Lisätään pointtina missä? Perusopetuslaissa tai Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ei ainakaan mainita sanaa pakko noiden yhteydessä, ja ne määrittävät perusopetuksen järjestämisen valtakunnallisesti. Paikalliset opsit voivat tietysti painottaa ja ilmaista asioita omilla tavoillaan.
Totta kyllä että evlut kirkkoon kuuluvat eivät voi valita muuta kuin uskontoa, mutta mahdollisuus vaihtoehtoon on kuitenkin olemassa uskonnon suhteen toisin kuin muille kaikille yhteisille aineille.
Totta, ja varmasti saattaisi löytyä muitakin keskimäärin nykyisiä aineita suositumpia. Perusopetuksen sisältö taitaa kuitenkin olla sen verran kiveen hakattu ja ison laivan kääntäminen vaikea tehtävä, että niin isoja muutoksia kuin kokonaisen aineen muuttaminen pakollisesta vapaaehtoisesti tai päinvastoin tuskin tulee tapahtumaan.
Kyllähän peruskoulun ja myös lukion vieraiden kielten opetus on ihan syvältä. Ainakin jos kärsit lukihäiriöstä. Omista kouluajoista on kyllä aikaa peruskoulun aloitin vuonna 87. Ehkä jotain on muutettukin mutta tässä omat kokemukseni.
Kielten opetus painottui lähes täysin kieliopin pänttäykseen. Siitä ei ole ollut mitään käytännön hyötyä. Oppimistuloksia arvioitiin vain kirjallisilla kokeilla. Lukihäiriöisen oli mahdotonta saada todistukseen numeroksi yli 6. Koska punakynä viuhui opettajan toimesta. Opettaja taatusti ymmärsi lauseet mutta yksi kirjain puuttui lauseesta niin pisteitä ei herunut. Ja tuo latisti kielten opiskelu innon. Oppimisen arvostelussa olisi pitänyt käyttää myös sitä mitenkä oppilas osaa puhua vierasta kieltä. Koska puhumisen taito on suurimalle osalle ihmisiä tärkeämpi kuin kirjoittamisen taito. Jännä huomio että lukihäiriö ei estänyt muiden aineiden oppimista. Eikä parempia numeroita. Jos vaikka historian kokeessa vastauksesta puuttui joku kirjain ei punakynä viuhunutkaan samallalailla kuin kielissä.
No itse pääsin kyllä juuri juuri ylioppilaskirjoituksista läpi. Mutta ruotsia en oppinut. Ja englannin opin elokuvista ja tietokonepeleistä. Rohkeana luonteena olen englantia aina käyttänyt. Puhun sitä ihan hyvin ja osaan lukea sitä ihan kohtalaisesti. Kirjoittaminen onkin sitten hidasta. Mutta pärjään kyllä työjutuissakin englanilla. Ruotsista olisi hyötyä kun jonkun verran työreissuja Ruotsiin ja Norjaan. Mutta Ruotsin opiskeluun ei enää taida olla kuitenkaan motivaatiota.
Olin kouluissa / opistoissa aina parempi ruotsissa kuin englannissa. Ruotsia en osaa enää lainkaan ja syy on se, että ei ole tarvinnut. Nykyään olen ruotsalaisilla töissä ja olisi kiva osata.
En ole myöskään ylpeä englannistani. Tulen toimeen ja saan asiat hoidettua.
Isoin ongelma minulle on rohkeus puhua englantia ja siitä syytän kyllä oppilaitosta. Suomalaisilta ja/suomalaiset vaatii ihan liikaa itseltään kielitaidon suhteen. Maailmassa pärjää ihan hyvin ilman täydellistä kielioppia ja lausuntataitoa.
Heikolla englannintaidolla ääneen lukeminen koko luokalle. Se ahdisti. Pääsin juuri ja juuri englannista läpi yo-kirjoituksissa ja todistuksen numerokin oli 5.
