Jonkin verran joutunut valitettavasti eri kielillä pelaamaan näiden kanssa ja siinä tulee äkkiä oman ajattelulogiikan rajat vastaan, kun mennään noihin lukuihin.
1 tykkäys
Eipä tule tuosta ongelmaa kun katsoo omaa tiliotetta😂
2 tykkäystä
Sitten jossain vaiheessa kun kiinan kielestä tulee valtakielisempi, niin homma monimutkaistuu entisestään. Siellä nimittäin homma menee niin, että tuhannen jälkeen heillä on oma sanansa kymmenelle tuhannelle, ja sen jälkeen aletaan samanlainen rimpsu kuin meillä on tuhannen jälkeen. Heillä siis kymmenen kymmentätuhatta, sata kymmentätuhatta, tuhat kymmenentuhatta ja kymmenen tuhatta kymmentätuhatta. Siinä missä meillä kolmen nollan jaksoissa, heillä neljän nollan jaksoissa.
Näin siis:
十 10 shí kymmenen
百 100 bǎi sata
千 1000 qiān tuhat
万 10^4 wàn kymmenen tuhatta
亿 10^8 yì sata miljoonaa
兆 10^12 zhào yksi biljoona
京 10^16 jīng kymmenen tuhatta biljoonaa
垓 10^20 gāi sata triljoonaa
秭 10^24 zǐ yksi kvadriljoona
穰 10^28 ráng kymmenen tuhatta kvadriljoonaa
沟 10^32 gōu sata kvintiljoonaa
涧 10^36 jiàn yksi sekstiljoona
正 10^40 zhèng kymmenen tuhatta sekstiljoonaa
载 10^44 zǎi sata septiljoonaa
Jos jollakulla on siis miljardi rahaa suomalaisittain sanottuna, niin jenkkilässä hänellä onkin biljoona ja kiinalaisittain kymmenen yìtä 
3 tykkäystä
Itselleni riitti se, että osasin sanoa Kiinan ja Suomen asukasluvut. Siihen jäi opinnot. 
Lukujen merkillisyyksistä eräs löytyy ihan meidän kotoisesta EU-maailmasta: 80 on ranskaksi quatre-vingts eli “neljä kahtakymmentä”.
3 tykkäystä
Saksaa se ei ainakaan minulle ole ja todella harvalle sveitsiläisellekään. Taitavat kutsua itse tuota kieltä nimellä Schwyzerdütsch, joka sinänsä on jopa kuvaava erotuksena sille, että kyseessä ei ole saksa 
Kysymyksesi on todella hyvä ja vastaukseni on asenteellinen, mutta @ljpp voisi käyttää jatkossa esimerkiksi termiä “paikallinen kielivariantti” niin säästyy tältä Mutta jos taas ihan virallisia ollaan niin sveitsinsaksa on yksi saksan murre.
Jos jollekin täällä on tuttua meän kieli (Suomessa: meän murre) niin saksan ja sveitsinsaksan välillä ero on aika lailla sitä tasoa. Ihan niin kuin meän kielessä myös tässä suurin osa sanoista lainataan paikallisesti lähemmästä kielestä (=ranska) ja sovitetaan sopimaan saksan kielioppiin.
3 tykkäystä
Itse jouduin useamman kerran googletteleen ennen kuin ymmärsin tämän sveitsiläisen version “paljon kiitoksia”.
Ns. oikeaksi saksaksihan fraasi on:
Vielen Dank.
Sveitsissä:
Merci vilmal.
Tämä vilmal siis on saksaksi “viel mal” = useamman kerran.
Tämän lisäksi hyvin tyypillisiä joskin näitä tapaa myös muissa saksan murteissa:
Artikkelien muutaminen ja lyhentäminen: der => dr, das => ds, die = de, den = en jne.
2 tykkäystä
Ja jostain luin että tottakai sveitsiläisten mielestä tämä heidän kielensä on se oikea alkuperäinen saksankieli ja saksalaiset keksineet sitten hoch deutsch murteen
Se vähän mitä Sveitsissä on tullut käytyä niin paikalliset puhuivat keskenään englantia höystettynä muista kielistä lainatuilla sanoiia, vähän niinkuin suomenruotsalaisten ruotsi.
Eteläisessä osassa maata puhuvat silkkaa italiaa.
