Suomalaisen Urjalan Makeistukun nettikauppaan on ilmestynyt varsin erikoisen kuuloinen makeispussi, Karvaanmakuiset AnanasAnustapit. Tuotteen sivuilla kerrotaan, että makeiset myydään kakkoslaatuisina, koska niiden “työnimi” päätyi vahingossa tuotteen lopulliseksi nimeksi pakkaukseen.
Olimme noin kolmekymmentä vuotta sitten lähteneet katsomaan peliä Lontooseen. Kuljetus toi meidät pari tuntia ennen pelin alkua Highburylle. Fanina ostimme tietysti katukauppiaalta Kotijoukkue Arsenalin huivin.
Pelin alkuun oli reilu tunti ja olut tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta. Lähibubiin meno tuntui hyvältä varsinkin kuin paikallinen ratsupoliisi viittoi kovasti innoissaan.
Menimme Pubiin sisälle ja aika pysähtyi. Olimme siellä Arsenalin huivit kaulassa ” vastustajan” kannattajien keskellä. Pubin porukka oli sitä mieltä että turpaan kaikille. Ratsupoliisi oli koittanut kertoa ettei sinne, kenties.
Kävimme keskenämme vääntöä miten selviäisimme tilanteesta kenties hengissä ? Suomenkielinen keskustelu herätti kiinnostusta, että mistä ootte kotoisin. Kerrottiin että ollaan Suomesta.
Suomenkielen höpöttämisen jälkeen heillekin selvisi että ollaan vika paikassa aivan vahingossa. Ehdotin jos kierros koko pubille tasoittaisi tilannetta. Sen se tekikin joskin maksoi 846 puntaa.
Toivottivat tervetulleiksi pelin jälkeenkin mutta jostain syystä ei menty.
Englannissa on aina näitä erikoisuuksia stadioneiden lähettyvillä. Ainoat pubit, missä olen saanut olutta muovituopista Englannissa ovat olleet tuben ja stadionin väliset pelipäivänä.
White Hart Lanella oli katsomoravintolassa omat jonot kaikelle niin kukaan ei jää arpomaan. Suosikkijonossamme oli tarjolla 0.5L Carlsberg tasarahaan 5£.
Muistan kanssa, kun kävin yhden kaverin kanssa Lontoossa kattomassa Millwallin pelin.
Mentiin sinne tienoille ja oltiin sitte, että missähän se stadion mahtaa olla.
No siinähän oli kanssa joku kulmapubi ja eikun siittä ovella tupakilla olleelta kohteliaasti kysymään, että “excuse me sir, do you know where the Millwall stadium is?”
Se ukko oli sitte sillain venyttäen, että “Millwall stadium you say?”.
Sitte se oli, että tulkaas tohon sisälle. No siinä sitte niille selvis, kun höpöteltiin, että ollaan turisteja Suomesta. Ne oli siinä sitte, että hekin on peliin menossa, ja että päästään heidän kanssa sinne. Heillä on tossa yks ylimääränen lippukin, että meidän tarttee ostaa vaan sitte yks.
No siinä sitte tovi otettiin olutta ja juteltiin jalkapallosta ja hinnoista ym. Sitte lähdettiin kohti stadionia ja ne siinä matkalla esitteli Football Factoryn(?) kuvauspaikkoja, ja sitä kuinka tossa kävin niin ja tässä kävi näin. Ja sitä, että kuinka se perustuu oikeisiin tapahtumiin, vaikkakin vähän väritettynä. Sitte sellanen vanhempi ukko siinä tokas, että kyllä hänkin on aikanaan todennu asfaltin olevan kovaa. Ja sen näki kyllä sen naamasta. Oli meinaan arpia. Oli kuulemma melkonen veteraani vieraspelienkin suhteen. Ei ollu menettäny otteluakaan kymmeniin vuosiin. Ei edes ulkomaan europelejä.
Päästiin sitte aikanaan katsomoon ja kun eka puoliaika oli lopuillaan, niin tää ukko hävis johki. Päästyämme sinne stadionin käytävälle, niin sillä oli siellä meille oluet valmiina. Sitte tää ukko laitto siinä tupakaks. Parasta oli, kun siinä oli tupakointi tottakai kielletty ja siellä joku toinen kaveri hieman sivummassa laitto kans tupakiks, niin järkkärit nappas sen samantien kainaloonsa ja lähti viemään veke. Sitte tän ukon kohdalla ne järkkärit vaan katto, kun ukko veti posket lommolla, eivätkä siihen sen enempää puuttuneet. Peli päätty vielä Millwallin 1-0 voittoon Oldhamista. Mahtavaa.
Hienoja kokemuksia kyllä välillä saa, jos osuu vääräänkin paikkaan, mutta oikeaan aikaan.
Ostin itselleni ja vaimolle joululahjaksi reissun Milanoon noin 20 vuotta sitten.
Tuohon aikaa oli riskaabelia ostella lippuja etukäteen, joten toivoin (rukoilin), että saisin hankittua liput Internazionalen peliin paikan päältä.
Kun kirjauduttiin hotelliin kysyin saako otteluun lippuja jostain? Respan kaveri sanoi, että saa ja kertoi hinnan. Peli oli Internazionale Milan vastaan Juventus. Lippu maksoi viisi kertaa enemmän kuin normihinta oli, kuitenkin varsin inhimillinen hinta reilut 100 euroa per nuppi. Lähetti toi liput tunnin kuluttua suoraan huoneeseen.
Stadioni San Siro on aivan helvetin huonosti opastettu. Aikamme kierreltyämme löysimme istumapaikkamme. Melko rapsakka kirosana pääsi suusta, kun paikoillamme istui paikallista porukkaa. En ehtinyt edes pyytää poistumista, kun neljä kaveria poistui paikoilltamme? Ilme ja aksentti toimivat ilmeisesti.
Vaimo ei ole koskaan seurannut jalkapalloa, mutta villiinty tästä tunnelmasta paikanpäällä ihan täysin. San Sirolla oli paikalla reippaat 80 000 katsojaa ja me. Juventuksen (vierasjoukkueen) tehtyä maalin melko voimakas tuuletus vaimoltani nostatti vähän kulmakarvoja katsomossa. Vielä enemmän hämmennystä aiheutti vaimoni raivokas tuuletus kun Milan teki maalin.
Kuulemma hyviä suorituksia pitää kannustaa. Kokemus oli niin hieno vaimonkin mielestä, että ollaan tuon reissun jälkeen käyty katsomassa monennäköisiä juttuja, jopa oopperaa Italiassa.