Joo, @Treppu on sitten Instassa minunkin seurannassa. Kuvia odotellaan innolla lisää. Nyt jo pikaisella katselulla huomasin, että sommittelutaitoja löytyy. Muutamia tosi hienoja otoksia!! Aiheena “minä itse ja Tappara”, mikä onkin ihan ok maailma. Voiko siitä paremmaksi laittaa.
Itse olen Instassa tosi hiljainen. Taitaa kaikki kuvat siellä olla kännykkäkuvia. Pitäiskin ehkä ostaa semmoinen uudempi järkkärirunko, josta saa paremmin kuvia nettiin. Nyt menee monen mutkan kautta ja jää siis tekemättä.
Minä olen ollut pari kuukautta Instagramissa ja laittanut sinne suunnilleen kuvan päivässä. Uusia ja vähän vanhempia sekalaisia otoksia. Aika rajallisen kokoisia katselukuvat siellä ovat.
Tulipa ostettua ensimmäinen Lensbaby-objektiivi itselle. Kameratorilta 39€ hintaan. Ne ovat kiehtoneet minua kauan mutta ovat olleet myös sen verran tyyriitä, etten ole kehdannut ostaa.
Objektiivissa on M42-kiinnitys. Se on vanha mutta hyvin siistissä kunnossa kaikin puolin. Ensimmäinen objektiivini, jossa etusuoja on paikalleen kierteellä ruuvattava. Eipähän putoa siitä.
Tässä äsken otettu testikuva. Aukolla 1:2.0. Vähän opettelemista on vielä käytössä. Objektiivissa on sellainen taipuisa palje, jota liikutellaan eteen ja taakse ja käännellään vinoon. Focus peaking auttaa kyllä hyvin, korostamalla kuvan tarkat alueet.
Tänään ostin käytettynä, mutta hyvin vähäiselle käytölle jääneen Canon EOS 700D-perusjärkkärin. Kameran mukana tuli 18–55 kittilinssi, jonka tilalle ostan tulevaisuudessa jotain muuta. Tarkoitus olisi aluksi opetella peruskuvaamista muutoin kuin automaattiasetuksilla sekä kiinnittää kamera 127mm/1500mm avaruuskaukoputkeen ja kokeilla esim.kuun kuvaamista, kun kerran kaukoputkeen t-sovitinkin on jo olemassa. Onko vinkata aloittelijalle helposti ymmärrettävää videotutoriaalia alkeiden opetteluun?
Olisko tuo Canonin omilta sivuilta löytyvä kuvausopas tutustumisen arvoinen? Kannattaa tsekata. Itse aikoinani lähinnä kuvasin ja taisin jonkun kirjan lukea, mutta nyt on ajat toiset.
Tässä alla mainitussa kamerakoulussakin käydään perusteet läpi. Mahdollisimman pian kuitenkin vaan kokeilemaan juttuja ihan itse. Ja jos joku osa-alue kiinnostaa enemmän, niin sitten hakemaan netistä apuja: henkilökuvaus, linnut, hyönteiset, tähtitaivas, yökuvaus, ilotulitus, villieläimet, maisemakuvaus, urheilu jne. jne.
PS. Mutta älä nyt vaan turhaan hukkaa sitä kittiobjektiivia. Se on jatkossakin käyttökelpoinen ja kun siitä vaihdossa saa vain kymppejä. Siis pidä, käytä, älä hukkaa turhaan.
Hakkurin linkit ovat hyviä. Kuvaile paljon. Siinäkin oppii. “Digifilmi” on halpaa.
Av ja Tv ovat hyviä kuvausmoodeja. Toisessa hallitset aukkoa (ja kamera laskee suljinajan) toisessa suljinaikaa (ja kamera valitsee sopivan aukon.) Valkotasapaino kannattaa valita itse olosuhteiden mukaiseksi (aurinkoinen, pilvinen, keinovalo jne.) Automaattinen antaa vähän valjumpia tuloksia.
Akkuja on hyvä olla varalta olemassa useampia kuin yksi. Jos olet yhden akun varassa jollain kuvausreissulla, akku loppuu juuri silloin, kun se ei saisi. Ylimääräinen muistikortti voi olla hyvä olla myös.
Kameran manuaalikin on hyvä lukaista läpi, jos sellainen mukana tuli.
