Toi 18-55 ja 55-250 yhdistelmä on siitä hyvä, että ovat molemmat kevyitä ottaa mukaan. Ei muuta kuin kompakti kameralaukku olalle ja koko arsenaali mukaan. Pärjää monissa tilanteissa erinomaisesti. Siihen 18-55:een kun ostaa +4d:n lähilinssin alle 30 eurolla, niin saa vähän makroiltuakin. Sekin voi alkaa kiinnostaa! +10d -linssiä en ole kokeillut, mutta semmoisiakin on. ![]()
Itsellä on Tamronin 18-270 kuvanvakaajalla. On mitä monikäyttöisin “turistiputki”, mutta jää lyhyeksi luonto- ja urheilukuvauksessa.
Eli ensin sinun pitää kertoa mikä on ajateltu käyttötarve ja kohde?
Tuo riittämättömyys “urheilukuvaukseen” on hitusen yllättävää. Veikkaisin riippuvan aika paljon urheilulajista. Useimmiten tärkeää urheilussa on nopea valotusaika, 1/1000 s tms., joka usein vaatii valovoimaa objektiivilta, jos valoa ei ole runsaasti tarjolla. Mutta etäisyys kuvauskohteeseen ei aina ole pitkä, jonka vuoksi moni ammattilainen käyttää yllättävän usein jotain 2.8/200 objektiivia.
Sitten on tietysti ne tilanteet kun pitää olla se valovoimainen 400mm, mutta riippuu tosiaan “sportista”. Ja kuinka pääsee lähelle suoritusta. Tässä ihan kivaa lukemista, jos urheilukuvaus kiehtoo.
Edit. Tuossa Rogersin jutussa on oikein ymmärrä 4. kohtaa, jossa sanotaan: “Valitse erittäin pieni ISO-asetus, jolloin sinun täytyy käyttää lyhyttä valotusaikaa pienellä valovoimalla.” Eikös sen pidä olla suuri ISO-arvo, jos halutaan lyhyt valotusaika ja pieni valovoima. Vaikkapa 1/1000 ja f16. Ristiriita tuossa on tai sitten on liian myöhä järkeilyyn. ![]()
Lintujen ja muiden eläinten kuvailu sekä joskus joidenkin urheilutapahtumien kuvaaminen. Pääpaino kuitenkin eläimissä.
Nämä vaatimukset ei kovin suuria ole, kun sulla on se croppirunkokin eli Canonilla kerroin 1.6 . Itse ainakin olen helpottunut, jos pääsen 300-millisellä kuvaamaan lintua 20-50m päästä. Jos 10m päähän pääsee, niin silloinhan saa jo ihan pärstäkuvan ainakin isommasta linnusta. Varsinkin jos jälkikäteen hieman rajaa kuvaa tiukemmaksi, kun pikseleitä riittää.
Edit. Itsellähän on lisäksi 1.4x telejatke, joka yleensä on laukussa mukana, mutta viimeaikoina en sitä ole aina käyttänyt, vaan mennyt ihan pelkällä 300mm:llä.
Tässä ihan mielenkiintoista kokeneiden lintukuvaajien keskustelua objektiiveista. Silmiin pisti lausahdus “Sharpness trumps over focal length” eli ei kannata välttämättä haikailla 600-millistä 400-millisen sijasta, jos terävyys ei ole samaa luokkaa.
Olemme samalla markkinalla ja kyselinkin tästä vähän ylempänä. Tutkiskelun tuloksena olen tullut siihen johtopäätökseen että tarvitsen putken suunnilleen 150-600mm, optisella vakaimella. Näitä valmistaa mm. Sigma ja Tamron, mutta huono uutinen on hinta: 800-1000€
Tällä hetkellä kyttäilen mahdollisia tarjouksia Hintaopas.fi avulla.
Jos meinaat kuvata eläimiä ja/tai urheilua niin kerro tuo linssibudjetti vähintään 5:llä, mielellään 10:llä.
Noilla halpissutuilla alkaa vain vtuttamaan kun ensin ostaa sellaisen ja tajuaa että eihän tää riitä mihinkään.
