Riippu tietenkin sanktioista, mutta vaaranahan on että joku ilmiantaa rekisteriin ilmoittamattomien pentujen myyjän ![]()
Tämä on nyt jo mahdollista ilman mitään uutta rekisteriä.
Koska joka xxxxx ikinen rotukoiran omistava tietää, että Kennelliiton rekisteri on tässä asiassa raamattu. Haluatko, että kerron faktisen esimerkin?
Ruokaviraston tuleva rekisteröinti on BS.
Suomessa on paljon koiria jotka eivät ole kennel liito rekisterissä. Eikö ole hyvä asia että ne saadaan myös tähän rekisteriin?
Tiesitkö, että myös ei rotukoirat ja jopa maailmalta tuodut koirat on sirutettu ja omistajat on jo rekistereissä?
Eli tuo on edelleen vain uusi maksu. Eikä poista pentutehtailua mihinkään.
Kennelliiton rekisteriä tarvitaan jatkossakin jalostustyön pohjaksi. Ruokaviraston rekisterillä on tarkoitus vain pitää kirjaa olemassaolevista koirista ja niiden omistajista.
Millaisen koiran / koiria olet omistanut / asunut samassa taloudessa niiden kanssa? Ihan vaan kontekstiksi keskusteluun.
Itse en ole omistanut koiraa. Mutta olen asunut elämäni aikana noin 15 vuotta koira taloudessa. Koiria oli tuona aikana useampia sekä rotu koiria että sekarotuisia. Lisäksi mm hirviporukoissa on koirat tullut tutuiksia vuosien saatossa. En ole siis mikään koira vihaaja jos sitä haet. En ole mielestäni sanonut yhtään poikki puolista sanaa koirista. Puolustanut vaan tätä uutta mielestäni erittäin järkevää ja tarpeellista rekisteriä.
Pentutehtailuun vedoten?
Yhtään hyvää perustelua en kyllä vielä löytänyt.
Tuossa aiemmin (eilen) toin tähän ketjuun Ylen uutisen vuoden takaa jossa kerrottiin että kissoille pohditaan samaa rekisteriä. Näen asian aivan samoin kuin sinä kissojen osalta, ne olisi syytä saada rekisteriin.
Itseä kyllä syö ajatus että koirien omistajan pitää maksaa aikuisen jo aikaisemmin hankitun koiran rekisteröinti jos tämä elukka jo on Kennelliiton rekisterissä. Ei kai joku valtuutus tietojen hakemiseen olisi ollut vaikea toteuttaa.
Itse rekisteri on hyvä. Saadaan selville kuka koiria teettää ja kenellä niitä on. On ihmisiä joille ei saa koiraa myydä, joten toivon että tämä rekisteri toimii molempiin suuntiin, eli kasvattajalla olisi mahdollisuus tuo tieto saada ennen pennun myyntiä. Sitten tehtailuun tämä iskee verottajan kautta, kun kaiken maailman karvaturreja sekasin laittavat luokitellaan nopeasti elinkeinonharjoittajiksi. Jos tämä rekisteri haittaa edes osaa pentutehtailijoiden toimintaa, niin hyvä koska kysyntä siirtyy silloin vastuullisten kasvattajien puolelle.
Meijän rakilta on otettu munat veks, joten ei pentutehtailla. Ja on sirutettu, jos karkaa niin jos saadaan kiinni, niin omistajan löytää kyllä. En aio ihan heti maksaa mitään ylimääräistä, vaikkakin kyse vain parista kympistä. Toki silläkin saa koiralla ison kasan ruokaa. Piti nyt sitten tähänkin ketjuun jotain sohaista.
Sen verran vielä et maksaisko joku ton meidänkin koiran maksun ku joku oli niitä täällä maksamassa? ![]()
Laitetaan tänne kyselyä. Olisiko joku halukas ostamaan hyvin edullisesti 22kg Royal Caninin Urinary S/O koiran ruokaa?
Voisin tämän Tampereen seudulla/lähialueilla toimittaa oven taakse. Täällä ei ole enää käyttöä tuolle ruualle.
Poikkeaako tuo ns perusnappuloista mitenkä?
Ideana tuolla ruualla on laittaa koira juomaan enemmän ja sitä kautta estää esimerkiksi virtsakivien syntyä.
Aikanaan oma koira rupesi kusemaan verta ja joutui leikkaukseen, jossa poistettiin virtsakivet. Tuon jälkeen siirryttiin tuohon ruokaan eikä ongelma toistunut.
