Voidaanhan asiaa lähestyä vähän kulmasta jos toisestakin. Sanotaan, että tämä on yksi niistä harvoista asioista, joissa ymmärrän molempia puolia jonkin verran.
Ymmärrän niitä faneja, jotka turhautuvat Rautakorven penkityksiin pelien aikana. Penkitykset ovat monella tavalla vanhanaikaisia ja tehottomia. On itsensä pettämistä väittää, että penkittäminen olisi tehokas tapa parantaa pelaajan suoritusta. Tämä on yksi asia, jota Rautakorpi on tehnyt niin kauan kuin on valmentanut ja eräällä tavalla logiikka on juuri se irvileuan logiikka: mitä painavampi palkkapussi sitä todennäköisemmin saa pelata pelin loppuun asti.
Toisaalta ymmärrän myös sen, että tämä on yksi monista toimintamalleista, joita voidaan käyttää. Toimintamallille tärkeää on se, että se on joukkueen hyväksymä ja läpinäkyvä. Rautakorven penkitykset ovat hyvin läpinäkyviä ja niiden logiikka löytyy usein pelistä.
Asiaa voidaan siis tarkastella ns. “johtamisilmiönä” ja siitä voidaan olla montaa eri mieltä. Siinä ei ole mitään vikaa. Kumpaankin on varmasti perusteita.
Se, mikä on Rautakorven penkkikoutsauksessa mielestäni sitten taas yksiselitteisen huonoa niin viesti pelaajille on väärä ja viesti nuorille pelaajille on väärä. Penkitys tuntuu rankaisulta, vaikka asiaa selittäisi miten päin. Valmentaja voi toki pelin jälkeen sanoa, että “ei voida jättää nuoria pelaajia vastuuseen tuollaisesta tilanteesta kentällä”, mutta en usko, että kukaan pelaaja ajattelee asiaa noin. Se, että et pääse kahteen erään kentälle on rangaistus ja se osoittaa, että minuun ei luoteta. Pelaajan on hyvin vaikea tulkita ele mitenkään muuten.
Se taas johtaa mielestäni alitajuisesti siihen, että pelaaja alkaa pelätä peliä. Eli seuraavassa paikassa näyttää ollaan entistä varovaisempia ja varotaan virheitä, koska jos virhe sattuu niin peliminuutit loppuvat. Rautakorpi antaa kyllä mahdollisuuksia, mutta se tapa, jolla peluutus kulkee on oikeasti melkoisen vanhanaikainen. Huomatkaapa se, että Tapolan ei juuri koskaan tarvinnut penkittää ketään.
Valitettavasti kentällä nähty nuorien pelaajien pelaaminen tukee sitä, että penkitysten anti ei ole kovin onnistunut. Kukaan heistä ei ole lähtenyt rakettimaiseen nousuun ja kukaan ei uskalla enää ottaa riskejä. Jääkiekossa on pakko ottaa riskejä. Eilenkään kukaan heistä ei uskaltanut ottaa mitään riskiä ja silti peliaikaa oli liian vähän.
Tämä on yksi asia, josta olen Rautakorven filosofisen ajattelun kanssa eri mieltä. Mielestäni tuo ei tuota haluttua tulosta ja se on huono toimintamalli.
Kiva näin, koska harvinaisen hiljaa hän onkin jo ollut. Ja vieressä on Virta parkumassa, vaikka voitti ties kuinka monennen kerran pelin tuomarilinjan joukkueelleen. Virta parkuu joka pelissä ja oikein isoeleisesti itkee vaihtoaitiossa. Noista voisi antaa oikeasti jäähyjä pelin viivyttämisestä. Joka kerta sama juttu.