Ja tämä rupesi ärsyttämään.
Googlessa pitäisi olla tieto milloin eläkeläiset yleensä asioi kyseisessä paikassa ja sitten erikseen kaikki muut.
Pankissa eläkeläiset on aina silloin, kun liike aukeaa. Ja on kiire…
Ja tämä rupesi ärsyttämään.
Googlessa pitäisi olla tieto milloin eläkeläiset yleensä asioi kyseisessä paikassa ja sitten erikseen kaikki muut.
Pankissa eläkeläiset on aina silloin, kun liike aukeaa. Ja on kiire…
Ajattelin ensin lainata pätkän sieltä ja toisen täältä, mutta pistän tähän pelkkää tekstiä, ja alustus tietenkin ettei tulisi onelineriä!
Viereinen jono liikkuu nopeammin, on sanonta joka todellakin pitää paikkansa!
Tutkittu juttu, koska ihminen on niin yksioikoinen ja putkinäköinen olento että ei huomaa kun ohittajansa ja jos itte sattuu olemaan siinä “nopeammassa” jonossa, niin ei noteeraa sitä mitenkään, huomioi tilanteen ainoastaan jos muut menee (fingerporismi) “nopeammin”!
Miten minua nyt yhtäkkiä alkoikin harmittamaan. Luin mediasta, että Stanley Cup-pelit palaavat pääkaupunkiin. Otsikossa luki, että tästä tulee hauskaa. Tai muualla:
“Meillä on elintärkeä peli illalla. Siitä tulee hauskaa”
tai: “Taistelen paikastani NHL:ään, siitä tulee hauskaa”
Tuossa pari esimerkkiä kiekkojargonista. Siitä voi tulla jännittävää, raastavaa, mahtavaa, kovaa, mutta paskan marjat siitä yleensä mitään hauskaa tule, ainakaan kaukalossa. Hauskanpito kuuluu ihan muualle, kuin jäällä vääntämiseen. Se on verta, hikeä ja kyyneleitä ja v…maisia veritekoja.
Pakko vähän saivarrella. Eihän kiekossa ole koskaan nähty noin vapautunutta (pois lukien Ruotsin maajoukkue) peliä, mitä Vegas pelaa.
Kertokaapas nyt hyvät ihmiset, miten ihmeessä pitäisi käsitellä omaa katkeruutta?
Oon jo pitkään miettinyt, että onko mussa jotain rakenteellista vikaa, kun en pääse ikivanhoista asioista yli enkä ohitse?
Tai siis elämä jatkuu parempana ja kaikin puolin asiat on paljon paremmin, mutta silti aina tasaisin väliajoin mieleen palaa “menneisyyden epäoikeudenmukaisuus”, jota en osaa käsitellä.
Käsitellähän katkeruuskin pitäisi, mutta kun se on käsitelty siitä pitäisi pystyä normaalin ihmisen etenemään pois.
Kuitenkin jo kaksi vuotta mennyt, joko rupeis oleen aika päästää irti?
Ai niin koville otti että Laine varattiinkin vasta toisena?
Vaikeahan näitä ajatuskuvioita on muille selittää ja yrittää neuvoa, mutta ite lähtisin ihan simppelisti siitä, että pohtisin perinpohjaisesti mitä sen katkeruutta aiheuttavan asian vatvominen enää auttaa? Kun tarpeeks kauan asiaa mietit, niin tulet todennäkösesti johtopäätökseen, että ei yhtään mitään. Tai vaikuttaako se tapahtunut epäoikeudenmukaisuus IHAN OIKEASTI sun elämääs enää nykypäivänä mitenkään? Jos vaikuttaa niin vaikuttaako positiivisesti?
Sitten kun olet käynyt noita ajatusketjuja läpi, niin voit tehdä ihan tietoisen päätöksen että työnnät asian syrjään ja lakkaat murehtimasta sitä. Myöhemmin jos asia tulee mieleen, niin pidät kiinni tuosta päätöksestä ja tietoisesti keskityt johonkin muuhun asiaan, jos et muuta keksi niin vaikka ensimmäinen silmiin osuva asia tyyliin Onpas seinässä rumat tapetit tai että jaa tuolla kadulla on koiranpaskaa. Nekin on todennäköisesti antoisampia ajatuksia kun menneiden murehtiminen. Elämä on välillä ihan paskaa ja epäreilua eikä sille voi mitään, mutta jos rupeaa sitä murehtimaan niin saa viettää koko loppuelämän murehtien erilaisia asioita. On ihan sallittua ja täysin OK ignorata itelleen epämiellyttäviä asioita jos ne aiheuttaa turhaa kuormitusta pääkopalle.
