Samaistun numeroihin 8, 11, 12 ja 14.
Tuli tuossa vastaan Kalevaan suunnitteilla olevan kerrostalon taloyhtiön nimi. As Oy Tampereen Ylärima.
Tuo on oikeasti aika hauska taloyhtiön nimi.
Oliko kadunnimi kenties ylämummo vai alamummo?
Pakko nokittaa legendalla. Ton nimen on pakko olla joku eläkkeellejäämisjekku:
Ei nyt taloyhtiö, mutta olihan Tampereellakin hilpeyttä herättänyt Ravintola Tullin Kukko jonkin aikaa Tullintorin kyljessä. Ei muistaakseni kovin kauaa tällä nimellä
Tästä taisi olla joku aika sitten Aamulehdessäkin
Nyt ovat norsut kuitenkin kääntyneet takaisin kotiinpäin ja välillä levänneet rauhallisesti ilman normaalia vartiota. Oliko retki kokemattoman johtajanorsun erehdys vai lähdettiinkö vaan tutustumaan suureen Kiinan maahan. Vielä ei kukaan tiedä. Ja norsut kun ei kerro.
YLE 1:ltä tulee aamuisin joku englantilainen eläinlääkärisarja. Meillä on duunissa tiimipalsu joka päivä samaan aikaan ja nyt kun olen viime päivinä sivusilmällä vilkaissut tv:n ruutua, siellä on seissyt aina joku äijä käsi hevosen tai lehmän perseessä.
Universumi varmaan yrittää kertoa minulle jotain.
Todennäköisesti kertoo, että voisi sitä hieman enemmän duunikin olla, eli ei niin huonosti mene
Uranvalintakysymyksiä…
Mulle universumi viestitti jokunen vuosi sitten näin.
Ja tämä juttu meni vielä niin, että menin aamulla ulos ja mietin, että tästä tulee hieno päivä! Katse taivaalle ja niinpä niin.
Parikin hauskaa juttua tänään.
Vaimolle yllätys, tosi yllätys. Ostin hänelle uuden imurin. Olikos meillä ennestään kolme imuria. Mutta tämä olikin hyönteisimuri!!
Pitkään aikaan en ole “tehnyt” suuria otsikoita. Mutta nyt onnistuin semmoisen aiheuttamaan. En olis ikinä uskonut niin olemattoman jutun vetävän lehteen sivun laidasta laitaan ulottuvan otsikon. Hetken katselin lehteä suu auki. Ohoh, onko aiheista noin pulaa. Pähkinänkuoressa: Moron luontotohtorin mukaan kohtaamani kummajainen oli tiikerisiilikäs, kooltaan mahtavat alle 20mm.
Nuorena tapasin kävellä unissani, mutta ilmeisesti tapa on nyt palannut (alkoholilla ei ole osuutta tapahtumiin).
Vimeisen kuukauden aikana olen aamulla törmännyt seuraaviin.
- olen vienyt pesuhuoneesta pyyhkeen sohvalle
- olen mennyt nukkumaan sohvalle
- olen vienyt rillit yöpöydältä olohuoneen pöydälle
- olen hakenut kaapista vanhan puhelimen yöpöydälle
Kollega ehdotti riistakameran asentamista, että näkee mitä yöllä tapahtuu, mutta toinen kollega kertoi juuri katsoneensa kauhuleffan, jossa vastaavassa tilanteessa riistakamerassa näkyy asioita, joita ei välttämättä haluaisi nähdä.
No, toivottavasti ei tule kauhean kauas lähdettyä pelkissä boksereissa ilman puhelinta ja avaimia.
Tuosta juontuu mieleen erään kaverini seikkailu Turussa. Oli ollut juopottelemassa toisen kaverini ja tyttöystävänsä kanssa ja siitä sitten päätyneet tämän toisen kaverin kämpille nukkumaan. Varhain aamulla kaverini oli sitten havahtunut kerrostalon alaovelta rynkyttämästä ovea auki. Kuulaassa syyskelissä ilman takkia ja kenkiä. Hän oli kävellyt siis unissaan kämpästä pihalle ja tietysti alaovi perässä lukkoon. Kämpässä sisällä oli nukuttu niin sikeästi ettei kukaan ollut vastannut puhelimeenkaan, joten kaveri oli tyynesti soittanut itselleen taksin, mennyt sillä rautatieasemalle ja junalla kotiin nukkumaan.
Onni onnettomuudessa siis oli tietysti tässä tilanteessa se, että oli sammunut farkut jalassa ja puhelin, lompakko ja avaimet farkuntaskussa, muutoin olisi voinut naurattaa vähän vähemmän jälkeenpäin.
No vähän vastaava kännijuttu (näitä mulla riittää…).
Oltiin edellisen firman 5-vuotisjuhlareissulla koko henkilöstöllä CeBIT-messuilla Saksassa. Kun saavuttiin hotellille, oli iloinen yllätys että niillä oli ihan suomalainen sauna.
Mentiin sitten saunomaan koko illaksi. Saunalle ei ollut tarjoilua vaan juomat piti itse hakea aulabaarista ja siellä yksi työntekijöistä kävi pyyhe lanteilla ja toinen boksereissa ja nahkatakissa jne. Sauna ei ollut auki enää loppureissun aikana.
Olin kaverini kanssa vikana saunalla ja kerättiin kaikki sinne jääneet kamat ja vietiin huoneeseemme. Aamulla meitä yritettiin herätellä kun bussi messuille lähti, mutta nukuttiin sen verran sikeästi, että ei herätty.
Kaksi tavaraa mitä saunalta kerättiin, oli toimitusjohtajan kengät. Tj oli sitten mennyt bussiin sukkasillaan ja kun muu porukka oli tiputettu messuille, bussikuski oli käyttänyt tj:n kenkäkaupassa. Kaverin kanssa mentiin junalla perässä messuille.
Ihan kuin teillä olis ollut joku teekkarijoukon retki. No, kai minäkin hieman möhlin ensimmäisissä firmatason pikkujouluissa aikoinaan. Nii-in, mikä erottaa teekkarin ja DI:n. Vanha vitsi, mutta on siinä hitunen totuuden tynkää. Joillakin tosin menee pitempikin aika oppia se, ettei kaikkea tarjolla olevaa tarvitse nauttia. Ei varsinkaan sitä kurkusta alas kulautettavaa.
Joku Ilveksien myyntimies soitteli eilen meille töihin ja kyselin sitä kaveria joka istuu rahakirstun päällä.
Mä ilmoitin että ei valitettavasti ole tällä hetkellä paikalla ja sää muuten soitat ihan väärästä virmasta.
Sovittiin tämän varsin kohteliaan kaverin kanssa että hänen ei ehkä kannata soittaa enää uudestaan.
Mun työnantajaa tämä tuntui huvittavan ainakin.
Omasta mielestä ainakin “hauska” läppä. Katsoin ohjelmatiedoista, että Kolmoselta tulee Mestareiden Mestari -ohjelma, varmaan joku uusinnan uusinta. Eikös tuota Paasonen juonna tai vedä? Mulla olisi tuohon ohjelmaan ollut hyvä osallistujaehdokas, moninkertainen mestarismies Tomi Karhunen. Voisi olla aika jäätävä tunnelma.
Tossa aikasemmin oli juttuja unissakävelystä. Kaveri nuorempana “harrasti” moista ja ainakin pari kertaa kävi kusella vanhempien makuuhuoneen nurkassa…