Siksi nuo paikalliset sanoivatkin, että kun puhuvat ihan eri kieliä niin puhuvat keskenään sitten englanninpohjaista sekoitusta.
Sinänsä ymmärrettävää. Suomenruotsalainen, joka puhuu täydellistä suomea (joku sijamuoto voi joskus vinksahtaa), oli kauhuissaan työmatkalla Kuopiossa. Oli tosissaan pohtinut pitäisikö kääntää keskustelu englannin suuntaan. Jos taksikuski tulee syvältä Pohjois-Savon syrjäkyliltä, on siinä pirkanmaalaisellekin tulkittavaa.
4 tykkäystä
On tuossa Englannissakin melkoisia aksentteja. Oltiin Amsterdamissa ja hotellin ravintolassa katsomassa jalkapallon cup- ottelua. Ihmeteltiin mitä tyyppejä naapuripöydässä on, kun tarjoilijat olivat ihan pulassa, kun ottivat tilauksia.
Loppuillasta selvisi, että ovat Englannista. Kaveria aavistuksen hävetti, kun on asunut pari vuotta Englannissa. Oisko tuo kieli ollut jotain paikallista Savvoo, hiljee ja kovvoo? Jonnet ei tiedä, mutta tämä on vanha sanonta.
Päästiin kyllä tunnelmaan, kun ulvahdeltiin Englannin maalille.
1 tykkäys
On joo. Tämä menee nyt jo lätinäksi mutta oltiin kahden kaverin kanssa viisitoistakesäisinä kielikurssilla kanaalin rannalla. Isäntäperheessä Sue ja poikansa Adam.
Oltiin aamiaisella ja Suen miesystävä (ihan Björn Borgin näköinen) tuli kalsareissaan keittiöön ensimmäistä kertaa meidän näkösille. Hi:t heitettiin vielä onnistuneesti mutta sitten kaveri sanoi meille jotain.
Oltiin, että excuse mitä. Sanoi toisen kerran ja taas kysyttiin että pardon us. Sanoi kolmannen kerran, jolloin yksi meistä, että yeah, sure. Me kaksi liityttiin yeah-kerhoon nyökyttelemään ja Sue räjähti nauramaan. Sanoi, että Björn Borg ihan vaan teidän nimiä kyseli.
Ei opetettu sivukylän koulussa Cockneyn murretta Lontoosta, ei.
1 tykkäys
Puhun ja kirjoitan englantia käytännössä kuin syntyperäinen ja aina anglosaksisissa maissa reissatessa tulee käytyä katsomassa standupia ja kerran on Lontoossa tullut vastaan natiivi esiintyjä, jonka puheesta ei ymmärtänyt käytännössä mitään, ei mitään käsitystä mistä oli.
2 tykkäystä
Tämä voi mennä hauskoihin juttuihin, mutta liittyy kieleen niin laitan tänne.
Oltiin perheen kanssa New Yorkissa. Sesongin hitti Broadwaylla oli ” The Book of Mormon” esitys. Tyttäreni joka oli Jenkeissä asunut kertoi, että esitykseen on vuoden jonot.
Kun oltiin paikan päällä, niin mentiin tuurilla kokeilemaan saataisiinko peruutuspaikkoja. Saatiin, joten illalla Teatteriin.
Esitys oli mainio. Illalla kun mentiin syömään tytär totesi, että iskä taisi olla aina kierroksen myöhässä nauramisen perusteella. Tarkoitti sitä, kun nauroin silloin kun muut eivät. Esitys oli sellaista verbaali tykitystä, että jutut aukesivat minulle hetken myöhemmin kuin muille. Rallienglannissa on omat heikkoutensa.
Loistava esitys ja taitaa mennä Lontoossakin nykyään. Pieni kertaus historiaan on paikallaan ennen kuin menette katsomaan esitystä.
3 tykkäystä
Lienee paikallaan siirtyä Anton Levtchin ketjusta keskustelemaan ruotsin kielen osaamisen tasosta tähän ketjuun. Kuten itsekin olen jo sanonut monta kertaa ja itse myös syyllinen tähän olen, niin aihehan ei suoranaisesti liity mitenkään Levtchiin.
