Pekka Virta muutti vuosien saatossa pelikirjaansa vähentäen palauttelua alaspäin. Mutta kyllä kaikkien menestyvien joukkueiden pelikirjassa pitää olla yhtenä vaihtoehtona nostaa kiekko pois omasta päästä paineen alta lyhyillä syötöillä pakki-pakki-hyökkääjä yhdistelmillä. Virta oli edelläkävijä, ja ainakin itse arvostan häntä paljon valmentajana. Mäntylä ja Saravo kritisoivat kahdella ensimmäisellä Grönborgin kaudella Tapparan omasta päästä lähtöjä koska luovuttiin liian helposti kiekosta paineen alla lyömällä se lasin kautta keskialueelle. Tästä on ollut aiemmin jo keskustelua.
1 tykkäys
Jatkuvaa pelitilanteisiin reagoimisesta viisikolla, jossa lopulta pelaajilla on paljon vastuuta.
Esimerkkejä:
Pelataan nopeasti aktiivisesti pystyyn, kun on tilaa ja mahdollisuus hyökätä vähintään tasavoimaisesti tai jos on nähtävissä hajaannusta vastustajan viisikossa.
Hyökätään puolinopeasti, jos tilanne sallii. Tässä puolinopeassa ei pelata alaspäin juurikaan ja pakki voi odottaa hetken (jos on aikaa) hyvää syöttösuuntaa hyökkääjille. Tässä voi olla myös pakki-pakki syöttö tai kaksi.
Hyökätään hitaasti ja vaikka viivelähdöllä koko viisikon voimin alhaalta hakien, - jos tilanne ei ole otollinen nopeaan pystyyn pelaamiseen -, mieluummin kuin pusketaan väkisin vastustajan trappiin tai annetaan se nopea avaus pystyyn hyökkääjälle, jolla ei ole mahdollista todennäköisesti yksin edetä vastustajan sumpun ohi. Tässä tarvittaessa kurvataan ja syötellään alaspäin ja odotellaan, että hyökkääjät tulevat todella alhaalta hakemaan ja kovalla vauhdilla yhtenäisesti lähdetään murtamaan vastustaja trap-asetelmaa. Tässä oli pari esimerkkiä avaustilanteesta. Esimerkkinä vaikka meidän tämän kauden pelaamiseen, niin tämä variaatio on loistanut poissaolollaan. Vain muutamia “melkein” viivelähtöjä on nähty koko kauden aikana ja nekin ikään kuin pelitilanteen pakottamana. Niistä on muuten seurannut hyviä rintahyökkäyksiä ja niistä seurauksena maalipaikkoja, hyviä jatkokarvaus tilanteita ja ainakin yhden maalin muistan.
Sitten vaikka esimerkkinä legendaarinen “Kiekolla vaihto”, jossa lentävä vaihto kannattaisi “meidän pelissä” pyrkiä tehdä kiekko hallussa pitäen syöttelemällä mieluummin vaikka alaspäin pelaten kuin lähteä alivoimaisena hyökkäämään osin väsyneillä, osin tuoreilla jätkillä, koska siitä seuraa todennäköisesti ennemmin kiekon menetys kuin hyökkäysjatkumo tai maali.
