Näinhän se on.
Lisäksi valmennusfirmat ja muut alkavat painottaa mainontaansa jo lukioikäisille, mikä tekee kilpailusta entistä kovempaa. Se on myös raadollista niille, joilla ei ole varaa maksaa hienoista kursseista, varsinkin, jos on kyse alaikäisistä, joilla ei oikeastaan ole mahdollisuutta itse maksaa laskujaan.
Kyllähän tällainen kehitys ohjaa kohti koulutuksen periytyvyyttä ja eriarvoisuutta. Periaatteessa lukio-opetuksen pitäisi jo riittää, mutta ei se välttämättä enää riitä. Jo minulle sanottiin aikanaan, että jos paremmat arvosanat ovat hakusessa, niin parempi ois hommata oman lukioni ulkopuolelta uusia kirjoja.
Noinhan se usein menee mutta ei aina. Sillä olen veroja maksaessani itseäni lohduttanut että Suomen koulutusjärjestelmä kumminkin antaa oikeasti vapauden valita. Eikä tarvitse värväytyä armeijaan tms. maksaakseen opintonsa niin kuin maailmalla.
Mutta pari tilastoa pistää miettimään mihin homma on menossa.
Vuonna 2020 Suomeen syntyi 46 452 lasta:
Tänä vuonna korkeakouluissa on n. 51 000 aloituspaikkaa:
Joku epäsuhta ja ylitarjonnan (inflaationkin) vaara tuossa kyllä on. Vaikka olisi kuinka paljon jatko-opiskelijoita. Ja epäilen että on vaikeampaa ja vaikeampaa hahmottaa erilaisten tutkintojen ja oppilaitosten erot.
Tosi homma tuo viimeinen kappale, ja erityisesti minua kismittää sellaiset opintosuunnat joissa ei ole käytännössä mitään työllistymismahdollisuuksia. Seuraa kärjistys: Toki tutkimus ja yliopistolla avustavana assistenttina kreikkalaisen filologian laitoksella pyöriminen 8v koulutuksen jälkeen on varmaan ihan jees ja jotain sekin tavallaan tuottaa, mutta kansantalouden ja ihmiseen panostuksen jälkeen on kuitenkin vähän tuotto heikko.
Olen itse äidinkielenopettajana istunut jonkin verran sellaisilla luennoilla ja kursseilla, joita joku voisi kutsua käsienheilutteluksi. En välttämättä pidä itsekään kaikkea opiskelemaani kovinkaan hyödyllisenä. Sanoisin siltikin, että suuntaus, jossa koulutuksen arvo mitataan sen aikaansaamassa tuotossa, ei ole paras mahdollinen. Voin jo tässä kohtaa sanoa, että kannatan koulutusta myös silloin, kun se ei johda suoraan taloudelliseen voittoon. Aihe ei varsinaisesti kismitä minua, mutta ehkä vähän kismittää se, miten paljon se tuntuu muita usein kismittävän.
Kärjistit, joten vastaan tuohon kärjistykseen. En minäkään ajattele, että kaikki mahdollinen koulutus on aina hyvästä, mutta mennään tällä. Sanotaan, että opiskelija X opiskelee mainitsemaasi kreikkalaista filologiaa. Voi olla, että hän ei koskaan työllisty siten, että hän alkaa kantaa tuoda kovin suuria verotuloja yhteiskunnalle, ei ainakaan mihinkään yksityiseen yritykseen.
Hän voi kuitenkin työllistyä esim. yliopistolle lehtoriksi jatko-opintojensa jälkeen. Sieltä hän nostaa palkkaa, josta hän maksaa veroa. Toki se raha vähän kiertää valtiolta takaisin valtiolle. Sen lisäksi hän kuitenkin panostaa työssään tutkimukseen sekä kansalliseen että kansainväliseen yhteistyöhön. Siitä puolestaan päästään kysymykseen, onko tämän aihealueen tutkiminen ylipäätään arvokasta, mistä puolestaan päästään siihen, mikä kaikki on tutkimuksen arvoista: ovatko historia, arkeologia, taiteet, kielet, teologia, kirjallisuus ja filosofia tutkimisen arvoisia? Onko mitään järkeä syytää rahaa sellaiseen, mikä ei välttämättä tuota sitä koskaan takaisin, vai onko kyseessä asia, johon kannattaa sijoittaa rahaa pelkästään sen itsensä takia?
Juu, sivistysvaltion tehtävä on tietysti tuottaa myös sivistystä. Ja tutkimus tuottaa tietenkin lisäarvoa jollain tasolla.
Tässä tulee vaan se mittakaava-asiakin mielestäni vastaan. Aloituspaikkoja valtavasti työpaikkoihin nähden monella alalla.