Olen kanssasi eri mieltä siitä, mitä ne koulunumerot kertovat. Jos mietin esim. itse, että olen yhden ikäluokan arvioinnit tehnyt ruotsista, niin ne vitosen kriteerit ovat oikeasti sellaiset, että eihän kenenkään tarvitse edes osata mitään saadakseen sen vitosen.
Pitkällä ajalla puolestaan olen sitten kanssasi samaa mieltä siitä, ettei koulunumero hirveästi kerro mitään oikeasta osaamisesta. Ruotsin kielessä itselläni kysymys on paljolti myös ammatillinen, koska sitä ei täällä ulkokehällä aina edes tajua, kuinka huono kotikasvatus Suomessa on ruotsin kieleen. Kielitaidon arvo itsessään Suomessa ymmärretään, mutta kielitaitokäsitys on supistunut todella paljon jo siihen, että jos joku osaa englantia, niin hän on taitava kielissä.
Englanti ei ole edes vieras kieli asian varsinaisessa merkityksessä: englanti on yleissivistystä. Englannin merkitystä ei voi kukaan väheksyä ja sen ylivoima ei tule loppumaan ikinä. Mutta sitä kyllä debatoin voimakkaasti, että asennepuolella ruotsia kohtaan on paljon kotityötä tehtäväksi. Koska aina se on parempi puhua toisen äidinkieltä kuin puhua molemmille vierasta kieltä, vaikka taitotaso olisi mikä.
Jos haluaa esimerkiksi pitkäaikaisesti työskennellä vaikka Norjassa, Tanskassa tai Saksassa niin kyllä se ruotsi on kaikissa näissä aivan keskeinen osattava kieli. Saksa menee jo niin lähekkäin ruotsin kanssa, että niiden keskinäinen vaikutus toisiinsa on ilmeinen ja tanskan sekä norjan kohdalla edelleen ilmeisempi.
Integroituminen paikallisesti sujuisi 100 % paremmin, jos hallitsee valtaväestön kielen. Se avaa ne ovet myös työpaikan ulkopuolella.
1 tykkäys
Kyllä se pakkoruotsi oli aikanaan aiheuttamassa sitä ongelmaa, kun oli pakko niin ei haluttu oppia.
Itse olin siinä (silloin tietämättäni) onnellisessa tilanteessa että pappani oli kaksikielinen ja pienestä pitäen opin kuuntelemaan ruotsia ja ymmärrän sitä edelleen hyvin.
Kouluaikana kielioppi tuotti ongelmia mutta kyllä sitä hyvin ymmärretyksi on tullut ruotsia puhuttaessakin.
Keväällä Tukholmassa kun poikkesin niin eipä tuottanut (yllätyksekseni) isoa ongelmaa hoitaa hotellissa asioita ja nimenomaan ruotsiksi.
Lapsilleni olennyt antanut ohjeeksi katsella ruotsalaisia tv ohjelmia kun joutuvat todennäköisesti suorittamaan jonkinlaisen ruotsin kielen tasotestin opiskeluissaan
1 tykkäys
Tätä olen miettinyt itse vuosia, että miksi tätä sanaa edelleen käytetään aikuisten ihmisten toimesta. Pakkoruotsi, joka on siis samassa mitassa pakollista kuin mikä tahansa muukin oppiaine.
Vuosien ajan on argumentoitu, että kielten opiskelu lisääntyy, jos oppiaine on ns. valinnaisaine. Kuitenkaan näitä argumentteja puoltavat eivät yleensä pysty yhtäkään oppiainetta tuomaan esille, jossa oppiaineen vapaaehtoisuus olisi johtanut suurempiin ryhmäkokoihin. Jos argumentti vapaaehtoisesta kielten oppimäärästä pitää paikkansa, niin silloinhan meidän saksan, ranskan ja espanjan ryhmät kasvaisivat jatkuvasti, mutta trendi on ollut jo 1980-luvulta alkaen toinen (oppilasmäärä vähenee ja ryhmäkoko pienenee).
Olen myös kuullut useita kertoja argumentin, että kielet voitaisiin opetella ns. pakollisella periaatteella: sinun pitää lukea vähintään yksi kieli englannin lisäksi pitkänä ja yksi lyhyenä. Mietin vain edelleen, miten tämä muuttaisi perusasetelmaa pakollisuudesta, koska olisihan se kieli edelleen pakollinen. Tällöin kaikkien olisi pakko valita jotain akselilta ranska, saksa, venäjä, ruotsi ja espanja, mutta jos mikään näistä (eli vieraat kielet ylipäätään) ei kiinnosta, niin samanlaista pakkokieltähän se olisi kuin ruotsikin.