Sitten vaikka karvausesimerkkinä, että jos selkeästi on nähtävissä, että vastustajalla on miehitys koossa ja pakilla kiekko hyvin hallussa, niin sinne on peliteoreettisesti aika turha mennä karvailemaan maalin taakse varsinkaan kahdella, jos pakilla on syöttösuuntia auki. Mieluummin vetäytyminen ylempään trappiin tai keskialueen trappiin. Vastaavasti, jos vastustajalla on epävarmuutta tai selvästi väsynyt pakisto tai viisikko, niin TÄYSILLÄ päälle ja sitten vielä toinenkin hyökkääjä karvaamaan ja tässä vaiheessa kolmannellakin pitää olla jo käsitys pelaako sekin riskimmin. Eli se lähtötilanne määrittää “meidän pelissä” mennäänkö sinne kovaa vai ei. Eli ylimpänä olevan hyökkääjän pitää osata lukea se tilanne ja heti perään muidenkin hyökkääjien ja miksei pakkienkin, että uskaltaako tulla rohkeasti pitämään viivaa kiinni. Esimerkkinä meidän tämän kauden pelistä, niin riippumatta tilanteesta sinne mentiin täysillä karvaamaan vaikka maalin taakse ja muutkin kaksi hyökkääjää kanssa. Se tuottaakin joskus, mutta pitkällä juoksulla on riskaapeliä ja play off sarjaa sillä ei ainakaan jaksa kovaa ja taitavaa joukkuetta vastaan. Viimeisimpään paikallispeliin Tapparan valmennus, luojan kiitos, muutti tätä ja sen jälkeen ei olla hävitty peliäkään, jossa jätkät ovat olleet vähänkään iskussa. Edelleen meidän ykkönen menee tilanteesta riippumatta päälle ja aika udein vieläkin kahdella, mutta nyt kolmas hyökkääjää pelaa selvästi paremmin/varmemmin kuin aikaisemmin.
En jaksele kirjoittaa hirveästi enempää, mutta halusin avata vähän niin kuin minä sen ymmärrän. Auttoiko tämä yhtään? Käytin tämän kauden Tapparaa esimerkkinä, että saisit “verkkokalvoille” hahmotettua eri tilanteita mitä nostan.
Jos katsoit Tapolan vikan pätkän Tapparaa, niin siinä oltiin hyvin ytimessä “meidän pelissä” etenkin tuplamestaruuskaudella isoissa peleissä. Mentiin todella kovaa, kun paikka oli, mutta koko ajan oli viisikko hyvin tiiviinä. Sitä ehkä loppuun korostan, että viisikon tiiveys on tärkeää. On helpompi kääntää nopeasti ylöspäin, kun omat jätkät ovat lähellä. Kun hyökätään viisikkona, niin puolustusvalmius aktiiviseen puolustukseen on heti olemassa. Tämän kauden Tappara ei ole pelannut “meidän peliä”, koska meillä ei ole viivelähtöjä vaikka peli joskus kutsuisi sitä tekemään ja verrattain vähän puolinopeitakin. Lisäksi meillä ei ole kaikki karvausvaihtoehdot käytössä, vaan kategorisesti mennään aina päälle ja syvälle - jopa kaikkien kolmen hyökkääjän voimin alkukaudella- riippumatta tilanteesta. Mutta Tapparalla on huikea pelaajamateriaali ja tekee monia muita asioita todella hyvin muissa näkökulmissa kuin “kaikissa meidän pelin vivahteissa”. Onhan pelissä monenlaista tapahtumaa, kaatumisia, pomppuja, erikoisia ratkaisuja, vahinkoja, uskomattomia yksilösuorituksia jne….Mutta pointtina siis, että se ei ole pelkkää viivelähtöä eikä pelkkää trappiä, kuten jotkut piruuttaan tai vain pelisivistymättömyyttään sanoo. Se on myös nopeasti pystyyn tai todella kovaa karvausta JOS PELITILANNE SEN SALLII.
3 tykkäystä
Edellä mainittujen lisäksi yhdessä kohtaa Meidän Peli oli ainakin synonyymi sille, ettei lähdetty ikinä hyökkäämään alivoimaisena, vaan odotettiin, että koko ketju ehti vaihtaa ja hyökkäykseen lähdettiin samaan rytmiin viisikkona. Tuon takia sitten nähtiin maalin takana kiekon kanssa seisovia pakkeja.
SJL:n kehittämä pelitapa, tai ehkä oikeammin filosofia ja työkalu jäsennellä peliä. Hakemalla tästä ketjusta löytyy paljon asiaa.
Tapolan viimeisten kausien pelitapahan oli todella monipuolinen, se oli sitä mukautuvaa ameebaa jota Rautakorpi oli jo aiempina vuosina visioinut mutta ei kyennyt täysin toteuttamaan.
