Nää on tällaisia huomion hakuisia juttuja. Ne, kenellä sairaus painaa, ei siitä kerro lehtien palstoilla.
6 tykkäystä
Mutta eikö asiaan ole kunkin omalla kohdalla helpompi tarttua siinä vaiheessa, kun haitat alkavat olla selkeästi hyötyjä isommat? Siinä vaiheessa ollaan myöhässä kun haima menee tai öristään rapakossa horsmaa poimimassa.
Alkoholi on planeettamme vaarallisin ja tuhovoimaisin päihde, hermomyrkky, eikä varmasti saisi myyntilupaa jos nyt keksittäisiin. Mun mielestä kaikki negatiivinen julkisuus alkoholille on hyvästä.
4 tykkäystä
Mikä on negatiivinen julkisuus alkoholin ympärillä?
Kannattaa tutustua kirjaan Tiedostavan Siemailun Taito. Tuon luettua/kuunneltua tajuaa kuinka meillä läsnä alkoholi on.
3 tykkäystä
Tottakai. Jokainen itse määrittelee, mikä on liikaa. Itsellä käyttö vähentynyt vuosi vuodelta. Mutta itsehän sitä joi koska se oli hauskaa, ns. viihdekäyttöä. Ne ketkä eivät paistattele päivää lehtien palstoilla, juovat sen takia, että ovat riippuvaisia kyseisestä aineesta.
1 tykkäys
Osa ihmisistä pystyy siihen, osa ei. Alkoholismin (ja muiden addiktiosairauksien) sairaudenkuvaan kuuluu se itsensä kusettaminen ja juomisen oikeuttaminen millon milläkin selityksillä ja mentaaliakrobatialla. Ei niitä haittoja huomaa, tai vaikka huomaiskin, ne selittelee itselleen paremmin päin. Hyötyjä on aina enemmän kun haittoja, samoin kuin syitä juoda. Tosin ymmärrän kyllä sen, että vaikea siihen on samaistua, jos ei ole sitä itse kokenut.
Vaikka iltapaskat pääasiassa ■■■■■■■■■■■■ niin ihan hyvä tuo Wilman juttu oli. Hyvä muistutus että suurin osa ihmisistä voi elää ilman alkoholia ihan täyspainoista ja hyvää (tai jopa parempaa) elämää. Sais olla enemmänkin näitä kertomuksia, joissa kerrottais nimenomaan siitä että raitistuminen ja raittius on ihan jees vaikka ei olis ollut mitään ongelmiakaan.
11 tykkäystä
Ei se välttämättä ole huomiohakuisuutta. Jotkut pääsevät ongelmasta eroon hoitojen avulla (esimerkiksi Kontiola), toiset eivät edes niistä huolimatta. Tunnen ihmisiä molemmista ryhmistä.
Nuo jutut voivat olla joillekin avuksi, mutta alkoholismi sairautena on niin yksilöllinen asia, ettei kenenkään tilannetta voi verrata johonkin toiseen.
2 tykkäystä
Tulee ikä avuksi kuten eräs hyvä ystäväni on todennut.
4 tykkäystä
Sopinee parhaiten tämän otsikon alle. Mielestäni raja mene siinä, jos sekoilee ja sitten lähtee muisti.
Tällä tarkoitan siis sitä, että jos kerran ”hauskanpito” on mennyt yli, mutta asiasta ei seurausten edessä juuri mitään satu muistamaan - on ongelma. Ongelma on se, että ollessasi itse juhlakunnossa, saatat toimia täysin edesvastuuttomasti ilman, että kykenet muistamaan eli edes ennakoimaan seuraavalla kerralla. Kaikki humalaisen päähänpistot kun ei ole hyviä.
Kaipaisin itse selkärankaistem aikaa, missä hölmöilyjen jälkeen nousee käsi ylös eikä vedota muistamattomuuteen. Jokainen sekoittaa pään valitsemallaan tavalla, mutta sitten kannattaa etukäteen itselleen luvata, että hölmöillessä seistään suorassa vastuun takana.
Mulle ei ainakaan juuri uppoa selitys, missä muisti lähtee. Ja jos alkoholi jollekin muistin poistaa kokonaan, se on melko osuva esimerkki siitä, että alkoholi ei välttämättä ko. henkilölle sitten sovi.
Toki, jos olen itse geneettinen ihme eikä alkoholi resetoi muistia tahi en vain kastokänneistä huolimatta ole vielä juonut tarpeeksi, niin sitten toki ymmärrän.
Lähteekö teiltä muilta muisti?
3 tykkäystä
Joskus on lähtenyt. Viimeiseen kymmeneen vuoteen en muista muistin lähteneen, mutta kosteiden juhlien jälkeen on kyllä tullut oksennettua senkin edestä. Jos omalle kohdalle miettiin niin tilanne on sellainen 1 per 20. Jos juon niin 19 kertaa menee hienosti ja saan pidettyä koko illan kasassa. On kivaa, mutta ymmärrän myös lopettaa ajallaan ja näin säästän seuraavan päivän menetyksen. Yksittäisiä kertoja on, jolloin tunnelma vaan on niin katossa, että homma karkaa heti. Tuolloin voi pahimmillaan mennä muisti.
