Hyvä ammatti olis siinä. Ilman turhia titteleitä
Itsekin joskus nöösipoikana olin hyvinkin kiinnostunut junista ja eräs tuttu sitten tunsi ja tuntee toki edelleenkin veturinkuljettajan ja järjesti, että pikkuminä pääsin ajelemaan veturissa Vammala - Tampere - Vammala. En tiedä onko veturiin luvallista ottaa “asiattomia” mutta tuosta on jo sen verran kauan että rikos on jo vanhentunut niin uskaltaa tännekin sen kertoa Silloin ykköshaaveammatit oli rekkakuski tai veturinkuljettaja. No ei ole tullut kumpaakaan. Ainakaan toistaiseksi.
Minä olen äitille pikkunöösinä, kun katseltiin tv:stä missikisoja ja äänestysnumero oli ruudussa tokaissut " Äiti tilaa mulle tuollainen " No onneksi se oma missi on sitten löytynyt ilman tilaustakin vanhemmalla iällä
Kun Claptonilta kysyttiin että miltä tuntuu olla maailman paras kitaristi, niin Eric käski kysyä asiaa Princeltä…
Ei rattaat vaan vaunut tässä tarinassa.
Keskimmäinen jälkikasvun edustajista oli vielä vaunuikäinen.
Oltiin Provinssissa ja jälkikasvun äitee sanoi mulle että työnnä sinä välillä vaunuja.
Sehän oli varsin mieleinen homma kun likkoja alkoi pörräämään vaunujen ympärillä.
Mun ujot ja hiljaiset maalaispoikakaverit kun äkkäsivät tämän niin tuli melkein riita kenen vuoro oli vankkureita työntää.
Toinen tarina samaisista vankkureista.
Tällä kertaa oltiin tulosta laivalta ja oli lastenvaunut mukana.
Mähän äkkäsin että ne vankkurit voi ostaa täyteen kaljaa ja jälkikasvua voi kantaa sylissä.
Tää meni muuten ihan nappiin, mutta terminaali oli ihan tukossa jonkun opiskelijaristeilyn takia.
Siinä sitten taas riitti niitä vaunuihin kurkistelijoita riitti. Oli kuulemma ihan isänsä näköinen.
Luonnollisesti oltiin silloin junalla liikkeellä ja myöhästyttiinhän me siitä, kun niiden perrkeleen vankkureiden kanssa ei päässyt etenemään.
Ymmärrän tämän luultavasti väärin, mutta se ei tee tarinasta yhtään vähemmän hauskaa.
Kyllähän tää jälkeenpäin naurattaa mutta koitas itse työntää niitä täyteen lastattuja lastenvaunuja aivan täpö täydessä terminaalissa.
Silloin ei naurattanut, varsinkaan kun aluksi oli hiukan kiirekin.
Se kiire loppui siihen paikkaan kun juna lähti.
Tarkennan:
Lastenvaunujen lisäksi myös jälkikasvu oli mukana.
Niitä vankureita ei otettu pelkästään kaljakärryiksi.
Ymmärsin siten, että kurkistelijat kommentoivat vaunujen sisältöä isänsä näköiseksi. Tuon olisi melkein joku sketsisarja voinut käsikirjoittaa.
Jep. Onneksi jälkikasvu ei ole Jorma ja en ole minäkään.
Yleisin komentti oli: “Ihan on isänsä näköinen”.
Noin kuusi kertaa tuo oli ihan hyvä vitsi, mutta jos kuulet sen noin 78 kertaa niin meneehän siitä maku.
Toistohuumori on aina paikallaan, ja vanhat vitsit naurattaa eniten. Joskus luin että taksikuskeilla välillä jaksaminen saman vitsin kanssa illasta toiseen saattaa hiukan ahdistaa, tiedä sitten. Itsehän olen huonojen vitsien ja kuivan huumorin ystävä henkeen ja vereen, eli tuo toistohuumori tapauksessasi saattaisi lopulta alkaa nostamaan suupieliä, hiukan!
Jari Porttila, tuo norjalaisen hiihdon ystävä… Tietenkin Norjan paita päällä.
Huonekalufirman varastomiehenä kuulee vähintään kerran päivässä, että meidän ei tartte käydä punttisalilla, kun raijataan huonekaluja asiakkaiden koteihin.
Jokaisessa ammatissa taitaa olla nuo perusvitsit. Oiskohan kytillä makkaraperunoiden tilaaminen maijasta? xD
Tuo sama letkautus tulee tutuksi myös rautakaupan varastolla
Mitähän nämä norsut tietää mitä me ei tiedetä? Vai pänniikö niitä vaan joku juttu? Voi olla, ettei auta kuin kutsua Mara Ahtisaari ja CMI hätiin. En tiedä mikä on, mutta itseäni juttu kyllä huvitti.
Valtava norsulauma vaeltaa halki Kiinan, eikä kukaan tiedä miksi – yrittävätkö elefantit varoittaa ihmisiä?
Muistuu mieleen Thailandin tsunami 2004.
Ennen vyöryaaltoa norsut jotka eivät olleet kahlittuina, kiirehtivät ylös vuorille/korkeille paikoille.
Kyllä tässä hiukan myös koputtelen puuta, toivottavasti ei ilmene mitään vakavampaa. Kunhan ei nyt kukaan ihan väkipakolla kytke tätä norsuhommaa johonkin onnettomuuteen. Näitäkin aina löytyy. No, mielenkiintoinen tapaus. Seurantaan.
Norsu on kyllä mielenkiintoinen otus. Paljon on tarinoita kerrottu niiden tavoista ja älykkyydestä. Kärsäkin on tosi jännä kapistus. Kärkiosa on tosi herkkä ja näppärä, sillä pystyy noukkimaan ja tuntemaan monenlaista tosi pientä. Mutta sitten se varsinainen kärsä on melkoinen putki. Niin kova ja jymäkkä, että jos siihen löis meikäläinen voimiensa takaa, niin lähinnä rikkoisin käteni. Kun en ole mikään karateka.
Kyllähän elukat aika fiksuja ovat. Varsinkin nisäkkäät. Eräässä kirjassa kerrotaan delfiineistä seuraavasti.
” Hyvin tunnettu ja suosittu tosiasiahan on, etteivät asiat ole aina niin kuin puusta katsoen näyttää. Esimerkiksi Maapallon asukkaat olivat aina pitäneet itseään älykkäämpinä kuin delfiinit sillä perusteella että heillä oli delfiineihin verrattuna tilillään niin monia merkittäviä saavutuksia – kuten pyörä, New York, sodat ja niin edelleen – kun taas delfiinit olivat tyytyneet polskimaan pitkin meriä ja pitämään hauskaa. Delfiinit puolestaan ovat aina pitäneet itseään ihmisiä älykkäämpinä – täsmälleen samoista syistä.”
Tuo look toimisi myös saksalaisilla aikuisviihdevideoilla. ”Günther Jörninen”.
Käpyläläisen keksijän kisakatsomossa sohva vaihtui pyörään: Katsojat polkevat itse virran 65-tuumaiseen telkkariin