Joskus muistaakseni kirjoitin, että poikaani (Näsinneula-poika, ei se sotahullu) haastateltiin Kärppien nettisivuille, kun oli jotain Kärppien Facebookiin kommentoinut.
Joka suhteessa olen ilmeisesti vanhempana epäonnistunut, kun poika on edelleen Kärpät-fani.
Sain Kärpiltä screenshotin kyseisestä haastattelusta, poistin kaikki nimet siitä. Itse pilkahdan oikeassa laidassa. Semmoinen asiavirhe jutussa on, että asuttiin Oulussa 2002-2004.
P.S. Tukka on rakkaan ex-vaimon idea.
“Kukkonen on paras hyökkäävä puolustaja.”
Vähän hymyilytti itseäkin tuo 
Mä olen tämän vanhan hauskan tarinan saattanut tänne jo joskus jakaa, mutta tämä jaksaa huvittaa vieläkin.
Mun lähikaupassa on heti portista sisään mentäessä Mölkkyjä (siis se palikkapeli) myynnissä ja siitä tämä tarina aina muistuu mieleen.
Vuosia vuosia sitten oltiin appiukkokokelaan takapihalla nauttimassa virvokkeita ja hän kaivoi Mölkyn esiin.
Mä en ollut tätä ennen pelannut ja meni pari peliä ennenkö sain hommaa haltuun.
Appiukkokokelas oli tietysti pelannut sitä vaikka ja kuinka monta kertaa ja voitti melkein kaikki pelit.
Sen muutaman pelin jälkeen sain homman haltuun ja voitin hyvinkin helposti.
Siinä vaiheessa kello yllättäen olikin jo sen verran, että palikat piti kerätä pois. 
Kesäilta oli ja alkuiltaa mentiin. 
Viesti siirrettiin ketjuun: Huhu: Petri Kontiola Ilvekseen kaudelle 2021-22?
Luvialla sataa vähemmän kuin muualla Suomessa. Hauskaa (?) on se, että lluvia on sade espanjaksi. En sentään viitsinyt laittaa tätä vitsiketjuun…
Jotenkin naurattaa toi YLE Turun hypetys tästä liigafinaalin hypetyksestä. Koko päivän tullut haastatteluja jos mistäkin kantilta. Toki harvinaista herkkua kun radio on molempien kuuluvuusaluetta ja kumpaisenkin finaalipaikasta jo tovi…
Ja itellä ei tietoa kuinka siellä kiekkopyhätön tienoilla finaalien alkuja viime vuosina radiot on hehkutellut.
Edit: korjattu kirjoitusta kun menin laittamaan mukahauskat nimet joukkueista. Korjattu myös sana ratio > sanaksi radio ettei kukaan nyt pahoita mieltänsä enemmin.
Kuuntelin samaa, mutta ajattelin että varmaan lähinnä verrattavissa tamperelaiseen finaaliin?
Eli kiihko ja innostus ihan ymmärrettävää?
https://tradablebits.com/tb_app/465466#
Käykäähän katsomassa hauska kysely, eräässä kysymyksessä hieman erikoinen vaihtoehto vastauksissa.
Bongaa Popeda! (Yllättävässä paikassa)-ketjua odotellessa.
Viimeksi kun olin vielä toimihenkilönä (jojona) kiekkojengissä niin kauden ekassa harkkapelissä sille kaudelle tullut uusi pelaaja meni omasta päästä hakemaan päätykiekkoa.
Luistin ilmeisesti meni uraan ja omia aikojaan kompuroi itsensä suu edellä kaukalon reunaan. Tuli sieltä sitten vaihtoon ja kysyi, että miltä näyttää, en pystynyt edes katsomaan.
Huoltaja lähti pojan kanssa koppiin ja kotijoukkueen jojo lopulta heitti pojan sairaalaan. Yksi hammas meni Jyväskylän hallin jääkoneen uumeniin, pari oli löysemmin kiinni, pilliruokailua kuukausi.
Pari tuntia siinä meni sairaalalla odotellessa, kun pistettiin kipulääkettä tipalla ja otettiin kuvia, lopulta päästiin paluumatkalle.
Sairaalassa ekana oli ottanut kuvan someen hammasrivistöstään ja kun valkkujen kanssa päästiin jannua tapaamaan niin eka kysymys oli että “Saankohan mä nyt säälipillua?”
Yhden päivän piti taukoa treeneistä.
Vaikka nuori neiti ei viralliseksi nimeksi Joria saisikaan niin ainahan oma perhe voi käyttäähänestä sitä nimeä.
Jaa niin se hauska tarina.
Toiseksi nuorin mun lapsenlapsista on tyttö ja hän on Arska.
Kasteessa tosin nimeksi on annettu Ariel, mutta tuttujen kesken puhutaan Arskasta.