Viimeiset 14 vuotta olen työssä käyttänyt englantia, nykyään päivittäin. Puhuminen sujuvaa eikä jännitä yhtään. Kiitän siitä työelämää, koulua en pätkääkään.
Taitaa olla koulukohtaista opetuksen taso. Aloitin englannin opiskelun kuusivuotiaana ykkösluokkalaisena. Muutimme toiselle paikkakunnalle kakkosen puolivälissä ja olin aivan ihmeissäni kun englantia ei yhtäkkiä opetettukaan.
Yläasteella varsinkin oli hyvinkin laadukasta kieltenopetus ja kaiken tasoiset otettiin hienosti huomioon. Ruotsin opettajaleidi varsinkin piti huolen, että hänen tunneilleen todellakin valmistauduttiin. Kiitän suuresti siitä häntä.
e: Tietty koulu ei voi tarjota kuin valmiudet. Kieliä pitää itse käyttää, jotta kielitaito kehittyy
Koulu on edelleenkin hieman sellainen laitos, jossa opetetaan aika hienosti niitä “perusasioita”, mutta käytännön todellisuus on aina erilainen kuin koulu.
Se tyyppi, joka osaa kaiken koulussa alusta loppuun hienosti, mutta ei saa suutansa auki tositilanteessa, niin kuinka taitavasta kielitaidosta siinä puhutaan?
Loppujen lopuksi kaikissa kielissä on kyse siitä, saatko viestit menemään perille. Joskus ihmiset, jotka eivät juuri mitään osaa, mutta ovat rohkeita ja avaavat suunsa, saavat monenlaista hoidettua ilman yhtään ko. kielen sanaa. Monesti se on eri taito, miten uskallat ja pystyt, suhteessa siihen, mitä paperilla osaat.
Itse olen ollut urheilun parissa paljon tekemisissä jenkkien kanssa. He aina jaksavat ihmetellä sitä, miten hyvin ja rohkeasti Suomessa englantia puhutaan. Missä vaan saa palvelua englanniksi. Ehkä me vähättelemme helposti sitä omaa osaamista. Nämä urheilijat ovat reissannet Euroopan maita, siellä kuulemma on vaikeaa varsinkin pienillä paikkakunnilla.
Kääntäen. Osa härmäläisistä pahoittaa mielensä, että joissain ravintoloissamme joutuu käyttämään englantia.
Jos sitä pizzaa, burgeria tai pastaa ei saa tilattua englanniksi tai vaikka tökkäämällä annosta listalta, itselleen sopivampaa ravintolaa kohti. Tai vaikka kotiin Wolttaamaan keburulla.
Melko kärkäs kommentti. Jos sen ruuan saa tökkäämällä eteensä, niin silloin on pärjätty. Eikä tarvitse lähteä wolttailemaan, vaan voi nauttia tökkäämäänsä ruokaa ravintolassa jossa on.
Ehkä kärkäs, mutta kieli poskessa kirjoitettu. Lähinnä sitä, että kieliasia käsittääkseni ainoastaan ärsyttää monia niin paljon, vaikka ravintolassa englanniksi hyvin pärjäisivätkin.
Suomalaisten kielitsitoon ja varsinkin vieraan kielen ymmärtämiseen vaikuttaa suuresti televidio.
Alkuperäisellä äänityksellä kstsellaan täällä kaikkea.
Esim Espanjassa, Italiassa, Ranskassa ja Saksassa ohjelmat pääosin dubataan.
Tunnustaudun lingvistiksi (yliopistosta maisterin pahvit pääaineena englanti ja sivuaineena saksa). Ruotsilla en ole 1990-luvun taitteen jälkeen tehnyt mitään, muinoin kesätöissä tuli vielä reenattua, onnistuuko puhelimessa puhuminen ja kuullunymmärtäminen ruottiksi. Näiden lisäksi opiskelin pari vuotta venäjää lukiossa, ranskaa pari vuotta kauppaopistossa ja italiaa vuoden yliopiston kielikeskuksella. Olen aina leikitellyt ajatuksella, että osaisipa latinaa tai kelttiläisiä kieliä, ehkä vielä joskus innostun opiskelemaan iiriä tai gaelia!
