Minkä riidan? Ei me riidellä.
Heh…Hyvä että tämä oli siirretty tänne.
Ei tarvi edes ihmetellä että kysyitkö tosissasi.
No, vastaan silti kysymyksellä…Luuletko että löytyisi oikeaa kokoa?
Yhden ostaisin, loput jäisi sulle.
Alunperin kyllä kirjoitin, hymiöstä huolimatta, tämän ihan tosissani.
Epäilettekö hetkeäkään että kauppa ei kävisi?
Ei kai täällä suunnitella aluevaltausta 
No olishan se ihan kiva katsella herroja trikoissa…kai 
Ja olisko ne sitten muuten dancewornit?
Suosittelen jyväskylän reissua, siellä ainakin oli tanssimassa nuori mies trikoot päällä tanssiryhmän matkassa.
mun silmille ei ollut niin hirveän hivelevää katseltavaa mutta joku varmasti tykkäs 
yhden chl-pelin jyväskylässä oon ollut tänä syksynä kattomassa mutta silloin en huomannut kiinnittää huomiota näkyikö siellä tanssiryhmää ollenkaan vaikka yleensä se silmään pistää 
Jutila ei kehdannut mennä kauppaan, koska tamperelaiset aina kyseli miksei Tappara pärjää. No vaimo neuvoi naamioitumaan. Juti naamioitui, mutta heti ensimmäinen vastaantulija morjesti, Terve Juti.
Jutila meni äkkiä kotiin ja valitti vaimolleen ettei naamioituminen onnistunut. Vaimo neuvoi, naamioidu naiseksi niin sinua ei varmasti tunneta.
Juti naamioitui naiseksi ja kaikki meni hyvin, kunnes pakatessaan ostoksia kassiin tuli vanha mummo morjestamaan, No terve Juti.
Juti jo hieman kimmastuneena kysyi mummolta, miten ihmeessä te tunnistitte minut, vaikka olen naamioitunut näin hyvin.
Mummo vastaa, Etkö sä nyt mua tunne, mä oon Ojanen.
Oli pakko siirtää tämä helmi tänne laajempaa hyvää mieltä levittämään.
Ensimmäisen kerran kuulin tuon jutun vuonna 1980 jostain YLEn radio-ohjelmasta. Neuvostoliitto oli hävinnyt olympialaisissa USAn nuorukaisille. Tretjak pysyi pitkään kotonaan ja meni lopulta mummoksi naamioituneena kauppaan, jossa hänet sitten tunnisti toinen mummona esiintynyt Harlamov.
Hyvät jutut pysyy ja paranee, niitä voi soveltaa uusiksi eri tilanteissa.
Lauantai aamuna heti töissä ensimmäisenä laitoin sähköistä postia työkavereille.
Viesti oli lyhyt: Tappara - Ilves 8 - 1.
Ja noi Ilves fanit otti sen hattuiluna. Kun mä vaan aattelin jos joku ei tienny miten peli päätty. Ihme porukkaa. En oo enään heille ystävällinen.
Mulla ei ole paljon posit.kokemuksia Ipa-faneista. Tarkoitan miitä fanaattisimpia.
Fanaatikot on harvoin järkevää seuraa, on kyse sitten politiikasta, urheilusta, uskonnosta tai oikeastaan melkein mistä vaan.
Tätä jäin pohtimaan fanaattisen Tapparan kannattajan osalta…
Kannattaminen kuuluu asiaan, mutta missä vaiheessa menee yli ja fanaattisuuden puolelle?
Ainakin siinä vaiheessa, kun se oma kanta sokeuttaa ja sulkee kannattajansa totaalisesti kaikelta muulta ja muiden näkemyksiltä.
Ei se sokeutuminen tarkoita, että niistä muista asioista tarvitsee tykätä tai ymmärtää, mutta jollain tasolla ne tarvitsee hyväksyä, että joku muu on nyt vain erimieltä tai eri kannalla. Väitän, että Tampereella nähtiin muutama esimerkki hetki sitten eräänlaisesta ylimenneestä fanaattisuudesta kahdelta eri kannalta.
Suomessa leviää Pilates-harrastus. Tiedättekö, mikä on sen suomenkielinen nimi?
Melilosvot.
Minäkin muistan tämän. Siinä oli tappara-fani ja tepsifani Hockey Nightin haastattelussa ja yksi kysymys oli turkulaiselle, mitä mieltä on Tampereesta ja sit tietysti toisin päin tälle kirvesrinnalle, joka heitti tuon klassikon.
Reenijumi johtuu kuulemma siitä, että 
ei halua menettää halvalla ostamiaan pelaajia kesken sopimuskausien.
Repesin tälle aika pahasti illalla. Varmaan SaiPa-peli vienyt kaikki mehut ja väsymystä oli ilmassa. Sari Sirkkiä-Jarva olisi siis kirjoittanut Ylen artikkeliin “Niko Ojamäki” muotoon “Niko Ojamies”.
Laitanpa tänne enkä tuonne älykiekkotopiciin, ettei kukaan liputa.
Siellä puhutaan nopeuksista. Saattavan olla vaikka kuinka nopeita, mutta kukaan ei kosakan ole niin nopea kuin Tapparan Sevon (en muista, kumppi). Kun Tapparan peli loppui ja ihmiset lähtivä Jäähoviin suoraan pelistä. Heidän saavuttua Hoviin, Sevon istui jo baarissa kalja kädessä.
Jormahan se. Seppo pelasi toisessa päädyssä. Tosin saattoi olla yhtä nopee. Epäilen kyllä. Muistan kuulleeni samantyylistä tarinaa silloin 70-luvulla. Aika oli eri ja jääkiekkoilijat pitivät Tampereen ravintoloita pystyssä.
Kovimmathan kuulemma aikanaan pelasivat kauluspaita pelipaidan alla, ei sitten mennyt aikaa hukkaan, kun piti yöhön päästä.
Tämä tarina on tosi. Monestihan pelit tuolloin repsahtivat ja kun oli turvallinen johto niin saattoi Sevon kadota kesken pelin vahvuudesta jäähoviin.
Semmosenkin olen kuullut, että Sevon oli jonkun mestaruuden ratkettua Kangasalla kuppilassa, kun muu joukkue oli vielä hallilla.