Minä olen lihansyöjä, mutta olen tullut siihen lopputulemaan, että kasvissyöjät ovat edelläkävijöitä ja me lihansyöjät perässähiihtäjiä.
Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt sitä heikommalla pohjalla huomaan olevani, kun perustelen itse itselleni lihansyöntiä.
Minä en ole mikään viherhippien sympatiseeraaja, mutta länsimainen lihansyönti on maailman kasvavan (ja keskiluokkaan nousevan) väestön takia täysin kestämätöntä. Tätä tosiasiaa ei voi mitenkään kiistää. Joku voisi heittää tähän myös asian eettisen puolen, mutta se ei ole minun heiniäni.
Kansanterveydellisesti varsinkin punaisen lihan syönti on suuri riski ja tutkimusnäyttöä mm. sen yhteyksistä eri syöpiin sekä ylipainoon ja siitä seuraaviin sairauksiin tulee koko ajan lisää. (Erään tutkimuksen mukaan lihansyönti selittäisi jopa 50% ylipainosta sokerin selittäessä toisen puolen.)
On melko yleinen myytti, että ihminen tarvitsisi lihaa ravinnokseen. Tälläkin hetkellä sadat miljoonat (vai miljardit) ihmiset (ml. useamman polven länsimaiset vegaanit ja vegebodaajat) elävät ilman lihaa ja voidaan kysyä, miksi esimerkiksi maailman pisimpään elävän kansan (japanilaiset) ruokavalio ei juurikaan sisällä lihaa, vaan on perinteisesti ollut hyvin kasvis- ja mereneläväpainotteinen. Samalla on hyvä muistaa, että suomalaisessa ruokapöydässä liha on perinteisesti ollut juhlaherkku, jota on nautittu kerran tai pari viikossa - ei joka päivä.
Viimeinen peruste lihansyönnille on maku. Tässäkin kohtaa voidaan todeta, että kyseessä on hyvin pitkälti tottumuskysymys ja kasvisruoat voivat olla yhtä lailla maistuvia. Tässä asiassa näkyy hyvin vahvasti se, miten pitkään kasvisruoka on ollut täysin toissijaisessa asemassa koulujen jne. tarjonnassa ja miten siitä on jopa yritetty tehdä maultaan liharuoan tapaista tai sitä myötäilevää. Tai sitten on vaan väännetty jotain mitä sattuu. Ei ole enää, sillä niiltäkin on alettu vaatia laatua.
Joku kirjoitti jossain, että (punaisen) lihan syönti on 2020-30 -lukujen “tupakka” tai “sokeri” eli sen vaarat aletaan vihdoin ottaa tosissaan. Muutos on jo alkanut ja näkyy esim. siinä, miten paljon Tampereen katukuvaan on noussut jo nyt puhtaita vegerafloja, minkä lisäksi esim. kasviproteiini Härkis on ylittänyt mm. broilerin paistisuikaleiden ja possun sisäfileen myynnin S-ryhmässä. Samoin nyhtökaura on ollut lähes koko ajan loppuunmyytyä kamaa ja kaupat ovat itsekin todenneet kasvisruokien olevan kaikkein nousevin ruokatrendi. Viherhipit eivät ole tähän yksin kyenneet.
Minä en toimi moraalipoliisina enkä arvostele ihmisiä, jotka syövät lihaa, sillä teenhän niin itsekin. Samalla tiedostan, että olen hyvin hataralla pohjalla, jos ihan aikuisten oikeasti yritän perustella lihansyöntiä joillain muilla kuin itsekkäillä syillä. Itsekin aikanaan ilkuin kasvissyöjille ja ajattelin, että hähää syömpä itse triplasti lihaa niin tuosta pelleilystä ei ole mitään hyötyä. Nykyisin tiedostan, että tämä on lähinnä hiekkalaatikolle kuuluvaa puhetta.
Pyrin vähentämään lihansyöntiä tai oikeammin lisäämään kasvissyöntiäni. Koen nimittäin, että itselleni paras vaihtoehto ei ole minkään kieltäminen, vaan se, että yksinkertaisesti lisään hyväksi havaittuja kasvisruokareseptejä (kuten kukkakaaligratiini, aura-punajuuriisosekeitto) ruokavaliooni. Näin tulen kuin huomaamatta vähentäneeksi lihan määrää lautasellani.
(Kannattaa muuten lukea Elina Lappalaisen Tieto-Finlandian voittanut kirja Syötäväksi kasvatetut. Se ei kauhistele eikä kaunistele lihan tuotantoon liittyviä asioita.)