Fanikäyttäytyminen - arkiajattelusta tieteeseen?

Fanikäyttäytyminen on herättänyt viime aikoina runsasta keskustelua täällä Tappara.co:ssa. Jonkin verran asiat menevät päällekkäin urheilumarkkinoinnin kanssa, mutta ajattelin, että @cace6969 aloitteesta olisi asiallista kuitenkin tehdä ehkä turhakin ketju asiasta. Täällä voidaan asiasta nyt oikein luvan kanssa tuoda mielipiteitä esille aiheesta suuntaan ja toiseen.

Kuten kaikki tietävät, tein taannoin seminaarityöni erittäinkin läheisesti urheilumarkkinointiin liittyvästä aiheesta ja fanikäyttäytyminen ei ole ihan pieni osa sitä. Fanikäyttäytymistä tutkitaan jatkuvasti, se ei ole mikään salaisuus. Osittain fanikäytöstä tutkitaan sekä psykologisista että taloudellisista näkökulmista.

Siteeraan tähän muutaman otteen mielestäni erittäin hyvästä perusteoksesta aiheesta:Andre Bühlerin ja Gerd Nuferin (2010) kirjasta Relationship Marketing in Sports.

Jotta urheilun lainalaisuuksia voisi ymmärtää parhaiten, täytyy ymmärtää, millaisesta tuotteesta on kyse.

He sanovat seuraavaa:
The core product is the initial game, the sporting event or competition. (…) The core product can be differentiated between participant sports and spectator sports. The differentation makes sense as both forms target different consumer groups

The core sports product shows some unique charasteristics which makes it different from products of other business sectors. (…) The match is a joint product. Teams or individuals need each other to create the core sports product. For example if there’s just Manchester United, there will be no football game. (…) In addition to this peculiarity, sports marketers have no control over the quality of the core product

Näin siis tämän teoksen sivulla 48. Urheilun tuotteen vuoksi myös käyttäjäkunta on poikkeuksellinen ja sen odotukset itse tuotteesta ovat yleensä vähintään epärealistisia. Koska tuotteen laatu on epävarma. Mutta tuotteen itsensä epävarmuus ei ole itse asiassa laadullisesti edes suurin epävarmuus: fanitkin luovat tuotetta. Fanit osallistuvat hallissa ja täällä tuotteen ja elämyksen luomiseen - olemme tavallaan kaikki jääkiekon markkinoijia ja osallistumme tuotteen luomiseen hallissa. Fanit tekevät tunnelman, joka tuottaa menestyksekkään shown - tai vielä järjettömämmin - me maksamme siitä, että saamme osallistua tuotteen valmistamiseen.

Ehkäpä tällainen olisi riittävä alustus fanikäyttäytymisen ymmärrykselle. Tässäkään keskustelussa ei ole oikeaa tai väärää - on vaan arkiolettamuksia, joiden oletamme toteutuvan. Fanikäytös on vaikeasti selitettävä ilmiö: mitä yksittäisiä tekijöitä pitää erottaa itse tapahtumasta, jolla on vaikutusta tai ei ole vaikutusta? Esimerkiksi mikä on tuotteen brändin vaikutus asiakkaaseen? Tai mikä on fanin oman kuvitelman tai odotuksen vaikutus tyytyväisyyteen lopputuotteeseen? Jos esim. Tappara pelaa SaiPaa vastaan, Tapparan fanit odottavat tänäänkin 6-0 voittoa. Jos taas pelaamme vaikka IFK:ta vastaan, 1-3 tappio saattaisi vastata fanien odotuksia.

5 tykkäystä

Eikö fanikäyttäytymisen tutkiminen ole aikamoinen työmaa, kun jo maan sisällä kannattajat ja kulttuurit eroavat niin paljon toisistaan? Puhumattakaan sitten vielä eri maiden välillä.

Joo, eikä sitä yksi ihminen pysty edes kovin kummoisesti tutkimaan. :smiley:

Fanit enemmin mahdollistavat tuotteen, ovat tuotteen tuki kuin luovat tuotetta. Ilman fanittajia tuote häipyy tuntemattomuuteen ja tuote kuivuu kasaan. Kannatustoiminta hallissa on tuen esiintymismuoto tuotteelle.
Itse tuote syntyy sen urheilupuolen resurssien tekemisellä.

Fanikäyttäytymiseen vaikuttaa kulttuuri. Tappion pelkääminen tai voittamaan lähteminen vaikuttaa lopputuloksen aiheuttamaan käyttäytymiseen.
Ihmisten käyttäytymisessä lännen ja idän ero näkyy Suomessakin saati sitten jos euroopan tasolla verrataan kansakuntia.
Pitemmän ajan jaksolla katsottuna tuotteen laatu näkyy myös kannattajakulttuuriin. Vuosia rämpineen seuran kannattajien verrattuna satunnaisen pelin ihan vihkoon vetäneen muuten hienosti useita vuosia suorittaneen seuran kannattajien käyttäytymisessä on ero. Ainakin olen sen ollut huomaavinani tässä kylässä.

