Puhutko mun esihenkilöstä? Sen verran osuva kuvaus.
@Sardion on myös asian ytimessä, jotakuinkin samoja ominaisuuksia laittaisin molempiin listauksiin.
Puhutko mun esihenkilöstä? Sen verran osuva kuvaus.
@Sardion on myös asian ytimessä, jotakuinkin samoja ominaisuuksia laittaisin molempiin listauksiin.
Aika hyvä lista. Lisäisin sellaisen isoissa taloissa esille tulevan ominaisuuden, että kuinka hyvin suodattaa kaikkea ylempää tulevaa informaatiota.
Koko ajan on menossa kaikkea kauhean tärkeää kyselyä, ohjetta ja selvitystä. Huono pomo valuttaa ne kaikki alaisilleen ja käskee hoitamaan. Ehkä siksi kun ei itse osaa, ehkä siksi kun ei tajua mistä on kyse, ehkä siksi kun haluaa itse näyttää ylöspäin hyvältä.
Hyvä pomo katsoo ja ymmärtää mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Ja jos pystyy, hoitaa ne itse ja antaa alaisilleen työrauhan. Ja kehtaa unohtaa/pudottaa turhimmat jutut kokonaan, kun tietää ettei niillä pidemmän päälle ole mitään merkitystä.
Näistä poimin kaksi asiaa.
Mikä on oikeasti tärkeää
ja
ettei niillä pidemmän päälle ole mitään merkitystä.
Nuorempia esimiehiä kohtaa usein nämä haasteet. Poikani vuodatusta ensimmäisestä työpaikastaan kuunneltuani, nämä asiat nyt ainakin nousivat itselleni mieleen. Ei heissä mitään vikaa tarvitse olla, kokemus vaan puuttuu.
Työurallani huomannut palkka- ja uravetoisuuden vievän tilanteisiin, että ensimmäisessä työpaikassa ollaan heti kohta esimiehenä tai projektipäällikkönä, tuskin yhdenkään projektin ollessa takana.
Kyllä ne Agilet ja Scrumit alkavat ihan oikeasti toimia, kunhan niitä on jonkin aikaa ollut itse tekemässä ja todentamassa. Itse olen ollut niitä tekemässä aikana, joilloin niillä ei vielä ollut näitä muotitermejä.
Aika monta keharia takana raportoivan roolissa. Aina esihenkilön kysyttyä mitä odotuksia minulla on häneltä, vastaukseeni on sisältynyt:
Odotan, että sinulla (johtajalla) on mandaatti ja kompetenssi viedä työyhteisömme (minä, kollegat, tukihenkilöt, johto itsessään) viestit eteenpäin joko organisaation ylemmille tahoille tai tärkeille sidosryhmille.
Tämän ominaisuuden lisäisin vahvan johtajan ominaisuuksiin.
Tämä on kyllä keskeinen asia. Vahva johtaja pitää alaistensa puolta, kun häntä ylemmältä taholta keksitään jotain “älyttömiä” ideoita tai kuten sanoit, kun pitää viedä viesti organisaatiossa eteenpäin. Se viesti voi olla vaikkapa palkankorotus, jos se vaatii ylemmän tahon hyväksynnän. Heikko johtaja ei saa mitään asioita vietyä läpi ylöspäin.
Hyvä johtaja tuo sanaa myös toiseen suuntaan. Aina taloudellinen tila tahi työntekijän/ yksikön numeeriset arvot eivät puolla palkannousua, vaikka meistä varmaan jokainen kokee sen itse ansaitsevansa.
En näe työyhteisöä muutoinkaan musta-valkoisena: tyhmä johto vs. riistetyt työläiset. Kun jokainen yksikkö/ taho tekee asianaa hyvin, on mahdollisuus voida hyvin.
Tämän lisäksi läpinäkyvyys ja tiedottaminen molempiin suuntiin parantaa luottamusta.
Paljon toki kiinni myös henkilökemioista, mutta lähtökohtaisesti se oman roolin hoitaminen koko prosessin (ns. suorittava työ - johto) läpi, ratkaisee paljon toimintaympäristön fiilistä.
Erittäin hyvä listaus ja valtaosasta kertomaasi olen samaa mieltä. Etenkin tuo suoraselkäisyys sekä ylemmälle taholle että omaan porukkaan on erittäin tärkeätä. Ilman molemminpuoleista luottamusta ei toimivaa työyhteisöä voi syntyä.
Vielä vakuuttavampi listaus olisi kun on käytännön kokemusta sekä alaisena olosta että johtamisesta. Yrityksen kulttuuri ja omistajien tavoitteet pahimmillaan antavat melko ahtaan ” rakosen” toimia. Aina johtamisen kulmikkuus ei johdu ainoastaan johtajasta.
Näiden asioiden parissa on tullut painittua matkan varrella. Silloin kun koko porukka puhaltaa yhteen hiilen niin onhan työn tekeminen hienoa, tämäkin on tullut koettua.
Ai että, koko kansan keppaheikki jakaa viisauttaan:
Miljoonavelkainen talousrikollinen kertoo kuinka rikastutaan. Ok.
Taas on työelämän aavistukset päällä.
