Asioilla on tapana järjestyä. Joskus monessakin asiassa on tietty meant-to-be vivahde, joka saattaa paljastua vasta kun aikaa kuluu enemmän.
Esimerkkejä tulee ihan arkisista asioista: viime viikolla bussikortin lataus epäonnistui ja bussikuski ei suostunut ottamaan kyytiin. Soitin töihin, että myöhästyn n. 30 minuuttia, kun joudun pyöräilemään. Päästyäni töihin pomo ehdotti, että jatkatko vaan suoraan vuoroa sillä 30 minuutilla niin saadaan statistiikat kuntoon ja en menetä rahaa. Vastasin kyllä. Illalla töissä sattui sellainen tilanne, joka vaati juuri meikäläisen skilleillä varustettua tyyppiä töihin ja niinhän se kävi, että olisin ollut tuolla hetkellä kotona, jos bussikuski olisi ottanut mukaan. Se oli erittäin tärkeää sen päivän kannalta ja parin seuraavan, että myöhästyin töistä.
Eli isossa kuvassa vasta viiveellä näkyy. Kun jossakin epäonnistuu niin hetkellinen musertuminen kuuluu asiaan - olisi epänormaalia, jos ei tulisi sitä hetkellistä musertumista. Siitä vaan sisuunnutaan ja juuri noissa hetkissä, kun oot heikoimmillasi niin kannattaa pitää silmät ja korvat auki, koska joku mahdollisuus voi tipahtaa ihan tyhjästä eteen ja yhtäkkiä siihen voikin tarttua. Ja epäonnistumisen paras puoli on se, että kun se epäonnistuminen on takana niin siitä voi ainoastaan oppia paremmaksi - elämässä tuntuu, että voittajat erottuvat häviäjistä siinä, mitä he tekevät väistämättömän tappion jälkeen.
Tsemppiä! Mahdollisuuksia tulee - etkä voi tietää, mikä ovi sinulle aukeaa nyt, kun tuo ovi on hetken kiinni. Voi olla, että huomaatkin parin vuoden päästä, kun seuraavalla yrityksellä oletkin opiskelupaikassa kiinni, että hupsista täältä löytyy elämän paras ystävä / elämänkumppani / kontakti työelämään ja ties mitä - ja vain siksi, että satuit pääsemään vuoden myöhemmin.