Grillaaminen ja ruuanlaitto

Nuo Teflon-pannut, eli polytetrafluorieteenillä pinnoitetut, ovat melko ongelmallisia.

Juuri tänään Iltalehti esimerkiksi uutisoi näin:

Lainaus jutusta (lihavointi lisätty):

Tutkimukset osoittavat, että PFAS-aineet ovat levinneet niin laajalle, ettei sadevettä ole enää turvallista juoda missään päin maapalloa.

Laajalti käytössä olevia PFAS-aineita löytyy arkituotteista, kuten pakkauksista, paistinpannusta tai vaikka suksivoiteesta sekä palamattomasta sisustuskankaasta. Suurin osa yhdisteistä päätyy ihmiseen kuitenkin ravinnon kautta.

Esimerkiksi kotimainen Heirol on lopettanut (lopettamassa?) näiden yhdisteiden käytön omissa tuotteissaan.

Lainaus Heirolin sivuilta (lihavointi alkuperäinen):

PFAS, joka on lyhenne sanoista per- ja polyfluoroalkyyliaineet, on kemiallinen perhe, joka koostuu lähes 5 000 teollisesti tuotetusta kemikaalista. Teollisuudessa PFAS:ia suositaan kestävyyden ja hyvin toimivien ominaisuuksien vuoksi. Ne tarjoavat ominaisuuksia, kuten tarttumaton, veden hylkivyys ja rasvanesto monentyyppisille tuotteille, mukaan lukien kosmetiikka, elintarvikepakkaukset, paistinpannut, ulkovarusteet ja palontorjuntavaahto.

PFAS: n teollinen käyttö on ollut niin yleistä viime vuosikymmeninä, että 99%: lla ihmisistä, myös sikiöillä, on mitattavissa oleva PFAS-taso veressään. PFAS ei ole vain myrkyllinen meille ihmisille, mutta myös elämille.

PFAS-yhdisteille altistutaan pääasiassa ravinnon kautta. PFAS-yhdisteitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa niiden vettä, likaa ja rasvaa hylkivien ominaisuuksien vuoksi.

Lisäksi jos nämä ongelmat ihmisille ja muulle ympäristölle eivät hetkauta, niin ihmettelen kuitenkin sitä, että miksi Teflonia pidetään pannuissa jonain ihmeaineena, kun nämä pannut pitää kuitenkin vuosittain uusia. Ei se kovin kestävältä (sanan missään merkityksessä) vaikuta.

Hiiliteräspannut ja valurautaiset taas ovat (ainakin lähes) ikuisia. Jos rasvapoltto menee pieleen, ne voi vesihiomapaperilla hioa puhtaaksi ja kokeilla uudestaan. Huoltoa ne sinänsä toki vaativat. Jos tämä on kuitenkin liiallisen vaikeaa, niin ilmeisesti nuo keraamiset pannut voivat toimia ihan hyvin. Mutta niistä ei ole itsellä kokemusta.

1 tykkäys

Hiiliteräspannuista ja niiden rasvapoltosta ei ole omakohtaista kokemusta, täytyy varmaan ostaa ja testata.

Valurautapannu taas on helppo rasvapolttaa, kun ei tarvitse pelätä taipumista. Jälkihoitona muistaa heti käytön jälkeen pestä pelkällä tiskiharjalla kuumalla vedellä, eikä käytä pesuainetta. Jos jotain tarraa kiinni, niin vettä pannulle ja hellalle kiehuun. Sitten uusi harjaus, kuivaus ja rypsiöljyllä kevyt voitelu, niin pannu on taas ready to rock.

2 tykkäystä

Tuota samaa soveltanut ikäni paistinpannujen kanssa, oli materiaali mikä hyvänsä. Jos niitä poltoilla ja rasvoilla sisäänajaa, kannattaako tiskiaineella putsata suojat pois? Vai pestä per heti käytön jälkeen.

