Sama juttu itsellä. Itsekin suhtauduin Ilvekseen kovin epäilevästi ja itse asiassa olin jo game 4:n jälkeen aivan 100 %:n varma, että Tappara kääntäisi sarjan kuudessa pelissä. Kovin pettymys itselle oli game 5 ja sen jälkeen rupesin oikeasti ajattelemaan, että tässä taitaa oikeasti nyt käydä kylmät. Ajattelin, että Ilves ei enää kolmatta kertaa epäonnistuisi kotiottelussa ja eihän se epäonnistunut. Tapparan peli game 6:ssa oli aivan täyttä selviytymistaistelua toisesta erästä aina toiseen jatkoerään asti. Vasta silloin erätauolla tapahtui jotain, joka muutti käsikirjoitusta.
Ilves vei peliä pitkään ja Tappara vikisi ja kotikatsomossa odotin lähinnä, että koska se viimeinen niskalaukaus tulee. Suurin yksittäinen syy Tapparan jatkoon menolle oli Dominik Hrachovina, joka torjui game 6:n jatkoilla aivan hurmiossa - osin tuurilla ja osin taidolla. Pari kertaa Ilves pääsi aivan nokikkain ja ripareitakin tuli, mutta niihin heittäydyttiin. En tiedä, mitä Tapola teki ekan ja tokan jatkoajan välissä, mutta siinä tehtiin jotain suurta. Yhtäkkiä alkoi näyttää siltä, että Tappara tulee voittamaan pelin. Sitten se uskalsikin pelata omilla vahvuuksillaan siihen asti kunnes Blake Parlett teki sen tarvittavan.
Tämän kirjoittaminen ei välttämättä ole sitä tyylikästä voittamista, mutta pakko silti pukea ajatukset sanoiksi. Uskon, että pikkuveljet eivät olisi pystyneet voittamaan näin tyylikkäästi, kuin me.
Se uhoominen, huutelu ja puhdas kettuilu, jota siltä puolelta joutui koko sarjan ajan kestämään, oli jotain aivan käsittämätöntä. En tietenkään yleistä tätä kaikkiin, mutta surullisen suuri osa lähti tuolle linjalle. Enkä puhu hyväntahtoisesta kuittailusta, jota omassa kaveripiirissäni harrastetaan.
Nyt sarjan jälkeen on tullut luettua aivan liian paljon juntiksi huutelua, tapparalaisuuden vertaamista sairauteen ja muita alatyylisiä juttuja. On jotenkin ironista seurata tätä “oikein kannattamisen” kulttuuria, johon ei kuitenkaan liity millään tavallan vastustajan kunnioitus.
Itsekin ihmettelin sitä, että jo heti kun Ilves näyttikin pärjäävän pelissä, nousi sieltä uho ja kaikkitietävyys. Viimeksi kuitenkin voittivat mestaruuden 32 vuotta sitten. Tapparalle toi po-pelaaminen ja menestys on kuitenkin tuoreempaa ja tutumpaa. Täälläkin kävi muutamia asiantuntijoita totuuksiaan kertoilemassa (tervetuloa vaan mielipiteitä jatkossakin esittämään). Nöyryyttä oppimaan vaan, sillä suunpieksennällä ei voittoja oteta.
Joo, mielenkiintoinen ja tunnerikas sarja oli myös kannattajien reaktioiden kannalta. Itse en ole sen kummemmin jaksanut edes hyväntahtoista kuittailua '90 puolivälierien jälkeen. Nauttinut voitoista vain itsekseni. Asiallista analyysia kyllä riittänyt. Paikallisvastustajan kannattajat ovat keväisin kyllä muistaneet finaalitappioiden jälkeen. Mutta viimeiset pari viikkoa on tekstarit, s-postit ja somet laulaneet sieltä suunnasta ennätystahtiin. Kyllä mää aluksi ihmettelin mistä kivenkoloista nämä kaikki nyt yht’äkkiä ilmestyivät. Mutta annoin rauhassa pommittaa. Parille keltavihreälle tyydyin vain toteamaan, että eiköhän mekin playoff-moodi saada päälle ja katsotaan rauhassa. Ja rauhassa katsellaan edelleen, ei maksa vaivaa vastailla mitään.
Itsekin sain sen surullisen kuuluisan ensimmäisen ottelun ja tappion jälkeen viestiä henkilöltä, jonka kanssa vuosiin ollut juurikaan tekemisissä. Arvata saattaa, että kysessä oli tietysti ilvesläinen hassun hauskalla kuvalla. Noh mitäpä tuohon muuta vastaamaan kun onnittelemaan voitosta ja muistuttamaan, että sarja on vielä kesken. Ei ole sen koommin kuulunut kaverista mitään…
Olisihan noita saman moisia viestejä voinut eilen nakella eteen päin, mutta tyydyin ihan itsekseni nauttimaan voitosta, en toisen häviöstä. Kyllä tuo “rauhallinen hymyily” pelin jälkeem tuntuikin hyvältä!
Samoja havaintoja oli itselläkin ja vähän samanlaiset johtopäätökset niistä tuli minullekin mieleen. Siksi se tuntuikin jotenkin hienolle seurata, että kuinka tyylikkäästi meidän seurassa osattiin valtaosin antaa arvo hienosti pelanneelle vastustajalle, joka nyt sattui olemaan tämä rakas naapurimme. Siis noista mainitsemistasi lieveilmiöistäkin huolimatta.
kmalainf
(Joulun Tapparassa näkevä Matushkin | Levtchi fan club)
29
Olipa mukava työpaikan palaveri näin aamutuimaan. Tällä kertaa ei puhuttu jääkiekosta sanaakaan, vaikka vastapuolen kannattajat on siellä pari viikkoa siitä räksyttänyt.
