Maanantaina tosi pitkästä (yli 3v tauon jälkeen) aikaa palaveri jossa kielenä englanti. Hieman hirvittää työsanasto, muuten osaan puhua kyllä. Tosin ei varmaan tarvi olla paljonkan äänessä.
3 tykkäystä
Englannin kanssa itselläni ongelma on lähes vastapäinen. Kun englanti lähtee kulkemaan, niin loppua ei meinaa tulla.
En ole ikinä hirveästi välittänyt kuulostanko natiivilta ja osuuko jokainen äännekartan kohta paikoilleen. Jopa englantia ns. äidinkielenä puhuvat käyttävät hyvin erilaista englantia, joten eivät nekään ole niin puhtaita. Natiivitason kielen oppiminen on yleisesti siellä +30v hyvin vaikeaa, ja jos se onnistuisikin, se olisi todella työlästä.
Perushyvän englannin ainakin omasta mielestäni saa pysymään aika pienellä työllä: käytä mahdollisuudet käyttää englantia, uskalla puhua ja unohda virheet. Katso pari mielekästä sarjaa tekstityksillä tai ilman (joka tapauksessa tekstityskin englanniksi) niin melko nopeasti huomaa sitä kehitystä.
5 tykkäystä
Ammattisanastot on siitä ikäviä, että yhtäkkinen tarve aktiivisesti käyttää sitä saa kyseenalaistamaan oman kielitaidon todella pahasti.
Itse siis ymmärrän - monen muun nuorehkon aikuisen tavoin - englantia käytännössä natiivitasolla (esim. median kulutuksessa on täysin yhdentekevää, onko kielenä suomi vai englanti, eikä asiaan oikeastaan tule kiinnitettyä edes huomiota), mutta sitten kun pitäisi alkaa suullisesti vääntämään juridiikkaa lontooksi, niin siinä ollaankin äkkiä erittäin pahasti solmussa sönköttämässä mitä sattuu. Siis siitäkin huolimatta, että yliopistossa tuli aikoinaan käytyä joku ammattikielen kurssi ja jokusenkymmentä opintopistettä englanniksi.
5 tykkäystä
Luin kerran kirjastossa yhtä matematiikkaa käsittelevää kirjaa. Ymmärsin sitä ihan hyvin ja huomasin vasta jonkin aikaa kirjaa tutkittuani, ettei se ollutkaan englanniksi kirjoitettu vaan saksaksi, jota en ole opiskellut. 
Mutta eipä tuo haitannut mitään.
5 tykkäystä
Minulla on myös sama: uskallan väittää, että puhuttu ja kirjoitettu sekä luettu ja kuunneltu englantini ovat tasolla C1, joku saattaa olla korkeammallakin. Kielenkäyttökonteksin kanssa minulla on kuitenkin vähän päin vastoin: Olen puhunut paljon opinnoistani ja alastani nimenomaan englanniksi, mutta kun englantia pitäisi käyttää kouriintuntuvan arkisissa asioissa, sanojen löytäminen on joskus hankalaa. Joskus ruokaa tehdessä englanniksi oli turhauttavaa, kun osannutkaan jokaisen kipon ja kupposen nimeä aivan niin hyvin kuin olisi halunnut.
2 tykkäystä
Ei kyllä kannata tehdä ruokaa englanniksi. Itse teen italiaksi, niin pysyy maut kohdillaan.
8 tykkäystä
Matematiika taitaa olla, jos sen sellaiseksi haluaa mieltää yhdessä fysiikan kanssa,maailman yleisin kieli.
1 tykkäys
Riippuu ammatista. Juuri työ on se, jonka kautta helpoiten oppii kun kun sitä väkisinkin joutuu käyttämään.
Itse yli 20-vuotta pois Suomesta asuneena on helppo allekirjoittaa tämä.
Mielestäni missään ei juurikaan puhuta kirjakieltä, vaan kieli on kasa murteita.
Sen perusteella ihmiset tietävä aika tarkasti, mistä osaa maata on lähtöisin.
Äänteet ja diftongit oppii yleensä vain, jos näille paikallisille murteille altistuu riittävän kauan. Itse tulen erotetuksi kohtalaisen hyvin missä asun, lisättynä kysymyksellä, milloin olet muuttanut Suomesta.
2 tykkäystä
Just tulin kotiin 5 päivän asennuskeikalta. Työparina oli tällä kertaa meidän puolalainen työntekijä. Englanti ainoa yhteinen kieli. Hyvin meni vaikka kaikki työsanasto ei kyllä muistunut mieleen.
