja tuottavalta alalta koronapandemian jälkeen, koska halusin saada tutkintoni valmiiksi. Opettajan työ oli minulle varhaisaikaisuuden haave, mutta kuoppasin sen useammaksi vuodeksi. Koronan jälkeen ajatus oli palannut ja halusin vielä pyrkiä kokonaan uudenlaisen työskentelyn pariin (tai ehkä jostakin näkökulmasta vanhanaikaisen).
Vaikka opettajana palkka ei ole korkein mahdollinen, saa tällä alalla kuitenkin paljon itsenäisyyttä, vastuuta sekä vaikutusmahdollisuuksia. Järkevällä omien resurssien kohdistamisella opettajana oleminen on useammin mukavaa kuin hirveää. Näin se on ainakin toistaiseksi ollut.
Tämä ala ei kuitenkaan ole sprintti, ja uskallan sanoa sen jo toisena vuonna, että kyseessä on pitkä maraton, jossa voi ainoastaan kehittyä koko ajan. Opettaminen on ihmistyötä sen ytimessä, koska kaikenlaista tietoa sinulle voi kertyä, mutta monilta osin kysymys on jatkuvasta työtapojen etsimisestä vastaamaan uudenlaisia oppilaita ja tilanteita. Opettajana täytyy aika usein konkreettisesti olla valmiina mihin tahansa, koska ne tilanteet koulumaailmassa syntyvät, tapahtuvat ja etenevät aika nopeasti.
Yksi kantava teema minulle on ollut se, että opettajana saa kuitenkin muunlaista vapautta kuin palkallista. Viikonloput tulevat ajallaan, perjantaina olen usein jo ennen kuin kello lyö kolme iltapäivällä auton ratissa matkalla kohti Pirkanmaata sekä erinäköisiä lomia on lukuvuoden aikana odottamassa.
Taitoja
Olen huomannut, että usein ihmisten huomio keskittyy opettamisessa siihen, mitä ns. kovia opetustaitoja opettajalla on. Usein tämä koettu opetustaito tarkoittaa sitä konkreettisesti tietotaitoa eli didaktiikkaa omasta opetettavasta aineesta. Vaikka opettajan opinnoissa korostetaan todella paljon sitä kokonaisuutta, että siinä on paljon muutakin, niin siitä huolimatta se kaikki muu jaksaa yllättää itseni yhä uudelleen ja uudelleen.
Opettajuudessa ja johtajuudessa on mielestäni paljon samaa: siinä ei oikein voi feikata mitään, vaan pitää mennä sillä omalla persoonalla siellä luokassa. Omasta persoonasta täytyy kasvattaa sitä omaa opettajuutta ja sieltä löytää se oma toimintamalli. Tähän kokonaisuuteen liittyy tuon kovan opetustaidon rinnalle sellaisia taitoja kuin tunnesanoittamisen kyvyt (miten opettaja osaa muuttaa sanoiksi oppilaiden tuntemuksia) ja luontaiset reagoimismallit. Opettajan on turha kuvitella, että olisit jatkuvasti johtamassa luokkaa, vaan olet itsekin reagoimassa erilaisiin tapahtumiin.
Jos joku tälle alalle päätyy, niin suosittelen ainakin alkuun kokeilemaan resurssiopettajan työtehtäviä. Se on monella tapaa turvallinen tapa tutustua opettajuuteen sekä ennen kaikkea nähdä muilta opettajilta erilaisia esimerkkejä siitä, miten monella eri tavalla voi tehdä tuloksia. Vaikka tätäkin toitotettiin opiskeluni aikana, niin olen käytännössä todennut itse sen, että minulla oli edelleen aloittaessani todella monta mallia päässä, jotka ajattelin paremmaksi kuin toiset. Vuosi opettajuutta on sillä tavalla jo muuttanut itseä, että kohtaa hieman avoimemmalla mielellä muita opettajia eikä jatkuvasti ajattele, että tuo ei ole oikein.
Resurssiopettajana pystyy konkreettisesti “keräämään” hyviä juttuja muilta, mutta oppii myös hylkäämään omaan persoonaan täysin sopimattomia toimintamalleja. Ja peruskoulussa se opettaminen ei ole pääosa (eli se kova taito), vaan paljon enemmän ollaan tekemisissä kasvatuksen kanssa. Jos siis kuvittelee, että opettajaksi hypätään ainoastaan siirtämään tietoa itseltä oppilaille, niin tälle alalle ei oikein kannata tulla. Sitä oppimista tapahtuu niin kokonaisvaltaisesti kouluympäristössä, että väistämättä sitä kovaa opettamista on aina vähän.