Mun eka järkkäri oli DDR:ssä tehty Praktica. Olisko siinä ollut kierrettävät etusuojat. No, mulla on kuitenkin kolmas järkkärini lukuisine objektiiveineen vielä tallessa. Taisin ostaa tuon Konica Minolta TC-X:n 1986. Se oli vähän semmoinen “kevytsarjalainen”, mutta tykkäsin kuvata sillä. Pieni ja näppärä, matkakamerana loistava. Mulla on siihen mm. kaksikin 135mm objektiivia. Toinen on Hexanon, toinen Uniron. Tuossa Unironissa on kierrettävä etusuoja! Nyt mietin vaan, että miksi mulle on kertynyt kaksi 135-millistä. Vertailutesti??
Minulla on yleisimmin käytössä aukon esivalinta (A tai Av). (Tarvittaessa valotuksen korjaamista, jos valoa on liikaa tai liian vähän.) Manuaalisen puolelle menen lähinnä pitkien valotusten kanssa.
Voisihan sitä joskus ottaa jonkun sellaisen päivän, että päättäisi etukäteen kuvata kaikki M:llä.
Mä luulen että aika pian luovut täysmanuaalisesta. Se vaan on turhankin hidasta ja haastavaa. Itse olen viimeaikoina käyttänyt lähinnä aukonesivalintaa ja P-ohjelmaa. Syväterävyyden hallinta on minulla ollut ekana mielessä. P-valinta on ehkä paras vaihtoehto, jos ei yhtään tiedä mitä kuvattavaa eteen nopeasti tulee ja haluaa vielä välttää salaman esille pomppaamisen. No, joku museo tms., jossa salama on kielletty. Ei tule yllätyksiä, mutta kaikki onnistuu ainakin jotenkin.
Mitä esivalintaa tai P-ohjelmaa käyttääkin, niin itse ainakin ensialkuun tsekkaan myös millä arvoilla se kuva tuli. Ei siis vain miltä se siinä pikkuruudulla näyttää. Katso mikä aika, aukko, ISO siihen kuvaan nyt tulikaan. Voi huomata, että voi perhana, mä kuvaan liikkuvia kohteita ja aika on 1/60. Joutuu sitten vaikka lisäämään herkkyyttä, jotta saa lyhyemmän ajan. Mikäli on jo päättänyt, että aukko on lukittu vaikka lukemaan 11. Tsekkaa siis joskus ne parametrit ja koeta puntaroida, onko ne järkevät.
Manuaalilla kuvaaminen toki auttaa ymmärtämään mikä vaikuttaa mihinkin ja pystyy kilpailemaan erilaisia asioita. Mutta ymmärsin noista aikaisemmista viesteistäsi että kuvaamaan kohteet on liikkuvia. Eläimiä, lintuja yms. Suosittelen vakavasti myös kokeilemaan kuvaamista siten että kamera päättää aukon ja sinä säädät ajan. Noissa sinun kuvaus kohteissa on yleensä tärkeintä että kuvattava kohde on tarkin osa kuvasta. Kamera siis hakee isoimman mahdollisimman aukon. Ja sinä säädät ajan ja muut asiat kuvaus tilanteessa. Tuolla tavalla väitän että liikkuvien kohteiden kuvaus onnistuu parhaiten. Jos taas kohde on paikallaan oleva silloin voi itse säädellä aukkoa ja vaikka kokonaan manuaalilla. Eläimet harvoin on paikallaan ja siksi kannattaa antaa kameran säätää osan asioista. Se parantaa onnistumis prosenttia.
Jos 400mm piirtää terävästi ja kamerassa on 20-40Mpix, niin sitähän voi cropata aikalailla. Kyllä sekin vaan kannattaa ottaa huomioon. Sitäpaitsi Iidesjärven lintutornillakin on nähty, että välillä ei ne pisimmätkään putket riitä. Linnut on vaan niin mahdottoman kaukana. Järkevintä taitaa vaan olla koettaa päästä lähelle niitä lintuja ja jos on liian kaukana, niin tyytyä vain kiikarointiin.
Edelleen uskon 400mm olevan varsinkin croppirunkoiseen järkevän valinnan. Aika “guru” pitää olla, jos ei 600mm riitä. Siinä menee meikäläisen raja. Ne tilanteet, joihin 400-600mm ei riitä ovat kuitenkin melko harvinaisia ja saavat ainakin itseltäni jäädä kuvaamatta.
Jos haluaa luontokappaleita kuvata kohtuu budjetilla, niin edelleen puhun sen jo aiemmin mainitsemani 1200mm superzoomin puolesta. Riittää laadullisesti 99%:lle ihmisistä.