Lisäksi tilaajan puolelta työnjohto ei osannut yllättäin englantia! Eikä ollut mikään nyrkkipaja. Vaan iso monikansallinen yritys kyseessä. Joten myös tulkki jouduin toumimaan.
Mut rapakon takana tunnistetaan suoraan eurooppalaiseksi, mutta maata eivät ala arvailla.
1 tykkäys
Minusta paikallisen vetäjän englanti oli itse asiassa ihan keskinkertaista englantia. Kysymykset olivat selviä ja Grönborg ymmärsi heti, mitä kysyttiin, niin silloinhan sillä kielellä pärjätään ihan hyvin. Toki on voimakasta korostusta, mutta jos jonkun korostus kielessä häiritsee, niin ehkä silloin pitää miettiä sitä omaa suhdetta ko. kieleen.
Käytännössä jokaisella koutsilla Suomessa on enemmän ja vähemmän jonkinlainen korostus tai aksentti kuten myös melkein jokaisen paikkakunnan suomalaisella lehdistövastaavalla. Suhtaudun itse aika kriittisesti siihen, kuinka usein ulkokehältä kritisoidaan kielitaitoa, joka itsessään on erittäin kyvykästä, mutta siellä on korostus päällä.
Esimerkki:
- Olli Jokinen asunut yli vuosikymmenen Pohjois-Amerikassa; englanti tasoa natiivi, mutta viime kaudella huomasi, että korostus edelleen omasta äidinkielestä eli ei ole kadonnut suomalaisuus, vaikka on ollut vuosikymmenen muualla. Tämä tulee hyvin esille Jokisen pitämissä tauoissa sekä lauseiden painotuksessa, joka poikkeaa usein natiivin painotuksista. Suomea äidinkielenään puhuvan voi olla jopa mahdotonta oppia pois järjestelmässä kuten suomen kielessä, jossa painotetaan jokaisen sanan ensimmäistä tavua. Englantia ei painoteta näin vaan tavutason sijaan painotetaan keskeisiä sanoja lauseessa.
Eri juttu on sitten sellaiset valmentajat, joita on ihan yksinkertaisesti jo vaikeaa ymmärtää kuten Grönborgin ruotsalaiskollega Pennerborn. Grönborgilla on lähes täydellinen jenkkiaksentti omassa englannissaan, mutta tämä selittynee ennen kaikkea sillä, että Grönborg on puoliksi jenkki ja myös kotikieli on englanti. Joskus olen ollut kuulevinani joissain sanoissa pienen vivahteen ruotsikorostusta, mutta yleisesti ottaen ruotsalainen voi todennäköisemmin saavuttaa lähellä natiivitasoa olevan englannin kuin suomalainen, koska lähtökielissä on enemmän rakenteellistä yhteneväisyyttä ja myös ruotsista löytyy ns. väliäänteitä u, e, i ja ä, joita suomalainen ei pysty tuottamaan ja näitä samoja (toki hieman eri äänneketjuina) tarvitaan englannissakin.
Yleinen konsensus on se, että natiivitason ääntämisen saavuttaminen on aikuisiällä mahdollista 3 % ihmisistä, jos sitä edeltää täydellinen kielettyminen kohdekielessä eli yleisesti täysi muutto englanninkieliseen valtioon. Pelkästään muutto ei yleensä vielä riitä, vaan myös suomen kieli pitää häivyttää aktiivisesta kielivarannosta. Usein ei pidetä aikuisopiskelijalle realistisena odotuksena saavuttaa edes kovin korkeaa perusääntämyksen tasoa.
Suomalaisille erityisen vaikeita ovat sellaiset äänteet, joita ei meidän kielessämme ole ja ne pitää oppia ensin kuulemaan ja sen jälkeen tuottamaan. Tällaisia ovat useat erilaiset s-äänteet, englannin kaksi eri i-äännettä (toinen ns. kova i, jonka suomalainen osaa, mutta pehmeämpi ja painoton kuten sanassa milk on suomalaiselle lähes mahdoton) sekä tietysti th-yhdistelmä, jollaista ei meillä ole.
3 tykkäystä
Näin kävi itsellenikin. Otin valinnaisaineena saksan, ajattelin että on mukava jossain kohtaa päästä kommunikoimaan saksalaisten sukulaisten kanssa.
Ainoo mitä opin tai olin oppimatta on, että auto on das Auto, ei die eikä der ja substantiivit kirjoitetaan isolla.
