Voihan pers… siis harmitus sinänsä hauskasta tarinasta. Aloin vaan muistelemaan ekaa ulkomaanreissuani ilman vanhempia. Sohon kulmalla oltiin Regent Palace hotellissa ja sen Cactus yökerho oli toinen “koti”. Myöhemmin v. 1994 olin Lontoossa vaimon kanssa ja vein hänet ko. paikkaan, kun itse halusin muistella menneitä. Jalkapallon MM-finaali katsottiin hotellin pubissa. Mutta nyt sitten… sain selville, että hotelli suljettiin 2006 ja pistettiin maan tasalle. Ei voi olla totta. Osa minusta on romuna.
Onkohan Ronnie Scott’s myös mennyt. Se oli silloin kauan sitten kova sana. Yläkerran vintillä oli todella hämy disco.
PS. Historiaa kun lukee, niin 1940 jne. hotellissa oli vipinää myös. Siis myös silloin.
Tästä tuli mieleen tarina, kun Turku-Helsinki välilä oli aikanaan motelli Syvälampi johon sen loppuaikoina majoittui ja harrasti elinkeinoaan jokunen ilotyttö. Eräs tuttu rekkakuski poikkesi siihen aamukaffelle ja pari tyttöä alkoi hieromaan kauppoja. Naimisissa oleva kaveri ei kuitenkaan langennut rakkauden tekoihin. Poislähtiessään toinen tytöistö huusi perään, saatanan homo!!
Juu, en nyt enää muista oliko tämä vanhan 110-tien varressa. Mut olimme siis naiskollegojen kanssa menossa Turusta Helsinkiin joskus 2000-luvun alkupuolella. Huomasin, että joku kahvila (ko. motelli) osui silmään ja kysyin ”saiskohan tuolta jonkun sämpylän ja kahvin mukaan?”. ”Kahvia ei taida olla tarjolla, mutta jotain muuta sieltä saat.” Ja painettiin ohi.
Tampereelta Helsinkiin mennessä ajettiin aikoinaan aina Bonanzan ohi. Riihimäelläkö se nyt sitten oli. Onneksi kuitenkin nimenomaan ajettiin ohi. Kahvia kun kuitenkin yleensä kaivattiin.
Opiskeluaikoina ja siinä sivussa töissä käydessä nukuttiin kämppiksen kanssa vähän pitkään ja lähdettiin kympin aikaan talsimaan duuneihimme. Päätettiin sitten kuitenkin että käydään Epeksestä ostamassa jotain uutta musaa töissä kuunneltavaksi.
Ostettiin cd:t, mutta päätettiin sitten, että käydään yhdellä kaljalla Pub Kyttälässä ja ei muuta kuin tiskille istumaan (tarjoilijana oli Finlandia-ehdokkaana sittemmin ollut kirjailija).
Siinä sitten muutama kepardi meni ja soitettiin molemmat töihin, että teen tänään etäpäivän.
Iltapäivällä sitten muistin, että olin sopinut leffatreffit niin piti soittaa, että ei taida tänään onnistua. Neiti tuli sitten istumaan iltapäivää kanssamme ja tuli siihen sitten muutakin porukkaa.
Jossain kohdassa iltapäivää treffikumppanini onnistui kaatamaan täyden tuopin päälleni, mutta koska nopeat liikkeet ovat näyttäviä, tilasin taksin, suunta kohti kämppää Näsilinnankadulla, käskin odottamaan, kävin vaihtamassa vaatteet ja olin takaisin Pub Kyttälässä n. 20 minuutissa.
Kyseisen päivän päättymisestä ei ole selkeätä muistikuvaa, tod.näk. Doriksessa ollaan oltu.
Voltbox on sähköyhtiösi pahin painajainen. Yhtiöt ovat yrittäneet pitää Voltboxin salassa tavallisilta kuluttajilta, ja sen myynti kaupoissa on kielletty.
Voltbox tarjoaa mahdollisuuden säästää sähkölaskustasi jopa 90 %. Se on valtava summa, ja onkin helppo ymmärtää, miksi Big Energy haluaa tämän laitteen lopullisesti pois kuluttajien ulottuvilta.
Voltboxin hyödyt ovat lyömättömät. Tutkijat ovat vakuuttuneita, että tämä laite saattaa tehdä lopun liian kalliista sähkölaskuista, jotka rampauttavat keskivertotyöntekijän aina kuun lopussa.
Tässä tulee nyt kaikenlaisia aarteita vastaan, kun käy vanhoja kaappeja läpi. Kausijulkaisu jostain 90-luvulta ja taitaa olla C-nuorista. Valmentaja on antanut jokaiselle pelaajalle kommentit. Mun kohdalla lukee: Hyvä laukaus, hyvä ylivoimapelaaja, ei aina hereillä.
Vielä tuli vastaan B-nuorista kausijulkaisu ja jätän nyt nimiä mainitsematta.
Omalla kohdallani lukee: Harrastuksiini kuuluu kovavauhtiset ja pitkät lenkit joiden avulla jaksan paremmin pelata eikä tarvisi aina huilata vaihtoaitiota vastapäätä.
Samassa julkaisussa yksi pelikaveri kirjoittaa: Harrastuksiini kuuluu Oipan kanssa juoksentelu pitkillä lenkeillä ympäri lähikuntia.
Nämä on kyllä loistavia. Vähän on tainnut juoksulenkit harmittaa.
Vahingossa on saattanut joskus jäädä jotain mukaan.
Vuosia vuosia sitten oltiin erään yrityksen pikkujouluissa Ruusulinnassa Nurmijärvellä.
Siellä on tyylikäs puusta veistetty Irwinin patsas.
Silloinen esimies mietti ääneen että se olisi hieno hänen “lataamossaan”.
Illna mittaan mietittiin että jos vaan vetäisi patsaalle takin päälle ja miehissä talutettaisiin se lähtiessä taksiin.
Narikassa oli kuitenkin sen verran tarkka agentti että jäi toteuttamatta, onneksi.
Ilmeisesti mä kuulun parhaaseen A-ryhmään kun mulla oli seuraavana aamuna firman viiri kotona pöydällä?
Opiskeluaikoina kämppiksen kanssa talsittiin Doriksestä kämpille Näsilinnankadulle ja aamulla huomattiin, että oli sitten tarttunut puistonpenkki mukaan, kun moinen olohuoneessa nökötti.