Pakollisuus on yksi vieraiden kielten parissa eniten käytetty argumentti, joka kuitenkin itsessään kumoaa monta asiaa. Jostain syystä meillä Suomessa on kielten suhteen tullut ns. pysyväksi sellainen ajatus, että epämiellyttävistä kieliaineista pitää päästä jollakin tavalla eroon. Pakollisuuskeskustelu on jumittunut juuri meidän kieltenopettajien harmaaksi arjeksi ja meidän työksemme on tullut taistella tätä asennetta vastaan.
Jos tästä ajatuksesta kuitenkin liikutaan eteenpäin, niin listaan tähän pakollisia oppimääriä peruskoulun oppiaineita:
- kuvaamataito
- käsityö (tekninen ja tekstiili)
- kotitalous
- terveystieto
- kemia, matematiikka, fysiikka
- suomen kieli
- liikunta
- ruotsi
- ympäristöoppi
- biologia
- maantieto
- uskonto
- historia
- yhteiskuntaoppi
- musiikki
- oppilaanohjaus
Oppituntijakoa ja oppiaineita säätelevät lait. Ennen kaikkea oppiaineita valittaessa on vuosia korostettu sellaisia taitoja, jotka ajatellaan hyödyllisiksi perusaineiksi, joista on elämässä hyötyä. Joidenkin oppiaineiden hyöty on suorempi kuin toisten; matematiikka on hyödyllistä, mutta voiko joku edelleen argumentoida pakko edellä? Fysiikka ja kemia ovat hyödyttömiä, koska en ole niitä elämässäni minäkään ikinä tarvinnut.
Peruskoulun on tarkoitus antaa valmiuksia jatko-opintoihin ja perustaitoja sinne. Yksilöstä riippuen eri oppiaineet ovat eri määrissä rasittavia. En minä tykkää edes opettaa kuvaamataitoa, mutta on silti pakko. Ja silläkin on oppimäärä.
Pahoittelen pitkää viestiä enkä sinänsä pelkää tätä keskustelua ja nautin siitä suuresti. Ihmettelen vaan sitä, miksi uskonnon ja ruotsin piiriin on näin laajasti ja hyväksytysti liitetty nämä pakollisuudet jo sanoinakin. Pakollisia ovat kaikki aineet, enemmän ja vähemmän. Motivaatio ja tykkääminen eivät mitenkään liity pakollisuuteen tai sen puutteeseen.
3 tykkäystä
Hyviä huomioita @peterra , tämä pakollisuus ruotsin kielen opiskelussa oli kyllä minun kouluaikanani
yo-kirjoituksissa todellisuutta.
Minä en ollut sitä vastaan missään vaiheessa mutta suurin osa koululaisista kyllä taisi olla.
Nykyään ruotsi on edelleen opintosuunnitelmassa mutta ylioppilaaksi pääsee ilman sitä.
1 tykkäys
Asennevamma pakkoruotsia kohtaan leimasi minun peruskoulun ja lukion käyntiä aika vahvasti. Rimaa hipoen sain ruotsin todistukseen hyväksytysti, mutta en kirjoituksista millään. Kolmesti yritin ja joka kerta pullahti. Neljännellä kirjoitus kerralla, kun kaikki piti kirjoittaa uudestaan olikin sitten ruotsi jo vaihdettavissa matematiikkaan ja lakki tuli varsin hyvin paperein. Tuon jälkeen en sitten Ruotsin kieleen ole koskenutkaan ennenkuin nyt AMK opintojen yhteydessä. Yllätys oli aikamoinen kun opettamiseen rempseästi heittäytyvä opettaja sai ruotsin opiskelun tuntumaan kivalta ja vielä enemmän yllätyin kun sain opintojaksosta arvosanan 4. Lisää yllätyksiä oli luvassa Kokkolassa käydessä kun tajusin ymmärtäväni mistä ja suurinpiirtein mitä ympärillä puhuttiin. Pakkoruotsi ajasta selkeästi on jäänyt paljon oppia päähän, mutta asennevammapato vain sulkenut sen ymmärryksen ulkopuolelle.
4 tykkäystä