Niin mitäs sää kysyitkään?

2 tykkäystä

En kysynyt oikeastaan mitään :stuck_out_tongue: Halusin tuottaa keskustelua ja sain siihen paljon uutta täytettä viestistäsi :stuck_out_tongue: Allekirjoitan nimittäin kaiken, mitä sanoit. Tosin ihan maalaisjärjellä - en juurikaan tieteellä :stuck_out_tongue:

Fanit on seuroille erittäin tärkeitä, koska ne maksaa tästä leikistä ison osan. Myös fanien joskus ehkä epärealistiset odotukset ja joskus kohtuuton kritiikki kuuluu tähän leikkiin. Itse vaan toivoisin vähän inhimillisempää otetta myös faneilta.

Yksi fanin keskeinen tunnusmerkki on tunteellinen käytös. Meitä isojakin faneja on helppo verrata pikkulapsiin: leikki on kivaa niin kauan, kun leikissä voitetaan ja ollaan parempia kuin muut. Kun muut on parempia niin leikki muuttuu tylsäksi ja meitä alkaa kiukuttaa. Fanit on vähän kuin isoja lapsia tunteidensa kanssa ja kun on tunnetta, se tarkoittaa yleensä sitä, että tunne ottaa vallan järjeltä. Kun ajattelua ohjaa tunne - häviö on ehkä karmaisevin tunne. Sen käsittely ei ole helppoa - sitä pitäisi opetella itse kunkin.

Mutta joskus tunteille on parasta, kun ne pääsevät ulos järjestelmästä. Toiset päästävät höyrynsä näytölle haukkumalla syyttömiä - toiset taas askeltavat oman lattiansa puhki. Realismi ja suhteellisuus eivät ole fanin hyveitä - tunne sen sijaan on. Missä tunnetta - siellä ongelma, mutta tunnetta pitää olla.

4 tykkäystä

Fanien piirissä tapana monesti häviöiden tullessa on henkilöidä syyllinen tappioon. Se yksittäinen syyllinen vaan täytyy löytää mihin purkaa kiukkuaan.

Fanitus on sinänsä ihan hienoa, mutta ei tätä touhua kannata kuitenkaan liian vakavasti ottaa.

Karkaan jo kohta itse aiheesta, koska keskustelua aiheesta voi jatkaa ehkä ikuisuuden toiselle puolelle halutessaan. En ole psykologi ja psykologiasta minä en ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta uskaltaisin väittää, että tämä käyttäytymismalli on ihmisille ominainen. Ihmisellä on poikkeuksellinen kyky hahmottaa kausaalisuhteita asioille - se oikeastaan erottaa meidän lajimme monesta muusta lajista. Se hahmotammeko nämä suhteet oikein on sitten taas enemmän triviakysymys.

Meillä on taipumus tehdä jatkuvasti - itse asiassa koko ajan - havaintoja ympäristöstämme ja hahmottaa ympäristöstä syy-seuraus -suhteita. Esim. kun olemme lähdössä ulos, hahmotamme, että jos meillä ei ole kenkiä jalkamme kastuu. Tämä sama ilmiö tulee näkyviin kaikessa mitä teemme - hyvässä ja pahassa. Fanit tarvitsevat “syyn” tappiolle ja joskus on helpompi nähdä syy-seuraus -suhde yhden yksilön kautta. Tämä on aina virhepäätelmä.

Ilmiöhän tulee Henkan rakastamisessa aivan selvästi näkyviin: kun Henkka tekee maalin ja pari syöttöä, hän on pelannut hyvän pelin. Jos tulee 0+1 ja Tappara häviää, Henkka ei oo pelannut hyvin. Syy tappioon on Henkan huono ilta, ei suinkaan koko joukkueen huono ilta. Syy-seuraussuhteiden vääristymät ovat ihmisten riesana biologisistakin syistä ja näistä ei eroon päästä koskaan :wink:

3 tykkäystä

Ei taida nykyään minkään joukkueen faniryhmiä juuri muu yhdistää kuin se, että sattuvat edustamaan samaa sukupuolta. Se kaipaisi ehdottomasti lisää tietoa, miksi joukkuelajit ja urheilu ylipäätään tuntuu olevan miesdominanssissa. Jokaisella seuralla olisi potentiaalia miettiä, miten saamme kauniimpia edustajia halliin.

