Tästä tulikin mieleeni tarina, joka ei ole oikeastaan hauska vaan pikemminkin todella surullinen – ja se liittyy pöntön esittelyyn naapurille aamuyöllä. Täällä ei taida olla surullisten tarinoiden ketjua.
Nuorena kölvinä ensimmäisessä asunnossani asuessani heräsin kerran ovikellon sointiin noin klo. 3 aamuyöllä. Oven takana oli naapurin isukki, juovuksissa kuin mikä. Hän ilmoitti minulle: “vessa on rikki.” Minä sitten tiedustelin, että haluaako hän käydä minun vessassani. Ei halunnut, vaati että tulen katsomaan. No, menin.
Rikki oli, aivan sirpaleina. Vettä vuosi. Siinä sitä pällisteltiin rikkinäistä pönttöä, kun miehen lapset tulivat vierelle ihmettelemään. En muista enää, mitä siinä sitten puhuttiin, mutta onpahan minullekin esitelty pönttöä.