ProTappara
(Tamminiemessä, mutta ei jakamassa pesää.)
1
Aloitetaas oma ketju, koska aihe on ehdottomasti sen väärti ja on jopa yllättävää, että aiheesta ei ketjua ole (tai en ainakaan löytänyt).
Täällä siis (ikuisuus)aiheesta pelisilmä ja peliäly sekä siitä, voiko näitä oppia tai opettaa. Keskustelu jatkuu Joona Luodon ketjusta (josta joku taitava voisi hyvin siirtää muutaman aiemman viestin tähän ketjuun).
Tämä voi (saivartelun uhallakin) olla aikalai siitä kiinni, miten “pelisilmä” määritellään eli mitä siihen lasketaan kuuluvaksi ja mitä ei, niin kuin totesitkin.
Minusta tuossa on kyse enemmän itse pelin ja pelaamisen oppimisesta kuin niinkään pelisilmän kehittymisestä. Tähän kategoriaan lasken myös omien kykyjen hahmottamisen, eli että oppii paikkaamaan omia heikkouksia omilla vahvuuksilla ja kehittää jonkunlaisen oman “pelaajaprofiilin”.
Pelisilmä on sitten (mielestäni) jotain vähän vaikeasti määriteltävää ekstraa, joka tulee tuon pelaamisen taidon päälle, jos on tullakseen, ja sitä on hankala opettaa tai oppia. Minusta just niin kuin @Tonza tuossa sanoo, että aina voi opetella ja kelailla mielessään etukäteen erilaisia ratkaisumalleja eri tilanteisiin, mutta on pelisilmästä/peliälystä kiinni, osaako sekunnin murto-osassa valita niistä oikean saati nähdä jo ennalta, ennen muita, miten tilanne todennäköisesti kehittyy.
Tämä jälkimmäinen taito antaa ne ratkaisevat lisäsekunnit esimerkiksi A. Barkoville ja Sebastian Aholle ja muille kaltaisilleen, ja saa pelin näyttämään “helpolta”. Se myös mahdollistaa yllättävät ja vaikeasti ennakoitavat ratkaisut. Toki pelisilmää on monenlaista ja se näyttäytyy eri tavoilla esim. hyökkäys- ja puolustuspäässä (ja maalinsuulla).
edit: lisätty toinenkin lainaus @Jnmxxx´ltä keskustelun hahmottamisen helpottamiseksi.
En tiedä onko ketjun aiheeseen liittyvä, mutta omina junnuvuosina oppi pelisilmää salibandyyn pelaamalla jalkapalloa kesäsin. Käsittääkseni joskus kauan sitten Lukon joukkuekkin pelasi jalkapalloa kesäisin parantaakseen fysiikkaa, kestävyyttä, liikkuvuutta, peliälyä yms. En tiedä toimisiko nykypäivänä.
Pelisilmä on kaiketi määriteltävissä pallopelien lukutaitona. Itse ajattelen pelisilmän olevan juurikin sitä, että osaa lukea pelin virtausta ja paremmalla pelisilmällä ja taidolla varustettu, pystyy sitä pelin virtausta muuttamaan taitotasonsa rajoissa. Esim. Isokasi omasi pelisilmän ja näki yleensä toisen tai jopa kolmannen aallon tulevan paikkaan, jonne syöttö usein lähtikin. Sieltä oli sitten helppoa nakutella esim. rightin pakkina nk. tyhjältä tontilta lapaan tulleella syötöllä.
Pelisilmää pystyy kehittämään keräämällä kokemusta eri tilanteista ja pyrkimällä aina löytämään jokaisessa tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun. Myös epäonnistumiset kouluttaa pelisilmää, koska niiden kautta osaa jatkossa sulkea nk.“tyhmät” liikkeet tai syötöt pois. Kuusela on varsin hyvä esimerkki siitä, että hyvä pelisilmä puolustuspelissä on esim. sitä, että hän osaa painaa kiekottoman vastustajan sinisen yli paitsioasemaan ja katkaisee sillä välittömästi paineen puolustuspeliin jne.
Myös “tsekkiläinen kaatuminen” on pelin virtaukseen vaikuttavaa hyvää pelisilmää, mikä ärsyttää suunnattomasti, koska kyseinen pelisilmä on pelin etiikkaa vastaan. Samoin makaaminen pahalta näyttäneen taklauksen jälkeen jne.
En tiedä osasinko sopivasti kiteyttää pelisilmän ilmentymismuotoja. Raumalainen viittasi salibandyn pelaamiseen tai jalkapallon pelaamiseen oheisharjoitteena pelisilmän kehittymiselle => ja niinhän se menee. Kaikki pelitilannekokemus edesauttaa parempaan pelin lukemiseen. Itse suosittelisin koripalloa ja sen lainalaisuuksiin kuuluvan kolmiopelin opettelemista - se kuulemma on monen palloilulajin kannalta hyödyllisintä harjoitusta pelisilmän kehittämiseen. Ika Lehkonenkin taisi tähän viitata jossain puheenvuorossaan.
Syöttötaito on muuten sellainen mitä puhutaan yksilötaitona, mutta itse pitäisin sitä moninpelilajina. Tarvitaan syöttökohde, joka omalla taidollaan auttaa ja tukee syöttäjää liikkeellään -ja tekee syötöstä siten paljon helpomman ja toimivamman. Hyvä historiaesimerkki syöttelyparivaljakkona Barkov Sr. ja Roman Meluzin - oli se taidetta miten he tukivat toisiaan syöttötaitoa miettiessä.