Tämä ollut nyt reilun kuukauden käytössä. Toistaiseksi ei valittamista. On tyyris kylläkin (Saa halvemmalla muualta kuin Heirolin omasta kaupasta).

2 tykkäystä

Toi vois olla seuraava pannu täälläkin. Olen etsinyt konepestävää ja pinnoitettua pannua, mutta kun sellaista ei löytynyt, ostin Ikean halpispannun ja olen pessyt sitä surutta koneessa.
Sinällään toi Ikean pannu on ollut mun tarpeisiin riittävä.

1 tykkäys

Meikäläisellä on tämä Heirolin pannu ja ikealainen teflon. Tämä Heirol on kyllä induktioliedellä aivan ylivertainen. Kuumenee nopeasti ja helppo säädellä lämpötilaa vs. ikealainen tosi hidas. Tuossa Heirolissa se huono puoli, että pannun reunoihin tarraantuu helposti ja jonkun verran myös tuohon kuusikulmiokuviointiin.

Paketissa on matkalla pari Oonin valurautaa, pyöreä ja suorakaiteenmuotoinen. Nuo hommasin enemmän pannupitsa mielessä, kun löytyy näppärä irtokahva. Mutta veikkaan, että ikealaisen pannun käyttö vähenee myös rutkasti.

1 tykkäys

Osin samansuuntaisia kokemuksia; alkaa pikkuhiljaa hiiliteräspannuun syntymään pintaa ja jauheliha ei enää pala kiinni, mutta oli kyllä rutosti työläämpi kuin ennen hankintaa lukemani kommentit antoivat ymmärtää. Ja niissä about kaikissa korostettiin rasvapolttoa.

Induktioliesi lienee tässä yksi vaikeuttava tekijä; saa helposti jo rasvapolttoa tehdessä pannun kuperaksi. Ja tuohon rasvapolttoon on myös aika vaihtelevia ohjeita. Kertaalleen jouduin pannun raapimaan lähtöpisteeseen ja aloittamaan nollista rasvapoltot. Semmoinen nyrkkisääntö on hitusen auttanut, ettei induktolieden tehoa nosta hiiliteräspannulla ikinään yli seiskan (0-10 asteikolla). Ja että muutenkin nostaa tehoja hyvi hissukseen, muuten lämpiää pannun vain yhdeltä kohtaa ja on taas kupera.

En kyllä maltamattomalla suosittele ja hyvä tietää, että käyttöönotto on työläs.

Kuperuutta ei ole minulla esiintynyt. Ei tosin ole induktiota :—( Viikonlopulle olen tilannut silavaa ja varannut kalenteriin aikaa pannun nollaukselle. Kokeilen palata lähtöpisteeseen. Ärsyttävin puoli tuossa on, että rasva käryää sen verran, että koko kämpässä on nopeasti tunkkaista.

Milläs “raavit” itsesi lähtöpisteeseen? Joku mainitsi vesihiomapaperin (hardcore?), sitten on ohjeistettu ainakin teräsvillaa ja öljy–suola-sekoitusta.

Ihan vaan karhunkielellä, meni niin pieleen ne ekat rasvapoltot että se pinta lähti heti ekoille käyttökerroilla irtoamaan itsekseen. Luulen, että johtui tuosta induktiolieden kanssa sähläämisestä; joko liikaa lämpöä tai liian vähän. Öljyä/silavaa käytin ainakin aivan liikaa.

Jollakin vinkkivideolla käytti todella vähän silavaa ja laittoi pannun uuniin. Auttaisi ehkä vähän tuohon ärsyttävään käryttämiseen. Omassa pannussa vaan joku pinnoitus kahvassa joka ei ehkä kestä rasvapolton vaatimaa lämpötilaa, jos lykkäisi koko roskan uuniin. Ja mahtuminenkin vähän siinä ja siinä.

Pannu onneksi tosiaan palautui hetkellisen kupruilun jälkeen, näitä on kuulemma juuri induktioliedellä pilattu heti käyttöönotossa kuumentamalla kuperaksi.