Nimim. kokemusta on
Uskon, että tuollainen muutaman satasen putki riittää mulle laadultaan. Mä vaan “höntsäilen”. ![]()
Niin minäkin höntsäilin, sit vtutti ![]()
Jos haluat nähdä massimiehiä ja hienoja putkia niin kannattaa mennä lintutornille. Mutta älä testaa niitä.
Mut joo ainahan tämä harrastamine on tällaista.
edit: Itsellä on tällä hetkellä tällainen köyhän miehen laatuputki ja kyytipoikana 2x telekonverteri eli käytännössä 140-400mm f4 vakaajalla.
Paremmista kuvausvälineistä on apua mutta eivät ne ole mikään oikotie onneen. Eläinten kuvaamisessakin on parempi miettiä ensin tapoja, miten pääsee lähelle kohdetta. Jos lähestyt kävellen lintuja ja ne lentävät pakoon viimeistään, kun olet 50 metrin päässä, ei siinä optiikan lisämillit paljon auta.
Tässä on Canon EOS 1000D:llä ja sillä vakaajattomalla 70-300mm Tamronillani otetut kuvat oravasta ja mustarastaasta. (Laatua heikentää, että otin kuvat albumissa olevista paperikuvista ja tuossa on muovitkin välissä.)
Toi f4 pitäis paikkansa, jos olis 1.4x telekonvertteri. 2x lisää kaksi aukkoa eli siis 140-400mm 5.6. Olikos sulla täyskennoinen runko?
Totta, f5.6:n. Kroppi D500 Nikonilla mennään. Tällä hetkellä ei lompakko kestä täyskennoon päivitystä.
Tässä kyllä samaa mieltä eli monasti liikaa mennään “huonojen” välineiden taakse. Pitäis ensin “ulosmitata” oma välineistö. Ja jos ei lentävästä linnusta saa kunnon kuvaa, niin onko vika putkessa vai hitaasti tarkentavassa antiikkisessa halparungossa. Näinkin voi olla.
Osaaminen kyllä aina auttaa. Putken piirtoa jos syyttää, niin yleensä kalliit putket parantavat eniten reuna-alueiden ominaisuuksia. Ei sen toiston aina tarvitse olla 100%:nen äärimmäiseen reunapikseliin asti. Kohde keskelle ja jälkeenpäin turhat pois rajaamalla. Valovoima on tietysti aina sitä itseään.
On muuten yllättävän hyviä kuvia paperikuvista kopsatuiksi!
Oikein ammattilaiset osaa “piiloutua” kuvattaviltaan. Lintujakin voidaan vaania erilaisissa “suojissa”. Näin on mulle pojat kertoneet, itse en tässä mikään pro ole.
Ostin nyt lopulta tän. Kiitos kaikille neuvojille! ![]()
Pitääpä seurata Instagram-tiliäsi tarkemmin lähiaikoina. Sinne varmaan tulee tuolla otettuja kuvia. ![]()
Eli kinokoossa sulla kuitenkin 210-600mm, kun huomiodaan kroppikerroin 1.5. Itsellä se 300mm ja 1.4x ja kroppikerroin antaa 630mm. Eli samaa luokkaa. Kyllä se Iidesmotari tuollakin polttovälillä isolta järveltä tuntuu eli kohteet voi jäädä kauas. Pakko vaan antaa periksi, joskus tarvittais 1000mm ja yli 40 Mpix runko. Superzoom “puolijärkkäri” olis halvin tie onneen, ainakin jonkinlaiseen sellaiseen. ![]()
Tuolla on hyvä viedä harrastusta eteenpäin. Ja jos käy tarpeettomaksi, niin onhan sillä aina jokin vaihtoarvo, jos alat isompaa kaivata. Toisaalta tuommoinen “välimallin” zoomikin on hyvä olla arsenaalissa. ![]()
Tuota näyttivät kehuvan arvosteluissaan Ken Rockwell ja Ephotozinen Gary Wolstenholme. Vanhemmat versiot eivät olleet optisesti yhtä hyviä. Ja tuo STM (stepper motor) tarkentaa nopeasti ja hiljaa. Kuulemma.
Kyllä kyllä, näissä 800-1000 milleissä tulee sitten muut rajoitteet vastaan esim lävä eli lämpöväreily ja ilmankosteudet etc. ![]()