En mä tiedä onko tästä mitään apua, mutta jotenkin noin mä yritän toimia ja yleensä onnistun pitään mielialan huomattavasti positiivisempana.
Yksi aavistuksen toiminnallisempi vaihtoehtoislähestymistapa tuohon miettimiskäsittelyynhän on, että laadit siitä aiheesta jonkun oikein kunnon vuodatuksen. Kuten tekstin keskustelukirjoitukseksi eli yksityisviestiksi jo(i)llekin henkilö(i)lle. Tai voimallisen chantin, tai törkeän lakanan. Sen voi sitten esim. säilyttää hyvässä tallessa, tai haudata, polttaa, polttohaudata tai ilotulittaa taivaalle - mitä vaan sopivaa.
Katkeruushan on sinänsä vaikea aihe, että ei se mitenkään erikoista ole, jos siitä ei ihan helpolla tunnu pääsevän irti.
Suunnitelmana Pirkan pyöräily viikonloppuna.
On jotenkin ennakoivaa, että nyt hyvin lyhyellä matkalla pyörän ketjun sanoo poks. Täytyy vähän huoltaa ennen lähtöä.
On hienoa, että tämä tapahtui nyt eikä sunnuntaina
ärsyttää silti.
Minkä matkan meinaat vetää ja minkälaisella pyörällä? Itsellä kanssa ollut monena vuotena suunnitelmissa Pirkan pyöräily, mutta aina se jotenkin menee ohi.
@Repa-76 klassikolla mennään. 134 - ja voi olla, että vajaaksi jää sekin. Viimeisessä lähtöerässä ja ei tavoitella kuuta taivaalta.
Sekin on pirun kova matka, onnea koitokseen!
Pesivät ja pesäänsä puolustavat lokit. Meillä niitä pesii tässä taloyhtiön kupeessa. Kävin tässä Caps-Vegas matsin erätauolla Prismassa hakemassa aamupalaa ja piti juosta autohalliin, kun hyökkäili perään!
Sateenvarjo mukaan kun tuppaavat käymään kiinni siihen korkeimpaan kohtaan… näin oli ainakin kun olin joskus töissä paikassa jossa myös samanmoista lokkiongelmaa.
Okei, kiitti vinkistä. Pitääkin katsoa, olisko kotona yhtään varjoa. Näytti olevan jo poikaset pihassa kävelemässä. Eli varmaan kestää vielä hetken, kun ovat kiukkusia.
Tänä vuonna olen kyllä törmännyt pariin lokkikaksikkoon, jotka ovat aggressiivisempia kuin mikään tapaamani lokki. Yleensä olen havainnut lokkien suojelumekanismina sellaisen, että yrittävät houkutella minut(=saalistajan) poispäin pesältä. Tiirat sen sijaan ovat varsin ärsyttäviä, koska niiden syöksyily loppuu vasta joskus elokuussa.
Mutta tosiaan yksikin lokki tässä syöksyili, vaikka olin jo liki 300 m päässä sen miehittämästä saaresta (alkutilanteessa etäisyyttä n. 50 m).
Muutama vuosi takaperin havainnoituna. Veneillessä lokit paljonkin kiukkuisempia jos oltiin vaimon kanssa kaksistaan, vaan kun oli koira mukana niin eivät hyökkineet läheskään niin innokkaasti.
Saattoi olla ihan sattumaa, pitäis taas kokeilla…
Kaikki iltapulujen toimittajat, jotka jaksaa kirjoittaa Paavosta ja tuovat kekkosperillistä turhaan esiin.
Miksi vi…sa kaikista reality kisailuohjelmista pitää tehdä nykyään tyrkkyjulkimoiden esiintymistilaisuuksia.
Vastahan ainakin Janni Hussi ja James Nikander oli “Selviytyjissä”.
Näissä on yleensä sitä porukkaa ketkä ei kieltäydy mistään, jos on julkisuutta tarjolla.
Tuskin tulee katseltua.
Kameratolpan välähdys. Nyt ollaan löysässä hirressä tovi ennen kun näkee selviääkö huomautuksella.