Oli nuorimman lapsenlapsen ristiäiset ja yllättäen lapsenlapset innostuivat riekkumaan mun kanssa ja koitin rauhoitella heitä ettei mene touhu ihan mahdottomaksi.
Arskalle sanoin että nyt pitää rauhoittua, tai pappi ottaa hänetkin kastettavaksi ja antaa nimeksi Arska. Pikkulikka pamautti mulle silmät kirkkaina että mää oon jo Arska. 
Siinä vaiheessa en enä tiennyt mitä sanoa, koitin vaan pitää pokerin. 
Tarinan opetus olkoon että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja Jori on ihan hyvä nimi tytölle siinä kuin Arskakin. 
Ping @wakkuri_vimpula
No näinhän se on🙂
Mulle pärähti jossain kohtaa tuossa SM-liigan finaalien aikaan sähköpostiin Lukon mainos kannusteella että ”tule mukaan tekemään sinikeltaista tarinaa” tai jotain sinne päin.
Teki mieli vastata, että kiitos, mutta olin jo tavallaan tekemässä sitä tarinaa. Ei tuntunut hyvältä.
Tuli tuosta olut-ketjusta mieleen… Meidän Englannin toimistolta tuli n. 25-vuotias jannu käymään Tampereen toimistolla. Tammikuu, -25C.
Koukkaan jannun lentokentältä ja James on pukeutunut nahkatakkiin ja t-paitaan. Ennenkuin mennään toimistolle käydään vaatekaupassa
Meillä on toimisto Finlaysonilla ja se meidän tila on semmoinen, että siinä on kahdelle firmalle toimisto ja yhteinen neukkari, keittiö ja eriöt.
Neukkarissa ja keittiössä on meidän kalusteet, kun toinen toimisto oli tyhjillään kun vuokrattiin tuo niin hommattiin ne sitten itse.
Neukkarin jääkaapissa on aina virvokkeita joka lähtöön. Uuden naapurin työntekijät olivat innostuneet nauttimaan meidän virvokkeet, kun eivät kuulemma tienneet että eivät ole heidän.
Naapurin tj lupasi korvata ne moninkertaisesti, mielenkiintoista nähdä mitä sieltä tulee.
@Oijennus kirjoitteli Klamydiasta ja siitähän tämä muistui mieleen.
Mun entinen työkaveri kuuluu siihen ryhmään joille vaan sattuu ja tapahtuu huomattavasti enemmän kuin tavallisille ihmisille.
Tämä mestari oli joskus nuorempana harrastanut hiekkapuhaltamista ihan korvausta vastaan.
Nuukana miehenä oli äkännyt että hiekan josta joutui maksamaan voi korvata lasimurskalla jota sai ihan ilmaiseksi.
Jälki oli ollut hyvää ja rahaakin oli tullut.
Tuuli oli kuitenkin painanut sen lasimurskapölyn suoraan naapurin pellolle missä oli ollut lehmiä.
Lehmät olivat sitten syöneet sitä lasimurskapölyä heinän ja ruohon kanssa.
Laskuhan siitä oli tälle mestarille pamahtanut kun lehmiä oli kuollut ja se lasimurskalla puhaltaminen loppui siihen. 
Tämä tarinahan voisi olla ihan täysin Klamydian vanhemman tuotannon sanoituksesta.
Ankeat on ajat, kun liikenteessäkin kokee joskus jotain hupaisaa.
Muutama päivä sitten olin kääntymässä Messukylässä Vuohenojan liittymässä Hervannan valtaväylälle. Oltiin valoissa odottelemassa vihreää ja edessäni oli eräs pikkuauto. Valo vaihtui ja kurvattiin valtaväylälle. Edessä oleva kärry oli poikkeuksellisen hidas, vois sanoa että eteni kuin laiska etana. Ei kuski tuntunut millään löytävän kaasupoljinta.
Aikani ihmeteltyäni heitin vasemmalle kaistalle, ohi ja kiihdytin normaaliin nopeuteen. No, johan oli piru, taisin mielessäni tokaista. Tulipa sitten selkäytimestä ohimennen vilkaistua “hidastelijan” rekkaria ja ohoh: Rekkari oli xxx - 666. Oli jotenkin enteellinen tuo numerosarja. Eikös sitä pirun luvuksi mainita.
Kun vanhempi poika oli lastenrattaissa lykättävän ikäinen (onko ne nyt 2-3-vuotiaita tuolloin) niin tykkäsi kovasti junista. Asuttiin aseman lähellä niin usein mentiin asemalaiturille katsomaan junia.
Ilmeisesti joku kuski oli nähnyt meidät useamminkin siinä laiturilla pällistelemässä, kun kerran veturin ovi aukesi ja kuski huikkasi, että haluatteko tulla sisälle käymään.
Totta kai käytiin, mutta ei kuitenkaan tullut pojasta veturinkuljettajaa ainakaan näillä näkymin.
