Kyllä siinä trukin ajossakin omat haasteensa on. Itselleni trukin ajamisessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, kun kotoa löytyy tämä “harrastus”, että koneita on ajanut niin kauan kun jalat on polkimille mitenkään yltäneet. Suurin haaste itselle trukin kanssa on, kun minulla on aika huono syvyysnäkö, joten piikkien korkeuden ja kulman erottaminen on vaikeaa. Joillekin haastetta aiheuttaa myös takapyöräohjaus. Ei nyt koske sinua eikä minua mutta jos on ajanut esimerkiksi vain autoa niin takapyöräohjattu kone käyttäytyy aikalailla erilaisesti. Sinulle ehkä voi olla jopa helpompaa, kun ei ole tottumuksia, vaikka autolla ajosta, että miten ennakoidaan kääntymistä. Itselle taas takapyöräohjaus on tuttu puimurista, joten aikoinaan trukin ajoon siirtymisessä ei senkään puolesta ollut mitään ihmeellistä. Toki joskus aikoinaan sillä puimurillakin on pitänyt opetella ajamaan. Mutta pienestä lähtien ollut aina konemies niin helposti senkin oppi. Muutenkin olen kyllä sitä mieltä, että mitä vain oppii, kun vaan haluaa ja on asiasta kiinnostunut.
Hyvä pointti. Outoa kyllä mutta mä olin itseasiassa ihan hyvä peruuttamaan noilla trukeilla, pariin kertaa uskalsin ottaa ihan reilusti tilaa pois ja hakea linjan uudestaan peruuttamalla. Välillä eteenpäin lähdettäessä oli homma vähän hakusessa, kunnes sai sitten tatsin siitäkin. Kerran meni peruutusvaihde sekaisin, mutta reagoin heti asiaan. Eli en sentäs jäätynyt tai mennyt paniikkiin.
Tuossahan on myös se, ettet aina jokaisessa trukkimallissa nää takapyörien suuntausta, joten eteenpäin mentäessä on vaan hiljalleen haettava se oikea ajosuunta - tässä ehkä auttaisi kokemus ratinkäytöstä ja tässä ei nyt muuta voi kun hakea rutiinia. Myös ensi kerralla voisin hieman rohkeammin painaa kaasua eteen kuljettaessa, välillä vähän aristelin alkuun.
Tosin, mä nyt uskon että musta tulee varmaan “turvallisuus ensin” - tyyppinen tapaus eikä mikään “lännen nopein” tapaus. Ihan polkupyörälläkin aina samaa kaavaa noudatan. Otan aika hyvin muut huomioon ja tietenkin omaisuuden.
Luulisin että nuo kaksi raskasta trukkia voisi olla se oma leipälaji - mastotrukki oli kyllä todella velmu laite. Siinä oli aivan liikaa haastetta vielä.
Pelotti vähän ne haarukat siinä, meinaa tosi äkäseen nousi - noissa kahdessa muussa trukissa homma pysy hanskassa mukavasti.
Mut kyä tää tästä. Tulta päin mutta maltilla.
Edit. Siirsin muuten tosiaan tyhjän mutta isohkon vesitonkkaboksinkin! Sen verran viä kertoillaan. Se meni kerrasta nk. oikein.
Kyllä itsekin tykkään enemmän näistä isommista trukeista, mitä ajetaan “normaalisti” kuin koneita ja on oikea ratti ja polkimet. Seisten ajettavat sisätrukit on sitten vihonviimeisiä laitoksia. Koskaan ei ihan varmaksi tiedä mitä se tekee ja mihin päin lähtee. Ajetaan jonkilaisella ajokahvalla ja ratti suunnilleen kahvikupin halkaisijan luokkaa ja koskaan ei tiedä ennen kuin trukin oppii tuntemaan, onko siinä oikea vai käänteinen ohjaus. Ja jostain syystä isommista trukeista näkee ulos ja piikeille paljon paremmin.
Arvostan kyllä sitä, kun tunnetaan oma taitotaso ja mennään sen mukaisella vauhdilla. Koneista kuitenkin kysymys niin niillä saa kyllä aikamoisen hävityksen aikaiseksi, jos alkaa muille näyttämään, vaikka ei vielä oikein hallitse tekemistään. Niistä trukkikatastrofeista(kin) löytää kyllä esimerkkejä vaikka Youtubesta. Itsekin olen kyllä aina uusien tai vain outojen koneiden kanssa hyvinkin varovainen. Ei sitä tarvitse maailman nopein olla, kun tekee hommat kerrasta kunnolla. Siinä sitä aikaa eniten kuluu, kun joutuu korjailemaan hosuessa tulleita virheitä. Ja kyllä ne koneet kestääkin paremmin kun ei retuuta, vaikka sillä ei moni pidä väliä, jos kone ei ole oma.
Niin se aika menee. Kaksi päivää jäljellä viimeistä työharjoittelua tämän tutkinnon osalta. Pari verkkokurssia on tammikuussa.