Pienten kuntien kouluissa yksi asia on todella yleinen ja se on jatkuvasti elävät henkilökuntasaatavuuden haasteet. Kun yksi opettaja saa viran muualta, niin ketjureaktio alkaa välittömästi.
Vielä en mistään mitään tiedä, mutta näinkö ne itseä suuremmat voimat jälleen jylläävät ja toinenkin resurssiopettajan työpätkä jää lyhyemmäksi kuin suunnittelin? Toistaiseksi odotellaan ihan rauhassa, mutta seuraan mielenkiinnolla, taasko se oma luokka lyödään eteen ja ruvetaan hommiin.
Täytyy syyslomalla kerätä vähän voimia ja miettiä asiaa, mikäli tähän saakka mennään.
Juttelin vanhan tutun kanssa, joka on tehnyt Sveitsissä saman alan hommia aika monta vuotta jo. Tuon keskustelun myötä tajusin, että saisin joku 120-150k€ vuodessa Sveitsissä.
100k€ tuloilla veroa piti maksaa ilmeisesti 10% ja siellä oli kaikenlaisia kivoja porkkanoita mitkä mahdollistaa, että ihan kivan rahapotin kanssa pääsee lähtemään Sveitsistä aikanaan, jos pois tulee lähdettyä.
En tiedä onko täällä muita siellä töitä tehneitä tai asiasta tietäviä, mutta itsellä on jossain listalla haalealla, että lähtisi sinne muutamaksi vuodeksi töitä paiskimaan.
Varmaan jonkunverran enemmän maksaa eläminen siellä (vuokra, ruoka, liikkuminen, netti?, mitenköhän vakuutukset jne). Mutta paljon, minulla ei ole siitä tarkkaa käsitystä ja olisi myös kiva kuulla joltain siellä vaikuttavalta / asiasta tietävällä että paljonko mikäkin asia maksaa verrattuna Suomeen.
Ajattelin lähteä Norjaan töihin 5:ksi viimeiseksi vuodeksi ennen eläköitymistä.
Töissä norjaisessa yrityksessä 5 vuotta ja verot sinne takaa peruseläkkeen (n 1000 €/kk).
Tällä porkkanalla itseäni houkuteltiin takavuosina Norjaan. Ei houkutella enää.
Aikanaan harkitsimme Kiinaan muuttoa töiden takia. Kohteena olisi ollut Shanghai, jota pidän yhä New Yorkin ohella yhtenä parhaista paikoista.
Lopulta rahan sijaan painoi vaakakupissa muut asiat
Jäimme Suomeen. En pidä rehellisesti Suomen nykymenoa ihanteellisena, mutta näin mennään.
Tapasin vanhan opiskelukaverin pari viikkoa sitten. Lähti Sveitsiin vuoden pestille opiskelujen jälkeen. Vuoden pesti on nyt kestänyt neljäkymmentä vuotta.![]()
Vaikka normi eläminen on paljon kalliimpaa siellä, niin hyvästä palkasta jää myös hyvin käteen. Kun kävi ilmi, että heillä on chalett Zermatissa niin keskustelu lipsahti harrasteiden puolelle.
Oli kyllä oloonsa ja eloonsa tyytyväinen. Kun intoa ja osaamista löytyy voi ulkomailla käydä tilannetta tutkailemassa, aina pääsee takaisin jos homma ei onnistu.
Edit: pieni laskuvirhe opiskelujen alkamisesta on nyt 40 vuotta.
Kun raha painaa vaa’assa eniten, harvoin elämän perusasiat sitten on sen paremmin.
Kyllähän sitä kannattaa lähteä täältä pois jos mahdollisuus on. Varsinkin jos ei ole lapsia niin ilmammuuta. Itseä vähä kaivellu välillä kun ei tullut lähdettyä nuorena leveemmän leivän perään ja parempien maisemien, kelien jne. Sveitsiin, kun osaajia hakivat. Nyt perheellisenä ei tulis mieleenkään.
Mietin kauan kun olin asiakaspalvelussa, että lähtisin kielitaitoisena ihmisenä kokonaan ja pysyvästi johonkin saksankieliseen maahan. Unelmaksihan toi jäi, kun tuli siirryttyä opetusalalle. Opetusalalla ei taida ikinä tulla saamaan kovin hyvää rahatulosta, mutta kyllä ainakin itse olen jo yhden lukuvuoden jälkeen rakastunut lomiin. Hieman vähemmällä pärjää arjessaan ja lomat kompensoi paljon.
Mielenkiintoinen juttu kaikin puolin
Pokeriammattilainen 2010–2019. M-Filesilla järjestelmäasiantuntijana vuodesta 2020
Sahlstedt ei haikaile takaisin pelipöytiin.
Kun on päässyt kiinni normaalielämään, voi sanoa, että se on nuorten miesten laji – vähän kuin huippu-urheilu. En tiedä, mitä se vaatisi ja millainen taso on nyt. Koska minulla on kilpailuvietti, enkä pelannut huvikseni, niin en pelaa ollenkaan, jos en ammatikseni.
Tilaajille!!
Viesti siirrettiin ketjuun: Työllisyyspolitiikka