Työllistyminen tietysti hyvä, sille jolle se osuu. Mutta mitä ne 200 muuta vuosittain valmistuvaa sitten tekee? Uudet opinnot, jotain muuta työtä, työkkäriin odottelemaan jonkun niistä 30 työpaikan vapautumisesta.
Julkinen systeemi ruokkii itseään lisäämällä aloituspaikkoja joihin ei oikeastaan ole mitään työnäkymiä pl. koulutusta järjestävä organisaatio. Sitten jos lisätään aloituspaikkoja niin voidaan palkata pari uutta työntekijää jne.
Tässä mietin tietysti varmaan liikaa talouden kannalta. Mutta jonkun ne palkatkin pitää maksaa.
Tämä on keskustelu, joka uhkaa aina lipsahtaa politiikan puolelle, mutta pitelen itseäni niskasta oikein vakaalla otteella, jotten lähtisi sinne.
Näin sanoessasi olet kyllä oikeassa. Jonkun täytyy pitää huolta taloudesta, jotteivät idealistit, jollaiseksi itse välillä tunnustaudun, ajaisi omaa ajatustaan liikaa. Olenko liian poliittinen sanoessani, että kannatan usein sinipunaista lähestymistapaa asioihin? Ehkä.
Kärjistyksillä pelaaminen on siitä vaarallista, että joskus kärjistetty esimerkki perustelee oman mielipiteen paremmin kuin kärjistämätön. Yhden suhde kahteensataan valmistuneeseen verrattuna 30:een työpaikkaan on tietenkin se, mihin viittaan.
Asiaa pitäisi tarkastella aloittain. Otan nyt esimerkiksi oman alani suomen kielen. Toki, meillä ja kirjallisuudella on se taloutta puoltava asia, että kummaltakin valmistuu opettajia erityisesti peruskouluun ja toiselle asteelle. Tarkalleen ottaen nämäkin ovat kuitenkin koulutusta järjestäviä organisaatioita, mutta tässä maassa kansankynttilöitä kuitenkin arvostetaan.
Meidän vuosikurssimme oli kooltaan jotain 25:n hengen tietämillä, ja käsittääkseni kirjallisuuden puolella kokoluokat ovat samat. Tämä toki koskee nyt vain Tamperetta, mutta koska työ ja sen tarjonta on alueellista, ei ole syytä laajentaa tätä valtiolliseksi.
Näistä 25:stä ehkä 20 valmistui ja vähän yli puolesta tuli opettajia. Joku löysi töitä viestintävastaavana joltain kaupungilta, pari päätyi myös erinäisiin yrityksiin. Yksi lienee työtön, yhdestä tuli kirjailija. Yksi on rock-muusikko.
Suomen kieli ei ole ihan puhtaasti sellainen ala, joka saisi osakseen kritiikkiä siitä, että se ei tuota, mutta tavallaan se on silti verrannollinen siinä mielessä, että yksi koulutus voi johtaa erilaisille ja odottamattomillekin urapoluille. Sama pätee suureen osaan näistä tutkinnoista, joita pidetään lähinnä sivistävinä. Asia ei ole siis mustavalkoinen, ja kärjistetyillä numeroilla siitä ei saane ihan sellaista kuvaa, kuin olisi tarpeen.
Niin, tietysti tarkoitin tällä että työpaikkoja kaikenkaikkiaan maisteritutkinnon suorittaneille tämän verran Suomessa, tuskin ne kaikki ovat yhtäaikaisesti vapaana haettavaksi. Lukemat tuskin kestävät faktantarkistusta.
Opettajan tehtävä on toki arvokas ja vaativakin homma ja parantaa suomalaisten näkymiä ja mahdollisuuksia. Enkä tässä missään nimessä ketään työtä tekevää tai hänen tehtäviään halua dissata riippumatta rahoituspohjasta. Sitävarten niitä veroja maksetaan, että kaikki saisivat yhtäläisen opetuksen ja terveydenhuollon yms. sehän on vallan hyvä järjestely.
Toki koulutuksesta riippumatta voi työllistyä vaikka mihin tehtävään.
Tutkitusti näin. Omassa kaveripiirissä tuli ilmeisesti tilastotappio. Huonoimmista lähtökohdista porukka meni yliopistoon tai ammattikorkeaan. Tohtorin lapsesta “vain” autoasentaja. En väheksy yhtään, erittäin pätevä ja arvostettu kaveri siinä hommassa. Lopultahan sitä pitää tehdä sitä mikä kiinnostaa.
Tässä on vain se vaara että keskituloisten lapset syntyvät ns. kultalusikka perseessä. Lapsista tulee laiskoja, kun saavat rahaa tekemättä mitään. Yksi suurimmista haasteista omien lasten kasvatuksessa itsellä. Itse about keskituloinen maisteri.
