Minusta paikallisen vetäjän englanti oli itse asiassa ihan keskinkertaista englantia. Kysymykset olivat selviä ja Grönborg ymmärsi heti, mitä kysyttiin, niin silloinhan sillä kielellä pärjätään ihan hyvin. Toki on voimakasta korostusta, mutta jos jonkun korostus kielessä häiritsee, niin ehkä silloin pitää miettiä sitä omaa suhdetta ko. kieleen.
Käytännössä jokaisella koutsilla Suomessa on enemmän ja vähemmän jonkinlainen korostus tai aksentti kuten myös melkein jokaisen paikkakunnan suomalaisella lehdistövastaavalla. Suhtaudun itse aika kriittisesti siihen, kuinka usein ulkokehältä kritisoidaan kielitaitoa, joka itsessään on erittäin kyvykästä, mutta siellä on korostus päällä.
Esimerkki:
- Olli Jokinen asunut yli vuosikymmenen Pohjois-Amerikassa; englanti tasoa natiivi, mutta viime kaudella huomasi, että korostus edelleen omasta äidinkielestä eli ei ole kadonnut suomalaisuus, vaikka on ollut vuosikymmenen muualla. Tämä tulee hyvin esille Jokisen pitämissä tauoissa sekä lauseiden painotuksessa, joka poikkeaa usein natiivin painotuksista. Suomea äidinkielenään puhuvan voi olla jopa mahdotonta oppia pois järjestelmässä kuten suomen kielessä, jossa painotetaan jokaisen sanan ensimmäistä tavua. Englantia ei painoteta näin vaan tavutason sijaan painotetaan keskeisiä sanoja lauseessa.
Eri juttu on sitten sellaiset valmentajat, joita on ihan yksinkertaisesti jo vaikeaa ymmärtää kuten Grönborgin ruotsalaiskollega Pennerborn. Grönborgilla on lähes täydellinen jenkkiaksentti omassa englannissaan, mutta tämä selittynee ennen kaikkea sillä, että Grönborg on puoliksi jenkki ja myös kotikieli on englanti. Joskus olen ollut kuulevinani joissain sanoissa pienen vivahteen ruotsikorostusta, mutta yleisesti ottaen ruotsalainen voi todennäköisemmin saavuttaa lähellä natiivitasoa olevan englannin kuin suomalainen, koska lähtökielissä on enemmän rakenteellistä yhteneväisyyttä ja myös ruotsista löytyy ns. väliäänteitä u, e, i ja ä, joita suomalainen ei pysty tuottamaan ja näitä samoja (toki hieman eri äänneketjuina) tarvitaan englannissakin.
Yleinen konsensus on se, että natiivitason ääntämisen saavuttaminen on aikuisiällä mahdollista 3 % ihmisistä, jos sitä edeltää täydellinen kielettyminen kohdekielessä eli yleisesti täysi muutto englanninkieliseen valtioon. Pelkästään muutto ei yleensä vielä riitä, vaan myös suomen kieli pitää häivyttää aktiivisesta kielivarannosta. Usein ei pidetä aikuisopiskelijalle realistisena odotuksena saavuttaa edes kovin korkeaa perusääntämyksen tasoa.
Suomalaisille erityisen vaikeita ovat sellaiset äänteet, joita ei meidän kielessämme ole ja ne pitää oppia ensin kuulemaan ja sen jälkeen tuottamaan. Tällaisia ovat useat erilaiset s-äänteet, englannin kaksi eri i-äännettä (toinen ns. kova i, jonka suomalainen osaa, mutta pehmeämpi ja painoton kuten sanassa milk on suomalaiselle lähes mahdoton) sekä tietysti th-yhdistelmä, jollaista ei meillä ole.