Jatko-opiskelua ja sijaisuuksia harkinnassa, mutta ensin kunnon loma.
Onko täällä porukkaa joka opiskeli/opiskelee kauppatieteiden maisteripapereita työn ohessa? Kiinnostaisi lähinnä minkä verran monimuoto-opiskelussa on sellaisia luentoja tai seminaareja jotka vaatii normaali päivätyöstä vapaata ja miten iso määrä muuhun lukemiseen tyypillisesti menee (toki yksilöllistä mutta noin suuntaa-antavasti)?
Joo, suoritin juuri tradenomin tutkinnon vuodessa etäopiskeluna joten se on tuttua. Tosin työkokemusta liiketaloudesta on jo 20 vuotta joten pystyin hyödyntämään kertynyttä osaamista. Nälkä kasvoi syödessä ja ajattelin että YAMKista saisin jotain uuttakin irti mutta sitten heräsi vanha kipinä opiskella enemmän taloutta ja numeroita. Numerot mulla pyörii luontaisesti ja osa työstäni on ollut analyyttista tai luvuilla johtamista, mutta en ole yhtään lukijatyyppiä. Tämän vuoksi mietin onko tuo yliopisto hieman turhan korkealentoinen haave 
Eri alalta, mutta kyllä lipasto oikeasti lukemista vaatii. Vaikka ala on ennalta tuttu niin silti vastaan tulee kursseja, joiden aihe ei ole tuttu.
Mutta, jos ala on ennalta tuttu niin ei noita pahempia kursseja niin kauheasti ole. Jos ei pysty korvaamaan sivuaineita niin ne on varmaan tympeämpiä.
Plagiaatintunnistusjärjestelmistä olisi kysellyt. Tarkoitus olisi ihan oman laadunvalvonnankin vuoksi ajaa opparin kirjallinen raportti prosessin etenemisvaiheissa (suunnitelma, käsikirjoitus, julkaisu) jonkun järjestelmän läpi. Onko markkinoilla jotain ilmaista järjestelmää jota voisi käyttää hyväksi?
Hattua kyllä nostan tradenomi vuodessa projektille 
Jos aikaa korottaa AMK => FM/DI, miettisin myös sitä miten opiskelusta saa oikeasti eniten hyötyä. Helpoin tie on toki opiskella täysin samaa kuin AMK:ssa. Saa hyväksilukuja yms. Hyöty on vaan marginaalinen, ellei ole puhtaasti virkamiehenä ja avoimiin paikkoihin vaadita maisterin papereita. Paljon enemmän saa koulusta irti, jos opiskelee hieman jotain muuta, jolla oikeasti laajentaa osaamistaan. Varmuudella eniten hyötyä itselle ja uralle.
Itse olen AMK => DI polun käynyt ja jos nyt opiskelisin jotain, ottaisin teollisuustalouden aineopinnot sivuaineeksi. Kokonaisuudelta on erittäin vaikea välttyä työelämässä. Tämä vain esimerkkinä vaihtoehdosta.
Mihin päädyit YAMK/KM? Taisi haku päättyä juuri.
Kiitos. Toki työkokemus auttoi mutta olihan siinä rypistämistä silti 
Laitoin hakemuksen yliopistoihin kauppatieteiden maisterihakuihin, mutta en pidätä hengitystä. Tampereella oli 16 paikkaan 483 hakijaa 
Tuolla kyllä oppisi uutta ja se saattaisi vielä avata oven haasteisiin mitä tavoittelin 10 vuotta sitten mutta ei tausta riittänyt. Katsotaan nyt miten käy ja kannattaako vielä ensi vuonna kolkutella yliopiston ovea.
Jos on selvästi seinä vastassa vaikka liian vähäisten talouspuolen opintojen takia, tai keskiarvo jää kauas viimeisestä paikasta, niin todennäköisesti haen polkuopintojen kautta viimeistelemään YAMK:in "maisteri"paperin. Julkisella sektorilla kun olen, siitäkin on kyllä etua jatkossa.
Ei kun nyt löytyi, koulun opintoalustalla olevan opintojakson alta löytyi mahdollisuus lähettää oppari Urkundin jauhettavaksi ja paluupostissa raportti epäilyttävistä kohdista nähtäväksi.
Pääsykokeiden painoarvoa voisi nostaa olennaisesti eli palata vanhaan hyvin toimineeseen systeemiin. Nyt hyvällä yo-todistuksella pääsee heittämällä sisään yliopistoon. Nyt pitää panostaa jo lukiossa ja kaikki eivät tässä vaiheessa vielä sisäistä tai ole valmiita laittamaan itseään likoon.
Ja ylipäänsä nuorten elämästä nykyisessä systeemissä tulee ”pelkkää” suorittamista kohti korkeakoulupolkua, jossa yksikin epäonnistuminen voi olla lähes maailmanloppu. Ei hyvä.