1 tykkäys

Kerran kokeilin ja ei siitä mitään tullut. Palautin kauppaan ja sain jopa rahat takaisin. Hairahduksen jälkeen palasin Tefalin pannuihin.

Hiiliteräspannua saa työstää aika surutta, kun hiomisesta jäävä “karheus” ainoastaan parantaa uuden polton tarttumista. Hiomapaperi siis aivan ok.

Hiiliteräspannua en miellä lainkaan ruuanlaitto pannuksi vaan nimensä mukaan paistinpannuksi jolla vain paistetaan. Hauduttelut ja soosien tekemiset ovat aikamoista myrkkyä pinnoitteelle. Varma jippo vanhan pinnan poistamiseen onkin ostaa halvin pirkkatomaattikastike tjsp ja tehdä siitä piripintainen liemi pannuun ja jättää se siihen yöksi. Aamulla ei ole pinnoitteesta mitään jäljellä. Sitten kierros patapataa ja sen jälkeen kevyt hionta ennen uuden pinnan tekoa.

Öljyä/silavaa tulee laittaa mahdollisimman ohuita kerroksia ja monta. Pannun tulisi myös jäähtyä kerrosten tekemisen välillä. Tästä syystä kannattaa ottaa retkikeitin ja mennä pannun kanssa pihalle tuusaamaan. Myös öljyissä on eroa ja tämäkin tulee ottaa huomioon.

5 tykkäystä

Hampurilaisen lisukkeeksi jotaon hyvää salaattiohjetta olisin vailla. Onko vinkkejä?

E. Ei juustoa salaattiin, koska hampurilaiseen tulee jo kahta eri juustoa.

Kokeile coleslaw. Meillä menee useimmiten ihan coleslaw ja perunalastuja hamburgaren ohella. Toki joutuu haarukoimaan salaatin mutta toimii ja ystäväiset tykänneet myös.

1 tykkäys

Joo. Tuo on perusvarma, mutta ajatuksissani on on vähän jotain “erikoisempaa”.

Pico de gallo? Tomaattia, punasipulia, chiliä, valkosipulia ja mitä nyt katsoo sopivan maultaan. Maustaa valkoviinietikalla, suolalla ja sokerilla. Oli ainakin oman suun mukaista.

7 tykkäystä

Ehdottaisin pikkelöityä punasipulia myös jossain muodossa. Ainakin itselle etikkaiset maut toimii burgerin kanssa.

7 tykkäystä

Heitän sulle yhden Vietnamilaisen coleslaw-salaatin ohjeen, toimii kaiken grillatun kaa, itse teen sen usein cola-ribsien kanssa, sopivasti happamuutta

Tai sit kunnon rapeat pienet perunat (ei siis ranet), ja joku itse väsätty romesco siihen päälle

1 tykkäys

Kylkeen vai sisään? Hampparin sisälle kimchi on aika kova. Kylkeen taas salaatti on aika erikoinen valinta muuten kuin ranuina (pottu tai bataatti). Kylkeen jos salaattia miettii, niin voisi lähestyä asiaa perinteisistä hampparin väliin laitettavista värkeistä ja jättää ne pois hampparista. Eli riisuu hampparin salaateista siihen viereen. Silloin kyllä hampurilaisen pihvin, juuston, sämpylän ja majoneesin pitää osua kymppiin.

1 tykkäys

Kylkeen. Hamppari paketti on valmis ja siihen ei tarvitse koskea. Hyvä salaatti lisuke hakusessa.

Toki jos on antaa hyviä vinkkejä uunissa paahdettavista potuista, niin sekin kiinnostaa. Mökki olosuhteissa mennään, joten käytössä perus uuni ja liesi.

Kimchi on kyllä herkkua. Yksi useista jutuista, mitä pitäisi hakea jostain aasialaisesta marketista.

1 tykkäys