Kaikilla ei ihan ole ollut lapasessa…
Varusmies ampui rynnäkkökiväärillä liikkuvan auton ikkunasta – Puolustusvoimat selvittää
Kaikilla ei ihan ole ollut lapasessa…
Varusmies ampui rynnäkkökiväärillä liikkuvan auton ikkunasta – Puolustusvoimat selvittää
No on tääkin nyt taas. Sotahullu haluaa niiden oman yksikön verkkapuvun, sinne meni satku.
Halpaa kuin saippua.
Hukkasin intissä kaappiin Raskon eli raskaan palveluspuvun joka oli aika jäykkää tekoa.
Jouduin siitä maksaan 500 markkaa mutta sitten kotiutumisessa se löytyi kun tyhjensin kaapin tarkkaan ja puku oli alimpana koska sitä ei Spol tarvinnut mutta sain sen myytyä yhdelle metsurille samaan hintaan.
Eikös tämä ole ihan perinne. AUK ja RUK käyneillä on omat verkkarit jossa printattu yksikkö ja saapumiserä tai kurssin numero.
Eipä tainnut olla 80- luvun lopulla vielä verkkareita, kurssipuukko oli ja on edelleen hyvässä kunnossa. Itse olen 53 vuotta, reservin Vääpeli, kertausharjoitusvuorokausia 46 vrk. Viimeksi kertaamassa lokakuussa 2020. Ylivääpelin natsat kiinnostaa jos vielä kerran pääsisi. Periaatteessa vuorokaudet Ylivääpelin arvoon on kasassa ( 45 vrk / varusmies Kersantti ), mutta eletään ruutiukkona vielä toivossa…
Tehtäväni siis Yksikköupseeri eli komppanian Vääpeli.
Juu, oli ainakin 2000-luvun alussa.
Ostin silloin vahingossa liian ison puvun, oli mallia teltta. Meni Uffille vähän myöhemmin.
Kauaskatseisesti toteaisin otettavan (kasvunvaraa, ei pituuskasvu) huomioon elämän tuoma voimistuminen.
20 vuotta tässä on taisteltu kasvua vastaan. Vielä ollaan niskan päällä, mutta kyllä vuosi vuodelta vaikeammaksi käy kamppailu.
Santahaminassa olen, urheilujoukoissa. Nyt on ollut kovia helteitä, aika kuuma on ollut. Mutta kaikki on toiminut hienosti, palveluksen ja harjoittelun yhdistäminen on onnistunut hyvin, Lundell sanoo IL:lle.
Vuosi 1986 ja futiksen MM-kisat Meksikossa. Olin kisojen aikana Santiksessa aliupseerikoulussa. Meitä oli 6-7 futisfania kun yöllä koluttiin"luokkaan" katsomaan peliä tyynyt mukana. Laitettiin pöydät sillain jonoon,että kahden pöydän väliin saatiin jakkara selkänojaksi ja siihen tyyny päälle ja sitten siihen itse makaamaan pöydän päälle . Hauskaa oli,aika usein väsy vei nuorta miestä
Mielenkiinnosta. Millaisia tehtäviä tyypillisesti Vääpeli, Ylivääpeli ja Sotilasmestarilla on reservissä? Periaatteelliset erot. Ylikersantti lienee vielä “seriori” ryhmänjohtaja.
Sotilasmestarin reservin arvo taitaa olla lakkautettu ? Armeijan jälkeen / kevät - 89 pääsin pois Kersanttina. Vuonna -95 ensimmäinen kertausharjoitus oli ns. Vääpeli- kurssi, joka kesti 8 päivää. 1997 olin ensimmäistä kertaa Kersanttina sodanajantehtävässäni, eli Jääkärikomppanian Vääpelinä. 1997 tuli Ylikersantin natsat. 2007 tuli Vääpelin natsat ja siinä 10 vuoden aikana olin 4 kertaa valtakunnallisissa harjoituksissa.
Tämän jälkeen luulin, ettei ruutiukkoa enää kelpuuteta, kunnes viime kesänä tuli kutsu harjoitukseen. Oli 13 vuodessa jutut muuttuneet niin paljon, että ihan tarpeeseen tulikin.
Komppanian Vööpelin hommat on aika monipuolisia, ennen oli aika paljon ns. hallinnollisia tehtäviä, mutta viime harjoituksessa uuden taistelutavan myötä, eli ns. liikkuva taistelutapa siellä ollaan ryynäämässä muiden mukana.
Itse en ole käynyt, kuin aliupseerikurssin, mutta kotiutuspapereissa luki, että saanut koulutuksen johtaa taistelupioneeri joukkuetta (varajohtaja). Sotilasarvoltani siis kersantti. Tämä varmaan siksi, että viimeiset puolivuotta palveluksessa tuli tehtyä näitä joukkueenjohtajan hommia, kun olin nuoremman saapumiserän aliupseerikurssin santsarina. Kertauskutsuja on tullut kaksi, jotka molemmat olivat viikonlopun kestäviä vapaaehtoisia kursseja. Toisessa olin ja toiseen en päässyt paikalle. Itse olin aikoinaan saapumuserää 1/05, Parolan panssariprikaatin pioneerikomppanjassa.
Armeija jutut olleet tässä kotonurkissa taas hiukan pinnalla, kun vanhin poika on astumassa palvelukseen heinäkuussa.
Itse oli 2/89 panssari ilmatorjunta vaunussa Parolassa. viereen siirtyi pioneeri komppania kun 3 . Vaunu lopetettiin.
Sääliksi kävi pioneeri poikia, oli meinaan koko parolannummen kusipäisimmät kapiaiset.
Toivottavasti meno oli jo sun aikana muuttunut.
Itse Parolannummella 2/88->. Kyllä niitä vatipäitä riitti jokaiseen komppaniaan siihen aikaan.
Varman riitti! Itse kun menin inttiin oli simputus tapaukset juuri tapetilla niin meno oli hieman fiksumpaa.
Itselläni ei jäänyt mitään hampaankoloon. Kouluttajana saksalainen kahden passin vänrikki. Asiallinen ja jämpti poika.
Siihen mailman aikaan kyseinen vänrikki valisti meitä Saksan armeijasta, että oli lähinnä toimisto olosuhteet, mikä tarkoitti 8–16 palvelusta ja yöksi kotiin. Onko jollain päivitettyä tietoa Saksan varusmiespalvelusta nykyään?
Eiköhän tuossa 15 vuodessa asiat olleet hieman muuttuneet. Omista kouluttajista ei jäänyt mitään hampaankoloon. Ihan mukavia jäptejä kavereita.
Sama saapumiserä ja HämJP/2psjk
Olikohan kyseinen kouluttaja Tampereen suunnalta ja nimi R…….t? Oli meinaan itelläkin aikoinaan kouluttajana AuK:ssa saksan taustaa omaava ko. poika, silloin tosin vielä <<