Työpaikasta uraksi
Olen onnellinen siitä, että lähdin rohkeasti turvallisesta asiakaspalvelusta opiskelemaan opettajaksi ja heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen tartuin myös opettajan työtehtävään. Minulla on ollut aivan huikeita kohtaamisia nuorten, aikuisten ja lasten kanssa viimeisen 1,5 vuoden aikana. Tuntuu, että nyt viimein olen tässä iässä siinä, mihin olen kauan halunnut.
Taidan pyrkiä rakentamaan uraani tällä alalla niin kauan kuin se vain on mahdollista. Nyt kun pääsin töihin myös etelämpään ja lähemmäs Pirkanmaata, koen, että olen saavuttanut myös jonkinlaisen henkisen kodin. Viime vuodesta opin todella paljon itsestäni, kun käväisin todella kaukana kotiseudusta. Niistä kokemuksista rakentuu tämä vuosi ja huomaan päivittäin, että aika paljon nopeammin hommat ovat lähteneet sujumaan tässä koulussa.
Tämä pieni paikkakunta on tuntunut päivästä yksi kodilta ja voi olla, että viivähdän, mikäli asiat menevät oikein, täällä ainakin kaksi vuotta. Onneksi voin vaikuttaa vain omaan osaani, se toinen vuosi ja tulevaisuus onkin jonkun toisen käsissä.
Jos sinä jätit haaveammattisi testaamatta nuorena, kannattaa vielä varttuneempanakin kokeilla omia rajojaan. Onni löytyy siitä myös työelämässä, että todella nauttii siitä, mitä tekee. Silloin se ei oikein tunnukaan työltä.
20 tykkäystä
Jotenkin kirjoituksestasi korostuu se, että haluat vain opettaa. Itse olin (yllättys, yllätys) melko vilkas oppilas jo ekalta luokalta ja heittelin kommentteja kesken tunnin. Joskus hauskoja, joskus tyhmiä.
Mutta, oli erittäin hauskaa, jos opettaja kuittasi sen hauskalla kommentilla eikä vaan pistänyt ulos luokasta.
Tuommoinen nokkela opettaja on täyttä rautaa.
3 tykkäystä
Näitä sun juttuja on kiva lukea, kun juuri pari viikkoa sitten aloitin opiskelut OKL:ssä.
7 tykkäystä
Menee ehkä paremmin tänne kuin tuonne Liigaseurojen talouteen, jossa @Vekki-Keke ja @BanaaniKeisari kommentoivat julkisia kilpailutuksia.
“Etukäteen ratkaistujen” julkisten kilpailutusten kanssa samaan luokkaan menee “haulikkoammunnat”. Kilpailuttaja käy markkinavuoropuhelut usean toimijan kanssa.
Siellä sitten kampawienereiden äärellä otetaan ruutuvihot esiin ja valitaan kaikilta toimijoilta joku erikoisominaisuus ja mahdutetaan ne kaikki samaan kilpailutukseen oletuksella, että yksi toimija vastaa kaikkeen.
5 tykkäystä
Kyllähän noita julkisia hankintoja tehdään niinkin, että kriteerit laitetaan sellaisiksi, että ainoastaan se etukäteen haluttu toimittaja on se, joka ne täytttää.
4 tykkäystä
Se on juurikin näin. Tiedän tapauksen, kun eräässä pelastusyksikössä oli uuden pelastus johtoauton valinta edessä. Kaupungille edullisin vaihtoehto olisi ollut noin 25 000€ halvempi, kaikilla tarvittavilla spekseillä.
Mutta sitten löydettiin eräs ominaisuus joka oli vain kalleimmassa autossa ja siitä tulikin sellainen ratkaiseva tekijä jolla kyseiseen autoon päädyttiin. Johdon on “miehekkäämpää” ajella Mersulla, kuin Skodalla.
4 tykkäystä
Sama keissi taisi olla uutisissa, muistan tapauksen, jossa kilpailutettiin pelastuskalustoa sillä ehdolla, että niissä on momentinmuunninvaihteisto, ja Mersu oli ainoa, jolta tuo löytyi. Ominaisuutta perusteltiin silloin vaihteiston luotettavuudella kun kilpailijana oli VAG DSG:llään, joka ei ollut tuohon aikaan kovassa huudossa.
Julkiseen kilpailutukseen liittyy paljon myyttejä. Itse olen viimeisen 10v. tehnyt niiden kanssa hommia melko läheltä ja täytyy todeta, että urbaanit legendat on aika tiukassa.
Olen ollut mukana voittamassa ja häviämässä melko isojakin kilpailutuksia ja siitä huolimatta suurimpana haasteena on mielestäni ns. epärealistisen unelman ostaminen, mihin @SammyO viiittaa. Tällä tarkoitan sitä, että tavallaan speksataan asia, jota ei ole olemassa ja sitten tarjoajat kilpailevat siitä kenellä on pokkaa sanoa/ olla tarjoamatta - matchia kun markkinoilta ei löydy. Täten siis nuo spesifit ominaisuudet tai “jollekin osoitetut” (kuten täällä tuossa yllä todetaan) tarkoittaa sitä, että tarjouspyynnön laatijalla on realistisempi kuva markkinasta, kun haavemaailmassa eläjällä. Osui se sitten itselle tahi ei.