Hienosti tapettiin tuokin halu oppia.
1 tykkäys
En ole kanssasi eri mieltä miltään osin ja pidän harmittavana, että halu oppia katosi tuon metodin myötä. Näin saksan opettajana koen tiettyä velvollisuutta tätä kommentoida enkä nyt kommentoi tätä sinua syyttääkseni.
Itse olen aina ollut aika varovainen suosittelemaan saksaa kielenä oppijoille, jotka eivät oikein välitä kieliopin pänttäämisestä. Saksassa on suomalaiselle todella paljon kivaa kosketuspintaa kuten helppo perusääntäminen, lausepainotus sekä jossakin määrin suomalaisten ajatuksia noudatteleva sanajärjestys. Saksa on hyvä aloittaa ensimmäisenä kielenä, jos ei halua englantia aloittaa, koska lapselle saksa on monella tavalla paljon helpompaa kuin englanti, jos lähtökielenä on suomi.
Sitten kun ensimmäinen herkkyysikä on ohi eli tulemme sinne yläkoulun ja lukion puolelle, niin saksan aloittamista kannattaa harkita pitkään, jos esimerkiksi englanti on innostanut tai toiset vieraat kielet sujuneet yleensä hyvin, koska saksa on oikeasti todella mekaaninen kieli. Ei se ole vahinko, että monia saksan opettajia pidetään tylsinä kielioppihirmuina kouluissa, koska kieli on vähän sellainen.
Olisi mukavaa opettaa saksaa ilman sääntöjä, mutta se onnistuu oikeastaan lähes ainoastaan aivan pienten lasten kanssa. Jo yläkouluikäiset ovat liian vanhoja, että kieli alkaisi aueta ilman ikuiselta tuntuvaa kielioppirummutusta. Englannin kirjoissa huomaa hyvin, kuinka se kielioppiasia voi olla esim. yksi puolikas sivu työkirjassa per kappale. Kun otat käteesi moderninkin saksan kirjan niin sitä kielioppiasiaa on siinä varmasti kappaletta kohden vähintään 2 täyttä sivua.
Jos kieli-intuitio ohjaa omaa oppimista kielissä ja haluaa mieluummin mahdollisimman paljon valmiita fraaseja ja yksinkertaisempaa tavaraa, niin kannattaa valita sellainen kieli, josta artikkelit ovat sulautuneet tai yksinkertaistuneet. Esimerkiksi vanhassa englannissakin (Old English) oli olemassa samat suvut sanoille kuin saksassa, mutta lopulta ne kielen kehityksen myötä sulivat kaikki enää kolmeksi sanaksi a, an ja the sekä tietyistä sanoista katosi näkyvistä kokonaan. Saksassa on edelleen olemassa noita juuri mainitsemasi der, das, die sekä ein ja eine eikä se ole oikeastaan edes kadonnut mistään. Tämän lisäksi toisin kuin englannissa niin sanojen muoto muuttuu sijamuodon mukaan (artikkelit taipuvat) mikä on englannissa yhtä lailla jo kauan sitten sulautunut kielestä pois (lukuun ottamatta adjektiiveja sama on tapahtunut ruotsissa).
Aika hyvän indikaation omista mahdollisuuksista sekä motivaatiosta saksan kieleen saa mielestäni tutkailemalla omaa suhdetta suomen kieleen. Jos suomen tunnit koulussa ovat jääneet mieleen mukavina kokemuksina ja edelleenkin adjektiivit, objektit ja subjektit yms. ovat hallinnassa, niin saksa on menestyksen kieli. Jos taas suomen kielen tunneista tulee mielen pakkopulla, tylsä kirjoittaminen sekä epäolennaisuuksien toistelu, niin saksan opinnotkin kannattaa jättää toiseen kertaan.
2 tykkäystä
Jotta hauskuutta riittäis, niin itse autot (automerkit) ovat taas maskuliineja: Valkoinen mersu on siis der weiße Mercedes. 
Ainakin itselleni sopi hyvin, että aloitin saksan opiskelun ennen englantia. Kyllä sen kohtuullisen englannin ehti oppimaan myöhemminkin. Eka vieras kielihän minulla oli koulussa ruotsi, vuotta myöhemmin saksa ja enkku sitten vasta oppikoulun 6. luokalla.
2 tykkäystä
No sepä. Kolmannella alkoi enkku ja seiskalla ruotsi ja saksa.
Eipä tuolloin vuonna-83 paljoa ollut taustatietoa kielten “hankaluudesta”.