Uskonto on kyllä pakollinen oppiaine (ja se on toinen niistä aineista ruotsin lisäksi, johon pakko lisätään pointtina). Elämänkatsomustieto on vaihtoehto pakolliselle aineelle. Mutta ev. lut. kirkkoon kuuluvan perheen lapsi ei voi siis valita jättää uskontoa väliin eli tältä osin ei voi sanoa, ettei uskonto olisi perinteisessä mielessä täysin pakollinen oppiaine.
Mitä tulee paikalliseen komponenttiin ruotsin kielessä niin pohjoisessa esimerkiksi sellainen kouluaine kuin metsästys olisi valtavan suosittu tai vaihtoehtona esimerkiksi metsänhoito. Oppiaine itsessään on aika jäykkä määritelmä, mutta ruotsin pakollisuus ei siis poikkea minkään muun aineen pakollisuudesta.
Tosiasiallisesti Suomen kielivaranto kutistuu. Asiaa voi käsitellä ainoastaan suppeasti ruotsin näkökulmasta ja välttämättä ei olisi edes tarvetta käydä keskustelua ns. ruotsi edellä. Siihen olemme tottuneet Suomessa, että keskustelua nimenomaan käydään ruotsi edellä, vaikkei se ole mitenkään tarpeellista.
Englannin dominovaikutus on se, mikä on muuttanut merkittävin osin koko pelikentän. Englanti on ihan oikeutetusti se ns. maailman kieli ja lingua franca, jonka merkitystä ja hyödyllisyyttä ei jaksa kukaan enää epäillä. Muutosta englannin valtavirtaistumisessa on vielä lisännyt 1990-luvulta alkanut teknologinen kehitys, jonka huipentumana myös internetin kieli on englanti. Englannin tavanomaisuus on tehnyt jopa niin laajaa, että paikoin se syrjäyttää jo suomenkin. Myös tieteen kielenä toimiminen ilman englantia on lähes mahdotonta enemmän kuin yhdellä alalla.
Negatiivinen asia tässä kehityksessä on vieraiden kielten näkökulmasta se, että se on kärjistänyt ja heikentänyt Suomen kielivarallisuutta koko ajan ja tulee tekemään sitä myös jatkossa. On toki oma keskustelunsa siinäkin, mikä on vieraiden kielten merkitys ylipäätään ja kielistä on ehkä tullut tietyllä tavalla enemmän identiteettikysymys kuin niinkään käytännön kysymys. Tänään viimeksi keskustelin, sinänsä hyvin paljon arvostamani nimimerkin kanssa siitä, että ruotsilla ei ole kielenä edes bisneksen kannalta mitään merkitystä, koska ko. henkilö ei ollut omassa työssään koskaan kokenut englannin käyttöä ongelmaksi.
Kieli on tästä kaikesta keskustelusta huolimatta täysin ylivoimainen tapa päästä sisään kulttuuriin. Se koskee yhtä paljon ruotsia, englantia kuin ranskaakin. Suomalaisten kannalta kansakunnan kielivaranto on merkityksellinen, koska sitä tilannetta, jossa meidän kielemme olisi marginaalia korkeampi, ei tietenkään koskaan tule. Ruotsi esimerkkinä on hyvinkin pragmaattinen ja käyttökelpoinen kieli ihan vain siksi, että se avaa heti kaksi uutta kieltä osattavaksi. Vähän sama juttu kuin se, että saksan osaaja nyt oppii aika nopeasti hollantia.
Se, mitä asialle pitäisi tehdä - se on ainakin itselleni vaikeampi homma. Ihmisten asennoituminen tuskin tulee muuttumaan englannin valtakaudella mihinkään ja suunta on enemmänkin juuri sinne päin, että kohta ruotsin opiskelu voi oikeasti olla muisto menneestä kuten esimerkiksi saksa jo monella tavalla on. Maakunnissa ei edes halutessaan voi enää oppia koulun puitteissa muita kieliä kuin ruotsia ja englantia, joka on sinänsä jo surullista. Kun kielipoliittinen tilanne on näin tukala, lienee enemmänkin selvää, että suomalaisten kielivaranto jatkaa supistumistaan tulevaisuudessakin.