Mutta se mikä siitä ameebasta puuttui täysin oli esim. edellisen KooKoo-pelin tilanne jossa Blichfeld avasi Haapalan läpiajoon. Silloin Tapparalta puuttui kokonaan se optio, että pakki olisi kiekon hakiessaan nostanut päätä ja vähän jo etukäteenkin skannannut esim. vaihdosta tulevan hyökkääjän kärkkymässä vastustajien takana. Sitä syöttöriskiä ei oikein koskaan otettu, vaan pidettiin kiekko. Ja hyvin harvoin siellä kukaan hyökkäjä etukäteen minnekään varastikaan.
Nyt se pystysyötön mahdollisuus on olennaisena osana pelitapaa, mikä mun mielestä on erinomainen asia. Mitä ennalta-arvattavampaa peli on, sitä vaikeampaa tietysti vastustajallekin. Ristiriitaisesti sitten toki kritisoin sitä, kun se kiekko avataan “tyhmästi” yksinäiselle pelaajalle kun vastustajan miehitys on jo siellä, mutta onhan sitäkin nyt taas vähennetty paljon keskisyksystä. Ja se on just sitä haluttua ja odotettua yksilön pelin lukemista ja tilanteiden ratkomista, miten vastustaja on sijoittunut, minne se oma pelaaja on menossa, mitä siitä syötöstä olisi odotettavissa.
6 tykkäystä
Harmillisesti nämä pelit jää usein kameran ulkopuolelle, sillä olisi mielenkiintoista seurata juuri näiden toisteisuutta. Esimerkiksi Pavel on muutaman kerran kurkannut siniviivalle ja jokusen kiekon sinne saanutkin.
Toki Meidän Pelissä on myös tuo nopean hyökkäyksen mahdollisuus (tunnista tilanne), mutta harvoin sitä tosiaan näki käytettävän, eikä varsinkaan systemaattisesti. Sebastian Aho ratkaisi yhden mestaruuden tällaisella pelivalinnalla, jota pidettiin silloin röyhkeänä ja suurena kiekkoneroutena.
Ekalla Grönborgin kaudella oli myös hyvin epäortodoksinen peli, jossa kiekko lyötiin pelin puolelta laidan kautta keskialueelle, jolla voitetaan “pinchaava” pakki. Tästä tuli useampi maali jopa playoffeissa. Rautakorven pelin nopeuttamisen kaudella oli myös saman tyylistä viritystä, mutta siitä luovuttiin. Laidan käyttäminen pelin nopeuttamiseen on esiintynyt myös SJL:n kalvoilla.
2 tykkäystä
Rautiainenhan noita pystysyöttöjä Tapparan pelaajista on paras velho haistelemaan. Varmasti hän haistelee niitä riskinkin kustannuksella, mutta kyllä olen monta kertaa havainnut kauden aikana tuollaisen tilanteen missä Rautiainen menee ja kiekon saa kun omista tulee purku tms..
2 tykkäystä
Tässähän on sellainen katsantokantaero, jotta sisältääkö Meidän Peli (lue: pelataan mitä peli pyytää) riskien minimoimista vai mahdollisuuksien maksimoimista. Sihvonen kuuluu mielestäni molempiin kasteihin kommenteissaan, mutta siten, että riskit minimoidaan esim. ”pölhökustaa paineistus” jne. syytökset.
Muistan Riken avauskaudella Leskisen ja Kemiläisen käyttäneen ”purkukiekkoja” läpiajojen synnyttämiseen, koska tiesi oman painottoman laiturin haistelevan PAPPin ja PAHP:n välimaastossa. Purjeissa ollut viisikko olikin yhtäkkiä repaleinen ja sai pleksin kautta ”ansaitsemattoman” pomppusyötön läpiajoon, koska se repaleisuus ulosmittasi ko. mahdollisuuden.
Tapolan aikakaudella toisteista oli PAHPin ristipistot painottomalle laiturille, jolle löydettiin aina väylä rikkoa vastustajan träppiä. Siinä kontrollilähdöt kiihtyivät kollektiivisesti, mutta noissakin tilanteissa uhka oli kaistalla laidassa ja orastavat yv-hyökkäykset saatiin monesti puolustettua myös pois. Omiin ei vaaranpaikkoja tullut, kun kollektiivi tukki hienosti kaistoja ja oli parhaimmillaan tillilihaa vastustajille (kahdet finaalit Gentleman Sweepillä taskuun). Kolmas putkeen tuli myös vastaavalla tavalla, mutta eri pelikirjalla ja valmentajalla.