Seurattuani nyt meidät voittaneiden Kärppien kannattajien parista tulevaa, ylitsevuotavaa ja röyhkeää v*****ua tuli mieleen tämä vanha viestiketju.
Vaikka fiksuja Kärppä-faneja on varmasti paljon ja siitä hyvä esimerkki on tämän tappara.co:n Kärppäfanit, niin vatipäiden esiintymisfrekvenssi ja heidän ilveilynsä jopa Tappara-perheen somekanavissa kertoo kyllä jotain karua kieltä organisaatiokulttuurista ja organisaation arvoista. Tapparaa ja sen kannattajia sekä arvonantoa naapurille olen seurannut voiton hetkellä ylpeydellä, sillä tässä viestissä yllä kuvailemani häröily on ollut kyllä hyvin pienessä marginaalissa tuolloin. Tästä kulttuurista saa olla ylpeä näin tappionkin hetkellä, kun huomaa ettei tämäkään asia ole ollenkaan itsestäänselvyys.
Voittaminen ja häviäminen, molemmat sujuu Tapparan kannattajilta pääosin tyylillä. Tampereella annettiin HIFK:lle suosionosoitukset ja tsempit tappion hetkellä, Kärppien fanikatsomo buuaa pelaajalle, joka kerran sanoi rumasti kaukalossa. Kärpät olisi ansainnut tänään paremmin käyttäytyvät kannattajat.
Eniten mua vituttaa kaikkien tarve kommentoida. Koko kausi ollaan hiljaa eikä ihmiset oikein edes seuraa pelejä/liigaa, parhaat kannattaa jopa toista seuraa millä kesäloma alkanut jo kuukausia sitten, niin jo alkaa meemien ja paskan saapuminen whatsappiin loppuvihellyksen soidessa.
Kuittailun ymmärrän kyllä. Itsekin tulee lesoiltua Tapparan ylivoimaisuudella, mutta tälläisillä asioilla en ole päätäni toisille louskuttanut kun ovat hävinneet tai tippuneet. Kai se on se kolmen hopean putki mikä oppi tietämään miltä toisesta voi tuntua.
Omasta mielestäni on epäinhimillistä lällätellä hävinneelle. Ellei sitten ole tapahtunut jotain oikeasti todella törkeää.
Viime kaudella kun katselin Tapio Laakson haastattelun seiskapelin jälkeen jossa hän itki, niin ei ollut kaukana omakaan kyynel. Vaikka mies oli hetki sitten “pahin vastustaja”.
Älkää menkö sinne. Älkää lähtekö tekemään arvioita yksilöiden toiminnan mukaan.
Osan toiminnassa on hävettävää. Ehkä paljonkin. Tyylillä voittaminen vaatii paljon ihmiseltä. Kärppä-faneissa on paljon hyviä esimerkkejä tästä. @Nuti ja @terppp pari mainitakseni.
Kärpät tuli takaisin välikauden jälkeen. Suikkasen johtama kausi oli farssi. Osalle Kärppä-faneista se painaa liikaa. Antakaa sen mennä läpi. Meillä on varaa siihen. Tiedetään, miltä voitto ja häviö tuntuvat. Suuri osa Kärppä-faneista kuitenkin osaa tämän tyylin. Kärpät on Tapparan ohella se suuri. Voittaminen osataan sielläkin. Tyylillä.
Älkää päästäkö yksilöitä menemään tunteisiin. Kukin juhlii tyylillään. Oulunkin suunnalla vain yksilöt juhlivat ilkkuen. Valtaosa iloitsee voitosta. Suodaan se heille.
Eihän siitä olekaan kyse, minä ainakin suon voiton ja juhlimisen Ouluun (ja toki Kärppähenkisille ympäri maailman) mielihyvin, koska Kärpät mestaruuden voitti. Käsitin vain, että Kärppien fanikatsomo esimerkiksi buuannut Rantakarille, silloin en enää käsitä heitä yksilöinä.
Edit. Koska minulle esimerkiksi tuo buuaminen pelaajalle näyttäytyy täytenä hölmöytenä taiston jo tauottua. Ainoa ketä Rantakari mahdollisesti loukannut on paiskannut Otson kanssa kättä kaukalossa.
Eihän tässä ole yksilöistä kyse. Tyylikkäitä kärppäfaneja on tullut kohdattua pitkin vuosituhatta (jopa ennenkin). Valitettavasti nopeahko menestys on sitten kasvattanut silmiinpistävän paljon myös sitä toista ääripäätä. Heille ei tule arvostusta vastakaan, “lähtemättä sinne”…
Paljonko siellä fanikatsomossa oli jengiä? Onko ylipäätään faktaa, että siellä on laajemmin buuattu vai onko kyse “totuudesta” kuten Rantakarin sanomiset Vehviläiselle?
Väitän, että kyse oli yksilöistä. Fanikatsomo on oikeasti pieni, joskin aktiivisin osa faneja. Sielläkin yleensä perseilee vain osa. Sitä sattuu .
Jos joku on viimeisen vihellyksen jälkeen alentunut buuaamaan, niin oma häpeänsä. Turha yleistää silti. Pieni osa faniryhmää vieraspelissä on yleistettävissä"organisaatioon" tai “organisaatioille tuuliin” vain tosi heikon aasinsillan kautta…