Itse olen tuota aika paljon pyöritellyt, että voisin periaatteessa olla myös kokonaan absolutisti. Ei minulla tuo juoma kulu mihinkään, jos olen yksin. Oluet ja siiderit pysyvät koskemattomina jääkaapissa vaikka kuinka kauan. Enemmänkin kavereiden kanssa otan, jos otan, ja silloinkin mieluummin vähemmän kuin enemmän.
Mutta kaikesta tästä huolimatta, että joskus sekoilen, kokisin kyllä melko loukkaavana, jos joku ehdottaisi avun hakemista päihdeongelmaan. Voisin ajatella, että sitä apua voisi hakea esim. mielenterveyteen tai muuten vaan keskustella yleisesti elämäntilanteesta ulkopuolisen kanssa, mutta alkoholiongelmaan avun hakeminen olisi puhdasta törkeyttä.
Nykyään tuntuu, että aika mitättömin perustein ruvetaan jo kyseenalaistamaan ihmisen oma näkemys alkoholin käytöstä.
1 tykkäys
Kyllä täytyy tunnustaa, että usein nuoruudessa näin pääsi käymään. Varttuneempanakin on muutama lipsahdus päässyt tapahtumaan, joista ei aina joka hetkeltä ole varmoja muistikuvia. Toki viimeiseen kymmeneen vuoteen tuollaisia ei ole osunut kuin 1.
2 tykkäystä
Joskus aikaisemmin on muisti kännissä lähtenyt. Ja kun noita kertoja tuli useampia tajusin että jotakin on tehtävä. Vähensin alkoholin käyttöä ja lopetin väkevien juonnin kokonaan. Oli hyvä päätös.
2 tykkäystä
Ei muistin menettäminen tee kenestäkään alkoholistia. Muistin menettäminen voi johtua aika monesta muustakin asiasta kuin alkoholin määrästä. Alkoholi vain tukee tuota asiaa.
5 tykkäystä
Ei ole koskaan lähtenyt, vaikka joskus on tullut oltua kovinkin humalassa – tätä nykyä juominen käytännössä nolla. Minulla on tosin aina ollut jokin katkaisin päässä, joka sanoo, milloin riittää. Aina on päästy itse kotiin nukkumaan ja se on aamulla muistettu.
Joo’o, eikä siitä vetoamisesta pitäisi olla mitään apuakaan. Ihminen on vastuussa toimistaan, oli sitten päättänyt juoda itsensä jurriin tahi ei.
1 tykkäys
Ei, mutta alkoholiongelma se on. Jos alkaa toistumaan, niin on merkki alkoholismista.
2 tykkäystä
Olipas hauskan paradoksaalinen lause 
voi lukea monella tavalla.
Näinhän en kirjoittanutkaan. Tässä puhuttiin rajasta, jossa vastasin oman rajani. En maininnut koko kirjoituksessani alkoholismia sanallakaan.
Sana ”ongelma” voi olla jokin täysin toinekin, kuin alkoholiongelma määrällisesti. Esim. juuri sellainen, että alkoholi tekee väkivaltaiseksi. Tällöin henkilö voi olla todella haastavaa juomaseuraa itselleen ja muille, vaikka joisi kerran/kaksi vuodessa.
Kiitos tiedosta. Uskoisin aika hyvin tietäväni tästä aiheesta. Olet täysin oikeassa tuosta. Toistuvuus on se juttu, mutta muistinmenetys ei silti tuohon asiaan liityy. Kyllä ihminen pystyy juomaan päivittäin itsensä tiedottomaksi ja muistaa silti kaiken mistä on puhuttu.
1 tykkäys
Enkä sinulle vastannutkaan.
1 tykkäys
Alkoholista johtuva muistinmenetys aiheuttaa aivovaurioita. Ja jopa dementtiaa.
https://paihdelinkki.fi/tietopankki/tietoiskut/alkoholi/alkoholi-ja-muisti/
1 tykkäys
Kyllä kyllä. Edelleen. Olen noita opuksia lukenut ja käynyt kuuntelemassa tarinoita.
Rask keskustelu siirtyi tänne, ehkä aiheesta ehkä syyttä. Jokaisella on omat rajansa alkoholin suhteen. Joillekin se ei sovi lainkaan. Joillekin riittää muutama annos. Jotkut kaipaa aina vain lisää ja lisää. Ei siinä muistinmenetyksillä ole merkitystä jos on geenit ja sairaus.
1 tykkäys
En välttämättä ajatellutkaan, mutta varmistin vain, että oikaisen viestini sisältöä. Asia kunnossa.
EDIT: ja Rask-kesksutelu siirtyi varmaan takiani tänne, kun palstalla sivutuissa jutuissa molemmissa alkoholi sekä muistinmenetys oli yhteinen tekijä.
Siksi otin kantaa alkoholin rajaan yleisesti - omaa rajaani ja kysyin muistista muilta.
3 tykkäystä