Mulla on rescuekoira Espanjasta, ja en taas käsitä miksi teetetään rotukoirapentueita kun maailmalla on kotia tarvitsevia koiria vaikka kuinka. Ja meidän koira ei ainakaan ole häiriökoira, enkä ole kuullut että Espanjasta tulleet koirat olis muutenkaan. Hellempää ja iloisempaa koiraa saa hakea kun toi meidän, eikä osaa haukkuakkaan niin naapurit tykkää.
3 tykkäystä
Höpö höpö. Suurin osa rescue koirista on itse asiassa todella ujoja, en ole varmaan koskaan törmännyt agressiiviseen maahanmuuttajakoitaan
4 tykkäystä
Itseasiassa sen verran mitä ole rescuekoiria nähnyt kotona ja koirapuistossa, niin tuntuu että niillä on todella hyvällä tolalla sosiaaliset taidot, kun ovat koirien kesken koko ikänsä usein eläneet, ja sen takia ei juurikaan kahakoita näy vaikkapa Espanjan koirien tapaamisissa. Myös omistajistahan se on kiinni, ja adoptoijat haastatellaan tarkkaan ennenkuin saavat koiran ottaa.
1 tykkäys
Tähän nyt pätee sama kuin ihmisiinkin, eli ei koko porukkaa tuomita yhden häirikön takia. 
Omistajasta tuokin tapaus on varmasti kiinni.
1 tykkäys
Aika paljon varmaan juu. Päätän tähän koirakeskustelut ja menen rapsuttamaan mirriä.
3 tykkäystä
Yksi toivomus olisi, vaikka et pidä lemmikeistä niin anna lapsillesi mahdollisuus todeta ihan itse, ilman vaikuttamista, todeta lemmikkien hyödyt ja haitat. Piruvie kun nämä ei tykkäämiset asioista, eläimistä, ihmisisitä jne. tahtovat periytyä vanhemmilta kovin herkästi.
2 tykkäystä
Osa on myös pentuja, jotka eivät ole kokeneet muutakuin hylkäyksen. Eivät tiedä maailman pahuudesta lopulta yhtään mitään. Rescuekoiran ottajat joutuvat myös yleensä tarkemman tarkastelun alle kuin muut koiran ottajat.
Mutta hyvähän se on huudella, kun ei asioista lopulta mitään tiedä. Koirakin muuten oppii yleensä enemmän kuin yhden tempun.
Koira voisi olla kiva 
Pieni, seurallinen, liikunnallinen. Ihan kevyellä otteella tiedustelen miten joku pikkuterrieri pärjää/sopeutuu/viihtyy kerrostalossa, hyvien ulkoilumaastojen keskellä. Mitään agilityä tai koiratanssia, mitä ikinä sitten liekään, ei ole tarkoitus harrastaa. En metsästä, edes maksusta. Riittää kun jaksaa kuunneella mun juttuja ja lenkkeillä. Mopsi, Bostoninterrieri, Cairnterrieri tai Australianterrieri voisi olla sopiva. Vuosia takaperin perheessä oli koira, iso.
Toki jos työ- ja opiskelutilanne muuttuu alkuvuodesta jatkuvaa matkustamista vaativaksi niin koirahaave on haudattava.
3 tykkäystä
Monet pikkuterrierit voi olla kovia haukkumaan, mutta kyllä niitäkin kerrostaloissa asuu. Mopseissa ja bostoneissa kannattaa olla erityisen tarkkana sen hengityksen sujuvuuden kanssa. Ymmärtääkseni bostoneissa on ainakin semmosia pitkakuonoisempiakin linjoja (ainakin sellaisia olen nähnyt). Kannattaa soitella kasvattajille ja kysellä josko voi tulla tutustumaan. Näkee silloin myös millaisissa oloissa koirat elävät ja miten kotona olevat käyttäytyvät ainakin vieraiden kanssa. Suosittelen rauhassa tutustumaan useampaan itseä kiinnostavaan rotuun ja kasvattajaan ja sitten tekemään päätöksen mikä on itselle sopivin.
4 tykkäystä
Meillä on tommonen pikkuterrieri, tarkemmin Yorkshiren terrieri. Luonteeltaan täydellinen, ei räksytä ja tulee lasten kanssa tosi hyvin toimeen.
Itsepäisiä ovat kuin aasit, mutta ahkeralla koulutuksella ja käskytyksellä oppi lopulta keittämään kahvit ja täyttämään veroilmoituksen. 
3 tykkäystä
Ja taas,miten tämä voi olla edes mahdollista?
Hesarissa tiedetoimituksen esimies puhuu kolumnissaan koiran jalostuksen eettisistä ongelmista. Tietedettä arvostavana epilepsiaa sairastavan pienen rotukoiran omistajana olen samoilla linjoilla. Rotujen geenipoolit ovat liian pieniä. Samankalitaisia rotuja eli niitä, joilla on samanlainen luonne, koko ja käyttötakoitus, pitäisi alkaa yhdistelemään eikä erottelemaan, mikä on vielä nykyäänkin trendinä.
4 tykkäystä
Omalta kissaltani irtosi melkein koko kynsi irti. Onko se miten normaalia? Tassu tuntuu olevan melko arka mutta ainakaan verta ei ole tullut mikä on vissiin ihan hyvä asia.