Nykyinen järjestelmä ohjaa korottamaan arvosanoja. Ei päntäämään pääsykokeisiin. Pääsykokeet antaa myös valmiuksia opiskelijoille ja samalla testaa mielenkiintoa ja motivaatiota itse alaan. Perusasiat on pääsykokeen jälkeen aiemmin olleet hallussa. Nyt uusien opiskelijoiden lähtötaso on ollut selkeästi huonompi. Kaikki järjestelmässä tähtää nopeampaan valmistumiseen työelämän palvelukseen.
Ja lukion alusta lähtien pitää valita sinne seuraavalle polulle kelpuuttavat aineet oikein. Mut karrikoidusti, vielä korkea-asteelta valmistumisen jälkeen on yli 40 vuotta työuraa edessä. Sen pitäisi yksilön näkökulmasta riittää.
Edelleen sitä mieltä, että jos polla kestää, niin lakia kannattaa opiskella. Oli pienempi jatkojuttu tuohon edelliseen ja nyt käytettiin serkkupojan luottolakimiestä. Oli hänen koulukaverinsa ja niin edullinen että. No, laskun pituus oli neljä aanelosta, oli vissiin kirjannut joka askeleen ylös. Ja summa oli kohtuullistamisen jälkeen 12 tonnia. Pitää sanoa, että kyllä lakimies taas piti puolensa. Tähän alkaa jo tottua. Rento meininki. 
Onhan se tavallaan hienoa, että massia tulee ovista ja ikkunoista. Toinen kysymys on työn mielekkyys. Itse valitsin ihan duunarin osan. Silläkin on saanut voita leivän päälle. Tykkään vetää kaapelia ja kytkeä piuhoja. Palavereissa istuminen ym. tuntuu vastenmieliseltä.
Välillä jopa tuntuu, että siellä palavereissa tehdään hölmöjä päätöksiä kun monesti joutuu korjaamaan suunnittelijoiden virheitä.
Tämähän on kaikki niin totta kuin voi. Mutta uskon ainakin näiden meidän suvun muutaman luottomiehen todella viihtyvän työssään. Itselläni homma olisi kuitenkin tyssännyt opiskeluvaiheessa kuiviin lakikirjoihin. Enkä tiedä olisinko lopulta tykännyt raadollisista arkielämän tapahtumista, joiden ympärillä lakimiehet joutuu toimimaan. Persuuksiakin tarvitaan oikeussalien puuduttaviin istuntoihin.
Kyllä minulle ne luonnontieteet, matematiikka, fysiikka ja kemia ovat aina olleet ne, jotka kiinnostaa. Nyt vaan olen muutamaan otteeseen ihmetellyt miten aika vaatimattomilla rutiinisuorituksilla on kirjoiteltu melkoisen mukavia laskuja. Pitäispä oikein tsekata mikä tuo tuntiveloitus on ollut. Mutta mitäs minä tässä valitan, kun itsekin olen tässä kuitenkin ollut saamapuolella. Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan. Joku tämmöinen sanonta on, en sitten tiedä sopiiko tähän mitenkään.
Sitten eri asia on vielä nämä valtion korkeapalkkaiset virkamiehet kuten tämä VTV:n ylipääjohtaja. Mutta antaa heidän nyt olla rauhassa, vaikka heidän hommansa monessa suhteessa kovasti hämmästyttääkin. Koulutus/kokemus/pätevyys jne. Outoja yhtälöitä siellä. Ranskan kieli, taiteen maisteri jne.
Varmasti, mutta vaikka lakimiehen lasku on usein viisinumeroinen, ei se silti tarkoita että vuosipalkka olisi kuusinumeroinen (paitsi ehkä jos sulla on menestyvä oma lakifirma tai osakkuus). Muistelen että lakimiehen mediaanipalkka on samaa luokkaa kuin DI:llä eli n. 5500€/kk(?). Ite olin osallisena aikoinaan yhdessä oikeusjutussa missä piti maksella lähemmäs 20.000€ lakinaisen työnantajafirmalle palkkioita jotka sitten hävinnyt vastaaja lopulta maksoi minulle. Tämän edustajani vuosipalkka ei kuitenkaan juuri heittänyt 100k:sta.
Joo, näillä molemmilla kavereilla on oma lakifirma. Ja ovat jo aika kokeneita kettuja muutenkin. Jos työhaluja riittää, niin lakipuolella on hyvät mahdollisuudet painaa hommia omassa yrityksessä varsin pitkäänkin. Eikä jäädä eläkkeelle kuusikymppisenä. Eräs vaimon sukulaismies tais pitää omaa toimistoa kahdeksankymppiseks ja vaimo oli siinä sihteerinä. Alempi lakitutkinto oli kyllä hänelläkin. Asiakaskuntaa riitti Porin seudulla, tuttuja ja tuntemattomia. Maine kun oli hyvä.