Näinpä. Suomalaiset liikaa kainostelevat englannin käyttöä. Ei sillä ääntämisellä yms. ole niin väliä, kunhan tulee ymmärretyksi. Ja tietääkseni rallienglanti on vielä aika helposti ymmärrettävää natiivien puhujien mielestä.
Kainostelevat liikaa? Kenen mielestä? Ehkä muut ovat liian puheliaita? Mun mielestä Suomalaiset on ihan hyviä just ittenään. Ei pidä yrittää olla jotain muuta.
Et siis lukenut lukiossa latinaa lainkaan? Omana kouluaikanani kielilinjalla lukivat aina latinaa. Itse olin matikkapuolella ja itselläni oli pitkä saksa. Jostain syystä kielet ovat itseäni aina kiinnostaneet, vaikken olekaan mikään kielitieteilijä. Kaukana siitä. Tässä pari vuotta sitten oli todella lähellä, etten uteliaisuudesta ryhtynyt opiskelemaan persiaa.
En tiedä katkeaako muutamien vuosikymmenten perinne vai otanko nyt syksyllä työn alle jonkun uuden kielen vai jatkanko jollain vanhalla. Viimeiset kaksi vuotta olen opiskellut italiaa, mutta viime vuotisen opettajan oppiin en palaa, se lienee selvää. Opettajalla on aika iso merkitys.
Ukrainaakin ehdin vuoden opiskella, mutta ihan oikeasti venäjä taitais olla hyödyllisempi. Ukrainalaiset osaavat kuitenkin venäjää, jos vaan suostuvat puhumaan. Yleensä sentään suostuvat. Itselläni on tässä ilmeisesti tietty kynnys, kun alla oli 8 vuotta eritasoista venäjän opiskelua. Ja ukrainalainen opettaja oli aina huomauttamassa, kun minulla helposti lipsahti venäjäksi.
Portugalia en ole vielä opiskellut, mutta meneekö siinä vaan latinalaiset kielet sekaisin. Ainakin espanja (5v) ja italia törmäsivät toisiinsa päässäni. Siirtymä sujuvasti kielestä toiseen ei ole helppoa. Ranska ei niinkään tule sotkemaan, se on sen verran erilaista. Samaa olen kokenut akselilla suomi - viro.
Pitäis olla jokin käytännön tarve kielelle, muuten kiinnostus uhkaa sammua. Näin on itselläni käynyt kiinalle. Vajaat kolme vuotta sitä tuli opiskeltua, mutta siihen se taisi jämähtää ja nyt pikkuhiljaa käyttämättömänä hiipuu entisestään.
Siinä on kyllä punnertamista, että kielellä pystyy laajempialaisesti keskustelemaan. Ravintolatilauksiin ei kummoista kielitaitoa tarvita. Saksa on eräs kieli, jota tarvitsen aika paljon aktiiviseen kanssakäymiseen. Siihenkin joutuu näköjään panostamaan.
Eniten itsellä tarvetta viime vuosina: Englanti - saksa - ruotsi - espanja - italia - venäjä/ukraina - viro.
Lukiossa olisi ollut latina tarjolla ja sen sijaan venäjää opiskelin. Vasta yliopistoaikoina tuli sitten pakollinen latinanrutistus vieraiden kielten lukijoille.
”Rallienglanti” on toiminut varsin hyvin omalla kohdalla jo vuosikymmeniä, myös busineksen puolella. Siitä on tullut jopa vähän persoonallinenkin luonteenpiirre.
Ei nuo aksentit ole tärkeitä kun kommunikoidaan. Tärkeintä on sanoma ja kaveri puhumisen takana.