Entäs noi ryhmäluistelijattaret, hyvin menestyneet lentismimmit, jalkapalloilijattaret, naisten kiakkomaajoukkue jne? Siis on noilla n.s. kauniimmillakin vetoa joukkueurheiluun, vai mitä? - Joko-pallo viä unhottu.

@peterra puhui faniryhmistä ja siitä, että katsomossa oleva ihmisväestö on mies painotteista. Lisäksi toivoi toimenpiteitä, että naiskatsojia saataisiin halliin enemmän.

1 tykkäys

Nii. Totesin vain, että kyllähän nuo joukkuelajit myös naisia vetävät puoleensä - vaikkei siis yleisöä siinä määrin kuin musiikki- ja teatteritarjonta ja - shoppailu :wink: . Eiks se ole toisaalta hyväkin, että sukupuolten kiinnostuksissa on eroa - paitsi siis, etteivät naiset tuo hynää seuroille lipputulojen muodossa?

Naiset ovat aliedustettuina jääkiekkokatsomoissa ja Tapparan peleissä on keskiarvollisesti 1700kpl:ta tyhjiä penkkejä. Markkinointia kannattaa jossain määrin suunata kyseiseen käyttäjäryhmään, koska siellä on suurempi määrä potentiaalisia jääkiekonseuraajia.

Tämä aihe kyllä vaatisi tutkimista… Jatketaan keskustelua täällä.

Voi olla suurempi määrä potentiaalisia jääkiekonseuraajia, mutta väittäisin, että vastakkaisen sukupuoliolettaman viiteryhmästä on helpompi saavuttaa nuo tyhjät penkit täyttävää kasvua. Ainakin voisi kuvitella, että on helpompi saada valmiiksi jääkiekosta kiinnostunut ihminen kiinnostumaan jääkiekon katselusta paikan päällä, kuin saada täysin ulkopuolinen kiinnostumaan jääkiekosta ylipäätään.

Toki kaikki markkinointi, joka on plus-merkkistä, on kannattavaa ja hyödyllistä.

Itselläni on persetuntuma, että naisväestössä on enemmän “Karjala-lippisfaneja” jotka eivät seuraa seurajääkiekkoa, mutta joka kevät fanittavat Leijonia.

3 tykkäystä

Ainakin suhteessa seurajoukkuefaneihin.

Mutta sillä suhdeluvullahan ei hirveästi ole merkitystä hallien täyttöasteeseen.

Niin, mutta Leijonien seuraajat tuntevat lajin ja säännöt, joten pitäisi saada enään seurajääkiekon pariin kuluttamaan rahaa.

Veikkaisin että teini-ikäiset tytöt olisi aika hyvä (ja nopein) markkinoinnin kohde josta aloittaa. Se tosin vaatisi ei niinkään itse pelin, vaan pelaajien (ihQujen tietysti) markkinoimista kohderyhmälle. Siitä sitten kehittämään nuorille tytöille idoleita ja päiväunien kohteita. Siitä sitten voisi jossain vaiheessa kehittyä kiinnostus lajiin… tai sitten ei… mutta ainakin saisi perseitä penkkeihin. Tämän markkinoinnin toteuttaminen vaatisi siis sekä itse pelaajien omaa aktiivisuutta (some- ja muu näkyvyys) että heidän “tuotteistamista” sopivaan pakettiin seuran markkinoinnin kautta. Eli pelaajien tuomista lähemmäksi kohdeyleisöä. Tämä kuitenkin vaatisi pientä tasapainoilua ettei tietyistä pelaajista kehittyisi liian kiiltokuvamaisia ja siten ärsyttäisi miespuoleisia faneja :wink:

Myös (tyttö)lapsien saaminen mukaan peleihin jo nuoresta iästä asti kantaisi parhaiten sitä hedelmää myöhemmässä vaiheessa. Innostus itse pelistä on helpompi juurruttaa kun sen tekee jo ihan lapsena. Miettikääpä koska itse olette pelistä kiinnostuneet? Kuinka moni vie ennemmin poikansa kuin tyttärensä lapsena peliin? (En siis tiedä… vaan mietin olisiko tässä jotain mihin tarttua)

Esim. joku “Tuo tyttäresi peliin”-teema voisi toimia jos oheisjutut olisi kunnossa. Ei siis pelkkää prinsessa-juttua höysteeksi, koska kaikki tytöt ei ole sellaisesta kiinnostuneita, vaan sopiva sekoitus kaikkea. Osa kuitenkin olisi varmasti jo kiinnostunutkin jääkiekosta joten sen kiinnostuksen ylläpito olisi myös tärkeää.

Siinä nyt jotain mitä tuli mieleen…

14 tykkäystä