E. En siis ole ruokanappula ekspertti, mutta käsitykseni mukaan muuten hyvin perusruokaa.
Meillä koira juo ku palokunnan hevonen ja on ihan terve joten jos tuosta vielä lisää ni tulee pidätysongelmia ku päivät on yksin taloo vahtimassa. On aikas arvokastakin ruokaa koska käytetään lääkinnällisessä mielessä.
Sitähän se on. Luovun noista tosin edullisesti, koska ei valitettavasti enää ole tarvetta noille.
Laitetaanpa tänne muistelo, mennee tarvikkeiden alle?
Tässä talossa on asunut jokunenkin koira, mutta yksi yli muiden. Aivan huikea äijä. Monirotuinen, musta labbis, jonka veressä virtasi neljäsosa kultaista. Koiran toinen etunimi oli Tappara ja sukunimi sama kuin minulla. Keskimmäisen nimen antoi yksi porilainen, samassa työpaikassa työskennellyt Ässät-fani.
No, koira sairastui vajaa seitsenvuotiaana diabetekseen. Oli laiha, karvan kiilto kadonnut, väsynyt, vesi maistui ja kusella ravattiin yhtenään.
Yksi eläinlääkäri olisi lopettanut heti lomansa jälkeen. Soitin Tammelantorin liepeille eläinlääkärikeskukseen. Sanoivat, että tuo poika tänne, hoidetaan kuntoon. Vein puolikuolleen koiran lekurille tippa silmässä. Lääkäri mittasi sokerin ja näytti, kuinka insuliinia pistetään. Meni kymmenen minsaa ja koiran silmät kirkastuivat. Sain hoito-ohjeet ja hieman pirteämmän otuksen kotiin vietäväksi.
Niihin välineisiin. Ostin insuliinin, neulat ja ruiskut apteekista. Maksoivat aivan törkeän paljon (insuliinissa reipas kerroin, koska normaali ihmisillä käytettävä merkki, jonka perässä luki vaan “Vet”).
Joka sunnuntai meni nelisen tuntia keitellessä kaverille seuraavan viikon sapuskat. Vähärasvainen jauheliha, kuiduksi kaalia, porkkanaa ja tummaa riisiä.
Käytin koiran kotikaupungissa sokerin mittauksessa (ennen kuin ostin itselle mittausvehkeet) silloisen kunnaneläinlääkärin vastaanotolla. Kolmatta kertaa, kun kävin, lääkäri sanoi, että taidat oikeasti hoitaa tätä. Vastasin, että päätyyn saakka. Jatkossa hainkin sitten häneltä insuliinit, neulat ja ruiskut. Nollakatteella. Arvosti, että piskiä hoisin, vaikkei itse erityisen pieneläintyyppi ollutkaan.
Ruoka. oli aika puuduttavaa keitellä viikon satsia joka sunnuntai. Marssin erääseen tunnettuun eläinten ruokaa valmistavaan yritykseen. Kerroin, että tällainen resepti olisi keitettäväksi. Johtaja sanoi, että onnistuu, ja naputteli hetken laskintaan. Kertoi hinnan, mutta totesi, että 200 kg on sitten minimimäärä per keittokerta. Ehdotin, että keitätte sen 200 kg ja minä haen sen aina 50 kg erissä. Päästiin sopuun ja minä hommasin autotalliin ilmaiseksi vanhan arkkupakastimen.
Pääsin oikein vaikuttamaan millaisessa muodossa ruoka pakataan. Juuri sopivan kokoisina levyinä. Levy aamulla mikroon ja toinen illalla. Muuttui helpoksi hommat ja hinta oli mitätön murto-osa siitä, mitä aineet kaupasta ostettaessa. Tuo valmistaja otti muuten blandikseni myyntiin yleisesti vähärasvaisena koiranruokana. Win-win.
Piikittelin koiraa sitten kolme vuotta, kunnes otti ja meni menehtymään luusyöpään. Mutta oli kolme viimeistä vuottaan absoluuttisesti parhaassa kunnossa elinaikanaan. Täysin säännöllinen ruoka aikoineen ja määrineen. Täysin säännöllinen liikunta. Muuttui arki itse asiassa helpommaksi kuin ennen kaverin sairastumista.
Olipa pitkä juttu, mutta välineistä ja lemmikkien elintarvikkeistahan oli kyse. Ruokavirastolle ei annettu asiassa roolia.
Malliesimerkki miten paras ystävä hoidetaan vaikeuksista huolimatta kunnialla loppuun asti, itseä säästämättä ja aina kaverin puolesta. Hattu päästä ja syvä kumarrus.