Suomi on valitettavasti yhden totuuden maa monissa asioissa. Politiikassa se näkyy kuin myös pukeutumisessa ja huulitäytteissä → asiat tehdään samoin kuin muut etsien nyansseja kilpailuvalttina, jos palautetaan kulttuurilliset havainnot takaisin jääkiekkoon. Menepä muuttamaan isosti standardeja jääkiekossa ja silloin Sihvonen älähtää ensimmäisenä - ja jos ei ymmärrä pelin filosofisia painopisteitä niin älähtää kumminkin. Ekan Riken kauden ensimmäiset ottelut ja pölhökustaaprässit saivat fanitkin varpailleen kunnes Rauhala avasi pelin sisällä harjoitellun filosofian taustoja haastattelussa- oli pakko vetää överit, jotta opittiin riskien välttämisestä pois ja paineistamaan kunnolla. Eli jos ohje on prässätä, niin sinne pitää mennä eikä pelätä - muutoinhan jää kaikki vajaaksi ja vastustajalla on ruhtinaallisesti aikaa pitää vaikka päätä ylhäällä…
2 tykkäystä
Jaahas oravanpyörä se vaan taas pyörii eikä oikein mikään muutu. Koko meidän peli alkaa tulla itselläni korvista ulos koska nykyään about jokaisen jääkiekkojoukkueen mistä tahansa pelistä voi napata klipin jossa se joukkue pelaa ”meidän peliä”.
Absoluuttisia ”meidän pelin” joukkueita ei NHL:stä löydy yhtäkään ja Sihvonenkin hyvin kasuaalisti heittelee näistä ”vivahteista” vaikka näitä ”meidän pelin vivahteita” on ollut jo NHL:ssä ennen kuin koko ”meidän peliä” on edes lanseerattu.
Sihvonen on edelleen pelle joka kerää vaan klikkejä. Siitähän se leipänsä saa.
3 tykkäystä
PÄIVÄN SOINI: jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen
Sihvonen Soinin vieraana.
Kun Grönborgin ketjussa meinaa karata keskustelu myös tähän henkilöön, niin kysytään täällä.
Sihvonenhan muistaakseni kehui Pikkaraisen Ässiä syksyllä, kun Ässät oli sarjakärki. Nyt Ässät jäi Tapparan jyrän alle, eikä omiin silmiin ole osunut Sihvosen kylvetyksiä. Onko Sihvonen kertonut, miksi Ässät ja Pikkarainen meidän peleineen vapisee?
1 tykkäys
Kerron jo etukäteen.
“Pikkarainen on lipsunut meidän pelistä ja Grönborgin pelikirjaan on tullut meidän pelin elementtejä.”
11 tykkäystä
2 tykkäystä
Tämä toki yhden pelin analyysi, mutta kiitos!
Toivottavasti Sihvonen tulee pian löylyjen kanssa perkaamaan, miksi Sihvoselta “ainoana Liigavalmentajana alkukaudesta puhtaat paperit saanut” Jarno Pikkarainen on niin pölhökustaa, että meni ja muutti sitä täydellistä pelitapaa. Eihän siinä ole mitään järkeä, että sarjakärjessä täydellisen pelitavan kanssa lähdetään muokkaamaan yhtään mitään?
3 tykkäystä
Sihvonen ja Lappalainen käyvät läpi Tapparan pelitavan muutosta tällä kaudella ja kevään näkymiä Tapparaan keskittyvällä videolla:
1 tykkäys
Iski aika hauska kommentti tuosta ketjusta silmään. En voi muuta kuin allekirjoittaa.
“Oot muuten hämmästyttävän omahyvänen jäbä noinkin huonosti menestyneeksi valmentajaksi / pelaajaksi.”
16 tykkäystä
Oli kyllä aika huikeaa settiä The Johtavalta..
Oli tosiaan niin kertakaikkisen typerä kommentti, että nauratti kyllä itseänikin.
Eiks toi kommentti sovi vähintään yhtä hyvin itse Sihvosesta?
3 tykkäystä