Ite metsästin torista ns. aidon jääkiekkomaalin kun olin aiemmin lämminyt yhden halpismaalin putket solmuun. Kaveriksi neliön kokoinen pala filmivaneria. Taustalle ostin aikoinaan ylimääräisen maaliverkon, minkä pingotin maalin taakse. Settinä 5/5.
Ja ei, ei todellakaan ole outoa aikuisen miehen harrastuneisuutta. Saahan sitä toki outona pitää, mutta jos kiekkokentälle sattuu samaan aikaan, ni todennäköisesti sen jälkeen ei pidä outona.
Laukaisualustojahan myy jokainen urheilukauppa. Osaan saa syötönpalauttimen, joten vedon lisäksi voi harjoitella myös metrin syöttöä.
Toki jos löydät jostain vinyylimuovia tai vastaavaa liukasta levyä, niin ajaa asiansa. Tai sitten Olli Palolan vaneri ja perunajauho.
Ei mun syötöt osu tuollaiseen sektoriin.
Mutta tuo maalihässäkkä pitänee hommata. Laukaisutreenit on oikeasti myös aika hyvää treeniä fyysisesti.
Itse olen lautaa myös miettinyt viime keväästä asti, kun läheinen koulu pitää kiekkomaalit kentällä kesät talvet. On vaan tuota roinaa nurkissa jo riittämiin ja montako kertaa sitten lopulta tulisi lähdettyä…
Aconit on keskimäärin aika laadukkaita tuotteita:
https://www.acon.fi/collections/jaakiekko/products/acon-wave-pro-combo
Se on sillai ihmeellistä, että esim Savinaisen Veli-Matti, voittaessaan 2017 maalikuninkuuden, veti Tapparasta eniten ohi. Myös Alexander Ovechkin laukoo NHL:ssä eniten ohi, ollen samalla NHL:n paras maalintekijä.
Noissa xGoals-malleissa ohilaukausyritykselläkin on tilastollinen todennäköisyys mennä maaliin, kun ne lasketaan yhteen maalia kohti menevien kanssa. Silloin tilastosta saadaan tarkempi, kun siellä on enemmän toistuvia tapahtumia.
Ei kannata tarkertua ajattelussaan siihen, pitääkö sen vedon mennä aina maalia kohti vai ei. Ohilaukausyrityskin kertoo pelin hallinnasta, että saatiin rakennettua paikka, josta nyt sillä kertaa joku sattui vetämään ohi. Kun näitä toistetaan, niin puolet kerroista se vetääkin maalia kohti ja osa niistä johtaa maaleihin.
Tämä on mielenkiintoinen tilasto. Onko parempi vetää ohi vai ns. logoon? Kova laukaisumäärä on luultavasti yhdistettävissä korkeaan maalimäärään. Jotenkin voisi kuvitella että hyvät maalintekijät osaavat huonoja paremmin katsoa minne sen laukauksen laittavat ja jos maalivahti on suurin piirtein oikein sijoittunut , niin maalin reuna-alueille kuti on kohdistettava. Tämä tietysti nostaa ohilaukauksen todennäköisyyttä, mutta sitä vähemmän mitä tarkempi laukoja.
Niin, maalintekijät hakee niitä maalin tyhjiä kohtia, tolpan viereen tai yläriman alle. Lähinnä sinne missä se molari ei ole. Silloin menee paljon myös ohi, mutta useammin maaliin, kuin päin laukomalla.
Matushkinin ketjuun kirjoittelin keväällä, kun näistä oli viimeksi puhe:
Näistä laukaustilastoista ja niiden tulkinnasta olen ennenkin kirjoittanut, mutta toistellaan taas. Iso osuus maalivahdille (ja maaliin) menneitä laukauksia ei kerro suoraan mitään laukojan maalintekotaidosta tai hyökkäysvoimasta. Melkein olen tilastojen perusteella taipuvainen väittämään korrelaation olevan käänteinen.
Esimerkkejä aiemmilta kausilta: Patrik Laine oli Tapparan “epätarkimpia” 2016, tarkimmat pakit olivat Saravo ja Kanki. 2017 epätarkimmat olivat maalipörssin voittanut Savinainen ja pistepörssin voittanut Haapala. Parhaita olivat Rauhala, JMJ ja Roymark. Tältä kaudelta tarkin pakki on Blood. Parhaan kokoonpanon pakeista Kemiläinen ja Matushkin ovat huonoimmat.
Parhaat maalintekijät laukovat paljon ohi, koska heillä on tarkoitus tehdä maali. Siksi haetaan ylänurkkia ja tolpan juureen. Nelosketjun jyrillä ja peruspakeilla riittää suurimman osan ajasta, kunhan roikottaa jonkun propellin maalivahdin logoon tai suoraan hanskaan. Saa aloituksen hyökkäysalueelle ja pääsee vaihtoon. Tietysti kärjistys, mutta noin se vaan periaatteessa menee myös tilastojen perusteella.