PS. Tuo vertailu on varmaan tehty täyskennoisella eli croppikerrointa ei ole huomioitu. Siksi 400mm voikin olla “600mm”. Sama tietysti muillekin opt.pituuksille.
On siinä kuvien alla kerrottu, että kaikki polttovälit on muutettu 35mm kenno/filmikokoa vastaaviksi, jos on kuvattu pienempikennoisella.
represent equivalent focal lengths relative to 35mm
Kovin mahdottomasti jos alkaa objektiivissa olla millejä, niin kohteen löytäminen kuvaan voi olla jo haastavaa.
Jos minulla itselläni olisi tällä hetkellä paljon ylimääräistä rahaa, niin hankkisin varmaankin Olympuksen OM-D EM-1:n, ja saman firman Pro-objektiivit 12-100mm (24-200mm kinovastaavuutta) ja 7-14mm (14-28mm) laajempia näkymiä varten, ja 100-400mm (200-800mm) zoomin, joka ei ole Pro-malli, mutta on sääsuojattu sekin. Nämä riittäisivät kaikkeen. (No joskus voisi toki tarvita jotain valovoimaisempaa kiinteän polttovälin lasiakin.)
Hieman yli vuoden olen kameran omistanut ja manuaalilla on vedetty käytännössä kokoajan.
Pääsääntöisesti kuvaan maisemia tai malleina toimivia kavereitani, eli liikettä ei käytännössä ole. Uiskentelevia sorsia tosin tulee kuvattua myös paljon mutta ne lipuvat varsin lepposta vauhtia.
Tuon uuden putken kanssa tosin voisin koittaa enemmän liikkeen kuvaamista. Täytyy varmaan sitä varten kokeilla ehdottamaasi tyyliä.
Mielestäni olen tuolla manuaalilla oppinut ottamaan melko hyviäkin otoksia. Instasta @ treppu_ niitä voi käydä tsekkaileen ja heittää niistäkin jotain tipsiä, jos löytyy huomautettavaa.
Voisin vaikka nyt käydä laittaa sinne eiliset kuvat!
Lupasin taannoin laittaa esimerkkiä siitä miksi kuvan jälkikäsittelyn opettelu on tärkeää lopputuloksen kannalta. Aina ei säädöt tai olosuhteet osu kohdilleen voi tuntua ettei kuvasta saa mitään selvää. Mutta hyvällä jälkikäsittelyllä voi pelastaa kuvan. Tässä esimerkki kuvat. Toinen on käsittelemätön(molemmat pienennetty palsta yställiseksi) ja toisen olen säätänyt lightroom ohjelmassa. Kuukkelin kuvasin tänä kesänä Inarissa. Kuvaus hetkellä oli kamerassa seuraavat säädöt. ISO1600, 600mm, f4,0 ja aika 1/320.
Noita Instagram-osoitteita voisin halukkaiden, jos sellaisia on, kanssa vaihdella yksityisviesteillä. (En ole niin julkisuuden henkilö kuin Mr. Treppu. )
Niin kuin @Hakkuri tuossa aikaisemmin mainitsi on luonto/lintukuvauksessa eduksi se jos linnut eivät sinua havaitse. Tässä minun vaatetus silloin kun lähden lintuja kuvailemaan.
No, huhhuh. Vai mikä olis oikea kommentti. Olet joko masokisti tai äärimmäinen perfektionisti.
Mutta ihan “tuottavuuden” kannalta kannattaa omaksua ajattelutyyli, joka lokeroi kuvaustilanteita Av- tai Tv- tyylisiksi. Siis tunnistaa kuvaustilanne. Kun antaa kameralle avustajan roolia hiukan, sujuu kuvaaminen vielä notkeammin kuin pistämällä itse joka “bitti” kohdalleen. Myös kannattaa oppia tunnistamaan ISO-vaatimukset eri tilanteissa.
Nyt kun sulla alkaa tuo manuaalisäätöhomma olla jo tuttua, niin koetapa miettiä tilanteita niin, että mikä on se tärkein tehtävä valinta. Tee se ja anna kameran viimeistellä paketti. Saatat yllättyä kuinka hyvin sinä kuitenkin olet edelleen se “Master” ja kamera se “Slave”.
Ylimääräinen muistikortti voi olla hyvä olla myös.
Ajoittain melkosta säätämistä mutta se vaan lisää mielenkiintoa! Siinä oppii melko nopeasti kameran kikat.
kuvat!