Tottakai järjestelmää voi käyttää väärin. Mutta tarjouspyyntöjen luominen on samanlaista taidetta, kuin niihin vastaaminen. Molemmat vaativat kokemusta. Täytyy myös muistaa ja yrittää ymmärtää, että hankinnasta vastaavien ja substanssiosaajien vuoropuhelu on tärkeää.
Toki markkinavuoropuhelu voi olla näytelmä tai se voidaan sellaisena kokea. Sillä on kuitenkin aito pyrkimys hyvään. Hankintalain haastavin puoli on kuitenkin siinä, ettei tämä tasapäinen ostaminen jätä tilaa itse substanssille tai tavotteille samalla tavalla, kuin yksityinen puoli. Ikävä kyllä. Muotoseikat vievät huomion kokonaisuudelta.
2 tykkäystä
Tämä tapaus ei päässyt uutisiin. Oli tuota jo aiemmin.
2 tykkäystä
Jukisenpuolen kilpailutuksen ongelma usein on, ettei osata specata riittävän hyvin.
Halvin voittaa kilpailun. Pitää laatia laatuspecit tavalla, mikä karsiii pelkällä hiinalla kilpailijat.
Hävittäjä kaupat oli siinä mielessä onnistunut kilpailutus, että halvin ei voittanut, vaan ominaisuuksiltaan paras. Specien laatimiseen käytettävissä oleva aika oli kuitenkin niin pitkä, että saatiin se mitä haluttiin , Ja paras.
Työelämässä 10 eri työnantajaa ja 20 eri esihenkilöä takana. Tässä vähän mietteitä johtamisesta.
Vahva johtaja, jolla on korkea itsetunto ja moraali
- Johtaa esimerkillä
- On rehellinen, suoraselkäinen ja aito
- Johtaminen perustuu luottamukseen, ei näe mitään tarvetta kytätä alaisiaan
- Janoaa palautetta, näkee palautteen (henkilökohtaisena) kehittymisen paikkana
- Luo ympärilleen positiivisen ja kannustavan ilmapiirin, eräänlaisen hypen, jossa ihmiset ylisuoriutuvat halutessaan työskennellä johtajalleen (vrt. Olli Jokinen ja Jukurit - paperilla heikko joukkue pelasi sarjan voitosta joka vuosi)
- Ei luokittele ihmisiä, kohtelee kaikkia samoin
- On anteeksiantava, hyväksyy virheet eikä syyttele ketään (kuten Jukka Peltola)
Heikko ja sisäisesti epävarma johtaja
- Johtaa pelolla
- Pelaa pelejä kulisseissa, juoruilee, on kaksinaamainen, nauttii konflikteista
- ”Johtaminen” perustuu kyttäämiseen
- Näkee palautteen henkilökohtaisena hyökkäyksenä tai kritiikkinä häntä vastaan, kyseenalaistaa sen
- Luo ympärilleen pelon ja kyttäämisen ilmapiirin, jossa kaikkia ■■■■■■■■ tulla aamulla töihin, kääntää ihmiset toisiaan vastaan > vaihtuvuus suurta, suoriutuminen heikkoa, ihmiset lyövät hanskat tiskiin
- Jaottelee ihmiset ”hyviin” ja ”huonoihin” tai hänen ”puolellaan” ja häntä ”vastaan” oleviin, pitää yllä suosikkijärjestelmää
- On kostonhimoinen, nostaa virveet tikunnokkaan, syylliset etsitään aina (ja hän itse ei ole sellainen koskaan)
23 tykkäystä
Nostaisin huonolle johtajalle myös piirteenä kyvyttömyyden fokusoitua. Kaikkea tehdään ja sinkoillaan edestakaisin, mikä ilmenee alaisille ohi edellisten prioriteettien tulevina tehtävinä. Monesti nuo ovat vielä työnkuvaan täysin liittymättömiä asioita, kun johtaja esimerkiksi pitää omia ideoita parempina kuin niistä aidosti vastaavien ihmisten. Sen jälkeen alaisten suoriutumista arvostellaan, kun kaikki “prioriteettiasiat” eivät tulekaan valmiiksi aikataulussa.
Työelämässä ei tarvita lisää aikaa tai resurssia, vaan enemmän taitoa keskittää ajankäyttöä ja käytössä olevia resursseja oikeisiin asioihin. Bisneksen aidot laajentumiset toki eri asia.
1 tykkäys