Kirjoitetaan nyt yleisesti parsasta hieman, kun aika on. Ensiksi, parsaa on kahdenlaista, vihreää ja valkoista. Se varsinainen kevään herkku itselle ainakin on nimenomaan valkoinen parsa. Parsan pitää olla aina ehdottoman tuoretta, valkoisessa parsassa sen näkee jo väristä, sen pitää olla kiiltävän valkoista, nuppu yleensä pieni ja kellertävä, jos varsi kellertää, tai parsa ei ole kovaa, kannattaa jättää ostamatta.
Parsan kuori on kuituinen, eikä pehmene keittämällä, siksi valkoinen parsa kannattaa aina kuoria. Kuorimiseen on omanlainen kuorija, josta ylempänä jo hieman kerroin. Jos tylsällä perunankuorijalla parsaa kuorii, se syö liikaa parsaa ja katkoo sen. Mahdollisimman ohuesti siis ja työlautaa vasten, kuoriminen pupun takaa lähtien ja kannasta puumainen osa leikataan pois. Puumaisuuden voi helpoiten testata kynnellä, juuresta lähtien painelee, kun kynsi hieman uppoa, siitä alkaa “terve” osa. Kun parsat on kuorittu, kannattaa ne laittaa kylmään veteen ja kenties hieman sitruunaa, niin pysyvät hohtavan valkoisina.
Parsan keitinveteen laitan aina suolaa ja hieman sokeria, parsassa varsinkin jos ei ole täysin tuore, on pieni karvaus ja sokeri taittaa sitä hieman. Keitinaika riippuu parsan paksuudesta, itse en mittaa aikaa, vaan napsin parsat pihdeillä sitä mukaa, kun hieman taipuvat keskeltä kiinniotettaessa. Usein ohjeissa annetaan todella pitkiä keitinaikoja, 12 - 15 min. Mutta se on liian pitkä, parsan pitää jäädä rapsakaksi, ei toki raa’aksi. Ja siis kiehuvaan veteen parsat laitetaan kypsymään.
Jos parsaa ei tarjoa samantien, sen voi keittämisen jälkeen laittaa jääkylmään veteen, että kypsyminen loppuu. Sen jälkeen parsat voi jatkojalostaa, salaattiin, grilliin, uuniin tai lämmittää höyryävässä vedessä. Parsa on lätkässä sitruunaan, tai ainakin tykkää hapokkaasta kastikkeesta, ihan sitruunan mehu, tai jos viiteliäisyyttä on niin perinteinen Hollandaise-kastike. Suolainen savukala, pikkaisen makea ja karvas parsa ja kaiken kruununa hapokas hollandaise, on yksi eniten makuhermoja hellivistä yhdistelmistä.
Tuore vihreä parsa on voimakkaamman makuinen, jos se on aivan tuore, ei sitä tarvitse kuoria, keittoaika on n. puolet valkoisen parsan vastaavasta. Kannan katkaisun kanssa sama nyrkkisääntö kuin valkoisella parsalla. Markettien vihreät parsat näyttävät yleensä säälittäviltä, varren pitää olla kiinteä, eikä se saisi olla painunut littuun. Vihreä parsa sopii mielestäni paremmin grilliin ja uuniin, se kypsyy helpommin, mutta itse silti yleensä keitän niitä 1 - 2 min ensin. Vihreä on myös aina terveellisempää, vaikka en rehellisesti sanottuna parsan ravintoarvoihin ole syventynyt. Kannattaa kokeilla ja ainakin unohtaa tölkkiparsakokemukset, tuore ja tölkitetty täysin eri tuotteita. Parsasta saa myös loistavan keiton
Voi olla, että niitä on ollut jo aiemminkin, mutta ei ainakaan mun silmään osuneet. Otin heti reilu 2 kiloa ja pistin Poppamiehen dry rubia pintaan, annoin hengailla pari tuntia, tein niille hyvän liemen ja pistin liemen kanssa kerettiläisittäin painekeittimeen (ei oo kunnon savustinta ja oon laiska, niin pakko oikoa…). Nyt ne on soosilla siveltynä jääkaapissa odottamassa huomista. Huomenna sitten vähän grillillä pintaa, salaatti kaveriks ja siinä on! Ei malttais odottaa 
