Rautakorpi lähti jonkinlaiseen riskiin kauteen mentäessä. Pelitavallinen suunta osoittautui ihan suoraan virheeksi ja sitä ei pakoon pääse mitenkään.
Pelaajat eivät omaksuneet uudenlaista ajattelua pelaamiseen ja itse asiassa vapauksista tuntui tulevan rajoite. Toisaalta Tapparan johtavat pelaajat osasivat vaikeilla hetkillä näyttää ainoastaan yhteen suuntaan ja se oli se, että puolustus pitää saada kuntoon.
Huonoa kautta henkilökohtaisesti monella selittää ainakin seuraavat asiat:
- Pelaajisto uudistui, mutta jäikö kuitenkin liian iso pohja vanhaa alle? Pelaajat eivät tuntuneet oikein osaavan vaikeilla hetkillä soutaa venettä samaan suuntaan ja pelaajiston puolelta näytti lähtevän vaatimus siitä, että pelaamista tulee hidastaa
- Kokeneella kaartilla näytti puuttuvan aivan viimeinen halu voittaa mestaruus - tämä näkyi erityisesti siitä, että Kärppiä vastaan edes megavaikeassa tilanteessa ei pystytty voittamaan
- TPS:ää vastaan saatiin vääränlaista ajattelua ja pelaajille oli liikaa aikaa sarjojen välissä. Koneesta hyytyi kaikki ja Kärppiä vastaan herättiin sarjaan auttamatta liian myöhään. Tappara olisi tarvinnut seitsemännen pelin, koska Kärpät väsyi finaalisarjassa kyllä melkoisesti - kuudennessa finaalissa molemmat pelasi äärirajoilla, mutta Tappara oli tehoton
No niin se näistä. Pelitavallinen veivaaminen ei saa jatkua ensi kaudella vaan tästä kaudesta pitää ottaa opiksi. Ei voida lähteä runkosarjaan vaan katselemaan ja odottaa sitä taikanappia, jolla peli paranee playoffseissa.
En tiedä, montako kertaa tämän pitää toistua ennen kuin Tapparan fanilaumat uskovat sen, mikä on todellisuus:
Vuodesta toiseen vakuutellaan vaikean runkosarjan vaikeilla hetkillä, että taitotasoa piilotellaan tai ei sytytä pelaamaan. Todellisuudessa Tapparan vaikeaa runkosarjaa on aina seurannut vaikeat playoffit. Ellei pelillinen noususuhdanne ole alkanut runkosarjan puolella playoffseissa ei olla saatu enää paljoa suurempia asioita peliin. Tällä kaudella kysymys kuuluu, että hopealle riitti todennäköisesti lähinnä materiaali. Muilla ei ollut laittaa yhtä kovaa konetta tähän leikkiin ja Kärpät hoiteli sen toisiksi parhaan eli IFK:n pois.
Tappara jäi auttamatta vajaaksi ja siihen on aika turha etsiä mitään yksittäistä syytä. Kuitenkin suurin syy on edelleen siinä, että yksilötasolla ei pystytty oppimaan riittävästi yhdessä kaudessa pois vanhasta. Valmennus antoi kyllä mahdollisuuden siihen, mutta pelaajisto ei päässyt siihen mukaan. Kauden edetessä veivattiin jonkinlainen pelitapa, jossa oli jotain vanhaa ja jotain uutta.
Mikäli Tappara jatkaa valitulla tiellä ensi kausi voi olla kokonaisuudessaankin hyvä, mutta paljon riippuu myös siitä, kuinka vaikeaksi joukkueen tilanne menee jo syksyllä. Tappara saa painetta faneilta ja medialta poikkeuksellisen paljon, jos hommat ei suju kaukalossa täydellisesti. Siinä joutuu johto vuodesta toiseen kovaan puntariin, kun pitkän aikavälin tavoitteet ovat ilmiriidassa sen hetken pelin kanssa. Katsotaan, maksettiinko viime kaudella yksilötasolla se hinta, jonka uudistuminen maksaa vai tarvitaanko vielä seuraava kausi oppia.
Edit: oikeaan ketjuun