Missään muussa kiekkomaassa ei arvosteta logoon vedettyä ripuliranaria kuin Suomessa. Junioreille on hoettu Härmässä 70-luvulta asti, että paras laukaus on maalia kohti menevä laukaus. Siinä onkin sitten kaikki, mitä maalinteosta on opetettu ja kas kummaa Suomesta on pelaajatuotantoon nähden nähty todella vähän maalintekijöitä.
Onneksi ajattelutavat ovat muuttuneet 2000 luvulla ja kannustetaan ampumaan ylänurkkiin ja kenkälaatikoihin, vaikka välillä kolisee ohi.
Nuo Saravot ja Kankaanperät tuosta “tarkimmasta” laukomisesta maalia kohti ovat kyllä hyviä esimerkkejä.
Näissä tapauksissa jo pelkkä lähtökohta on se, etteivät edes yritä vetää mitää mitään maalia, vaan heittävät vain sen kiekon maalille. Jospa se pomppaisi molarista reboundiksi siellä olevalle hyökkääjälle, ja sitä kautta joku muu onnistuu. Tai joku muu saa matkalla ohjurin väliin, jolloin vaarallisuus kasvaa oleellisesti. Mutta silloin vaihtuu jo se täplän paikka ja “laukojakin” laukausukartassa. Mutta jos ohjuria tai reboundia ei tule, niin ainakin saa edes päätyaloituksen josta seuraavat saavat mahdollisuuden hyökkäyspään myllyn jatkumiseen.
Tämä on edelleen pienen tason positiivista pelaamista, jos kunnon maalipaikkoja ei sillä kertaa saa rakennettua. Tälläiset “saravon ja kankaanperän nepit” eivät vaikuta xGoals kertymiin juuri mitään, ehkä 1-2% verran, koska joskus se viivaneppikin menee säkäkimmokkeella sisään. Mut jos molari sen näkee, niin käytännössä ei ikinä.
Paremman prosentin paikka - ja xGoals-kertymän kannalta merkittävämpi - tulee sitten siitä reboundista tai ohjurista, jos sen saa. Mutta tuotakaan parempaa paikkaa ei silti koskaan sitten tule, jos tätä edeltävää neppiä ei tehdä. Pelillinen jatkumo vain menee niin.
Kuopiolaisessa paritalossa ammutaan kiekkoa keittiöstä makuuhuoneeseen – jos Patrik Laine laukoo ohi maalin, seinät kyllä kestävät
Urheiluruudussa eilen illalla asiaa laukaisutaidon kehittämisestä.
Toivottavasti vastaavat menetelmät on jo myös meillä Tapparassa käytössä tai ainakin tulossa nopeasti.
Kristian Tanus on viime aikoina tehnyt kaksi rankkarimaalia pienellä neppauksella, joilla maalivahti on saatu näyttämään hölmöltä.
Tänään (vs KalPa) hidastus näytti hyvin kuinka veto lähti mailan kantapäällä, lättysyötön tapaan, hyvin pienellä virityksellä.
Sekö tuossa maalivahtia hämää ettei kiekko ole normaalilla laukaisualueella lavassa kun pikku chippi lähtee?
Tuossahan ei periaatteessa ole viritystä lainkaan, vaan se lähtee todella yllättäen ja tarkasti. Tuo lättysyöttö on hyvä termi tälle laukaukselle.
Näyttää todella helpolta ja nöyryyttävältä maalivahtia kohtaan. Mutta annas olla, jos toi ei mee maaliin ni sillon se vasta hölmön ja jopa luovuttamisen näköstä on. Tanuksella on kyllä taitoa, minkä voi hyvin tässäkin ketjussa tuoda esille. Ja parasta on se, että vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Se kai siitä laukauksesta hyvän tekee, että veskari ei voi olla varma, lähteekö laukaus, syöttö vai jotain muuta. Pate lienee niitä harvoja, joista kaikki tietää, etttä nyt tulee ja silti se menee maaliin.
Sen verran tähän, että moken eka tehtvä rankussa on:
Tuo sama kannalla veto on todella näppärä myös salibandyssä, ellei jopa vielä pahempi sillä sen saa myös lähtemään kovaa, koska reikäpallo ei tarvitse voimaa, vain nopeutta.
Itse käytän kyseistä vetoa paljon ja ainakin meidän veskat sitä kiroaa juurikin tuon olemattoman ”latauksen” takia.
Ainakin junnuna vedettiin ulkojäillä ”russian slap shottia” missä kiekkoa vedetään lavankärjellä vähän jalkoja kohti ja siitä samalla liikkeellä lavankannalla kiekko liikkeelle. Tanus vaan jättää tuon pienen siirron pois.
Ei ollut. Ei siellä maskimiehiä ehdi varomaan. Kaikki tietävät pelin hengen.
Onhan tuo paha, kun kovaa se lähtee. Ojamäki on Pate Laine kun siltä ottaa sihdin pois. Kaikki voi kuvitella miltä tuntuis ottaa Paten laukaus vastaan