Tietenkin piti tapahtua näin pääsiäisen aikoihin eikä eläinlääkäriin ole mahdollista kuin vasta tiistaina aikaisintaan.
Pyri pitämään puhtaana ja kuivana ettei tulehdu. Eläinlääkäriin sitten heti kuin mahdollista.
1 tykkäys
Pikkusen eli paljon risoo… kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki muuttui. Kissasisarukset oli ollut meillä kokolailla vuoden ja kaikki oli varsin hyvin. Nyt pari päivää sitten sattuivat puutarhassa ulkoillessaan näkemään vieraan kissan. Melkoinen rähinä meidän kissojen taholta. Eikä muuta. Kun sitten tuntien päästä illalla hyökkäsivät ihan tosissaan toistensa kimppuun. Siitä asti ovat olleet erotettuina eri tiloissa. Kiinnostusta toisen suhteen on, mutta tapaaminen päättyy aina katastrofiin.
Mikä ihmeen stressi siitä vieraasta kissasta syntyi. Pienempi pelkää isompaa, sähisee ja murisee. Toinen sitten vastaa siihen ja alkaa hurja ajojahti. Meteli on älytön, kun aivan tosissaan ovat. Huoneistoon pusketaan nyt pikkuapparaatista feromonia (Feliway Friends). Saas nähdä onko mitään vaikutusta. Viikossa luvataan jonkinlaista helpotusta riitaisuiteen. Tässä vaan näkee taas kerran millaisia vaikutuksia vapaana liikkuvilla kissoilla voi olla. Meillä harmonia ja rauha kissojen kanssa meni. 
Kumpainenkin leikattu? Sillä voi olla ihan älyttömästi merkitystä. Ovatko samaa sukupuolta?
Itse tulee kulkukissojen kanssa täälläpäin maailmaa oltua päivittäin tekemisissä (tai täyshoidossahan noi on, ei ne enää taida kovinkaan kulkukissoja olla kun katson perään, vien lääkäriin jos tarvetta ja ruokin), mutta suurin syy kähinöihin löytyy nimenomaan siitä jos ei ole leikattu
Itsellä tästä samasta kokemusta, kun kissasiskot menettää toistensa luottamuksen. Sotatilaa kesti välillä pidempään, toisinaan päästiin helpommalla. Kissoja pidettiin kokonaan toisissa huoneissa jopa viikkoja. Ruokailu niin, että söivät ovi välissä, jolloin olivat vähän niinku samassa tilassa tekemässä molemmille rakasta tehtävää.
Meillä ainakin oli toinen hyökkäävä osapuoli ja toinen pelokkaampi. Toinen siis vaani ja toinen halusi vain mennä johonkin koloon. Joten tutustuttaminen tehtiin pitämällä hyökkäävä hallinnassa. Uudelleentutustuttaessa ei häröpalloksi tilannetta kannata päästää, koska se nollaa kaiken, vaan viedä kissat etäälle toisistaan, jos osoittavat aggressiota.
Myös toisen kissan hajuja yritettiin tutustuttaa toiselle vilteillä ja vaihtelemalla ruoka-astioita ristiin yms. Feliwayta kanssa käytetty. En tiedä auttaako yksinään.
Kissa päästää stressitilanteessa pahan hajuista käryä. Mun käsityksen mukaan tuo haju laukaisee kissassa pahoja asioita eli se haju pitäisi pestä ympäristöstä pois.
Tosiaan pahimmillaan tosi pitkä prosessi, jossa oli oma jaksaminen todella kovalla koetuksella.
Pakko tunnustaa, että tuli tästä vähän paha mieli. Tsemppiä ja jaksamista.
4 tykkäystä
Samaa sukupuolta, sisarukset jopa. Molemmat todistusten mukaan leikattu, Kisu ry:ltä hankittuja. Vuosi meni tosiaan varsin ok, ei ainakaan tämmöistä sotaa ole ollut. Leikkivät kyllä joskus niin, että pikkumiukaisukin on päässyt. Mutta heti sen jälkeen oltu kavereita, siis vain leikkiä se on ollut. Ei murinaa tai isompaa sähinää.
Jonkun muun kissan ovat jokus puutarhan aidan toisella puolella nähneet, eikä se aiheuttanut ihmeempiä. Mutta tämä uusi vieras oli joku muu, en tiedä oliko sitten vaikkapa kollikissa. Mutta tämä vierailu teki järisyttävän vaikutuksen.
Oliks näillä siskoilla miten pitkä yhteinen historia alla ennen ongelmia? Oliko mitään syytä tuon eripuran käynnistymiseen?
Kyllä tämä nyt varovaiseksi vetää, mutta eihän niitä joka suhteessa voi tosiaan eristääkään, jotteivat täysin toisistaan vieraannu. Pitää koettaa rakentaa näitä rauhanomaisia “linkkejä”. Ja tutustuttaa niin, että tuo hyökkääjä on edes hihnalla pidäteltävissä. Voi olla että hankitaan vielä joku “kissakuiskaaja”. Sitäkin on pohdittu.
Saa nähdä kuka saa ja mitä jos tämä ihan näin on.
1 tykkäys