Otan kyllä kovaa kiinni näistä opiskelimääristä tietyillä aloilla. Puoliso on myös maisteri (tukee teoriaa jossa myös pariudutaan koulutuksen perusteella). Hän kävi 5-6 vuotta yliopistoa, pari vuotta työtilanne kohtuullinen, joskin määräaikaisena, sen jälkeen osa-aikaisia pätkähommia yli 10 vuotta. Hieman hankala ala työllistyä taustalla. Kuka tässä voittaa? Ei ainakaan henkilö itse, ei perhe, ei valtio, ei kukaan. Nyt aloitti toiset maisteriopinnot alalta, jossa käytännössä 100% työllisyys. Ei mennyt kuin 10 vuotta elämässä hukkaan asumalla vuokralla, kärvistelemällä rahojen kanssa yms. Meidän joulu on 2-3 vuoden päässä. Vakipaikka, molemmat töihin ja täysin eri mahdollisuudet ostaa talo / asunto lapsille yms.
Vielä tämä, jos oma lapsi olisi kyseessä: “tutkimus ja yliopistolla avustavana assistenttina kreikkalaisen filologian laitoksella pyöriminen 8v koulutuksen jälkeen on varmaan ihan jees” => Puhaltaisin pilliin ja sanoisin Vi…u. [1]
Vimoset tehtävät tehty. Eli käytännössä tämä koulutus on valmis. Ei hajuakaan mitä seuraavaksi. Tekisi mieli opiskella lisää. Toisaalta olen aika kehno opiskelija. Yksi työtarjous on pöydällä, mutta en ole varma tartunko siihen.
Mene tai hae ihmeessä opiskelemaan jos motivaatiota ja kiinnostusta löytyy. Keskimäärin koulutus kannattaa aina. Opiskelijaelämä on sitä parasta aikaa elämässä. Töitä ehtii tekemään.
Kaikki työkokemus on myös hyvästä. Jos ei muuta niin saa kokemusta ja avaa silmiä alasta. Mahdollisesta opiskelustakin saa enemmän irti mitä enemmän työkokemusta on taustalla.
OTM:n (ent. OTK:n) papereilla pystyy kyllä tekemään hyvin monenlaisia ns. “oman alan hommia” eikä todellakaan tarvitse pyöriä “raadollisten arkielämän tapahtumien” ympärillä, jos sitä ei halua. Perhe- ja perintöoikeuden tai rikosoikeuden puolelle saatika tuomariksi toki ei kannata hakeutua, jos näitä asioita haluaa (täysin ymmärrettävästi) vältellä.
Sattuuko palstalla olemaan lukion äidinkielen opettajia? Yo-kirjoitusten tulokset tulivat eilen, ja haluaisin saada vertaisarvioinnin kahdesta vastauksestani. Parempi arvosana jäi muutaman pisteen päähän, ja oikaisuvaatimuksen tekoa voisin harkita, jos löytyisi “asiantuntija” joka sattuisi olemaan sitä mieltä, että vastauksistani pitäisi saada sensorin arviointia paremmat pisteet.
Ylioppilaskirjoitusten oikaisuvaatimuksista tulee mieleen, kun kirjoitin reaalin aikanaan. Sain 0 pistettä yhdestä fysiikan tehtävästä. Pyysin oikaisua sille ja tuli täysillä pisteillä takaisin ja arvosana nousi M → E.
Samanlainen tapaus kävi itselläni viime syksynä: yhteiskuntaopista jäi pistettä vaille laudatur, ja oikaisuvaatimuksen jälkeen sain arvosanan nostettua.
Kyllä nykyaika on hienoksi mennyt. Vielä viime vuosikymmenen puolivälissä tuli pelkästään pisteet vastauksittain. Sisältöpuoli on aivan muistinvaraista, halutessaan sai jälkikäteen pyytää palauttamaan omat vastauksensa.
Sen verran muistan, että esseen tein pelkästä otsikosta: “Loistavaa taktiikkaa”, jossa siteerasin Jussi Tapolaa ulkomuistista (näin kun pelaa, yleensä voittaa). Pisteitä tuli 50 tai 55. Tekstitaidossa oli joku runoanalyysi, jossa en ymmärtänyt ollenkaan tehtävänantoa, mutta täydet pisteet tuli. Jälkikäteen miettien nuo olisi kannattanut pyytää. Olisi ihan kiva nyt lukea, millaista cringeä kynästä on lähtenyt.
Moro,
En tarkalleen ottaen ole lukion äidinkielenopettaja, mutta on minulla kuitenkin pätevyys yo-kokeiden arviointiin. Periaatteessa voisin ehkä mielipiteeni antaa, mutta en tiedä, mitä siitä lopulta kostut.
Kenties voisit tehdä vertaisarvioinnin joka tapauksessa?
