Eli tästä tapauksesta on äiti tehnyt rikosilmoituksen:
3 tykkäystä
Tämä on vaikea aihe. Parastahan olisi että kaikilla olisi sellaiset vanhemmat että heillä olisi voimavaroja ja tahtoa rangaista omaa lastaan terveellä tavalla kiusaamisesta. @peterra n äidille tästä täydet pisteet. Mutta näinhän ei aina ole. Joitain vanhempia ei kiinnosta, jotkut ei usko että heidän Jari-Pekka tekisi sellaista eli kiusattu valehtelee, tai joku antaa vaikkapa selkään lapsellensa rangaistukseksi jolloin kiusaaja saa lisää pahaa oloa purkaakseen koulussa.
Kai se olis siis paras että koulussa otettaisiin kovat keinot käyttöön. Valvontaa, kameroita, erottaminen koulusta ja kiusaajan koulun vaihto olisi hyvä alku. Sama se on vaikka seuraava yläaste on 40km päästä, kunhan saadaan koulurauha kiusatulle. Myös rikosvastuun tuominen tähän jotenkin voisi auttaa.
2 tykkäystä
Ei ollut paljoa neuvotteluvaraa. Äidillä oli ns. kova ote tuohon asiaan. Jälkeenpäin oon kiittänyt ja arvostanut, mutta ei se silloin kovin kivaa ollut. Äiti on paras. 
13 tykkäystä
Mulla oli kouluaikana pitkään ongelmana, että olin todella pieni, lyhyt ja hintelä. Lisäksi olin luokan parhaita koulussa. Olin siis helppo target isommille pojille, niille, jotka rimaa hipoen selvitti luokat.
Yksi kasvupyrähdys ja aktivoituminen punttisalin suhteen muutti asetelmat kevään ja kesäloman aikana. Sen verran oli jäänyt hampaankoloon, että vedin jokaista kiusaajaa rehellisesti turpaan. Se kuuluisa punainen 11 tuli nenästä yhtä vaille jokaiselta. Se viimeinen tuli rehdisti pyytämään anteeksi ja lupasin säästää sen kostolta.
Halutessaan toimintaani voi moralisoida, mutta minä en kadu tippaakaan. Opettajat eivät puuttuneet asiaan, vaikka olivat varmasti tietoisia asiasta. Uskon, että noiden episodien ansiosta minusta tuli sinnikäs ja henkisesti aika vahva. Välillä on mukava kaivella facebookista näitä mestareita ja todeta, että luusereita ovat edelleen. Itsellä menee ikäisekseni melko hyvin.
14 tykkäystä
Jos kiusaajien turpaan vetäminen toimii joidenkin kohdalla niin se on ihan OK ja varmasti yleensä täysin ansaittua, mutta sitä ei voi kaikilta olettaa, odottaa eikä vaatia. Kaikki ei siihen pysty, ja monissa tapauksissa se voi johtaa jopa tilanteen pahenemiseen jos yrität piestä kiusaajan mutta saatkin ite turpaas.
Väkivallan ei pitäis olla lasten maailmassa ratkaisu mihinkään asiaan, ja tuleehan tuo turpaan veto yleensä hieman myöhässäkin, eli siinä vaiheessa kun kiusaamista on jo tapahtunut. On tietenkin ihan utopiaa kuvitella että joskus olis tilanne ettei ketään ikinä kiusattais koulussa, mutta tässäkin tapauksessa ennaltaehkäsy olis huomattavasti järkevämpää kun vaan seurauksien hoitaminen, mutta onhan se toki myös paljon vaikeampaakin.
2 tykkäystä
Tämän allekirjoitan täysin. Silti ymmärrän oikein hyvin itsensä puolustamista tai kostamista väkivaltaisesti. Sitä saa, mitä tilaa.
Mua ärsyttää tässä koko koulukiusaamisasiassa eniten se, että liian usein kiusaajien vanhemmat eivät laita millään tavalla lastaan kuriin. Eihän se meidän Jusu-Petteri nyt sillä tavalla, varmaan väärinkäsitys jne jne. Perusasiat, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen opitaan kuitenkin kotona. Tai ollaan oppimatta.
Koulukiusatut ovat yliedustettuna itsemurhatilastoissa ja keksivät varmasti muita helpommin leikkiä CounterStrikea oikeilla aseilla koulussa tms. Tästä syystä näihin asioihin pitäisi puuttua jopa yliankarasti.
5 tykkäystä
Itse tästä teemasta innostuneena lähdin hakemaan vanhat todistukset kaapin kätköistä.
Tuohon aikaan oli vielä arvosana, joka ilmeisesti tuli numeromuodossa neljänneltä luokalta alkaen. Siitä aiempia todistuksia en löytänyt, mutta joka tapauksessa kaksi todistusta löysin: 5. luokan ja 6. luokan todistukset.
Silloin oli sellainen aihe vielä todistuksessa kuin “Käyttäytyminen ja huolellisuus.”
5. luokalla, kun minusta taisi ekaa kertaa oikeasti tulla koulukiusaaja - käyttäytyminen ja huolellisuus on 10. Kuudennella luokalla se on 9.
Nyt ei ihan absoluuttista faktaa ole, mutta muistelisin muutama viikko sitten silmäilleeni todistuksia äidillä alkaen 1. luokasta ja niissä todistuksissa, kun itse MUISTELISIN olleeni kiusatun roolissa käyttäymisen ja huolellisuuden kohdalla oli ruksi keskellä ja kommentikentässä “parantamisen varaa löytyy.”
Tämä vahvistaa muistikuvaani siitä, että koululla / opettajilla ei ollut pienintäkään käryä, mitä pihalla tapahtuu.
3 tykkäystä
Tämä on sellainen aihe mikä herättää aina mielipiteitä. Se mikä monesti unohtuu, niin se kiusaaminen ei rajoitu pelkästään kouluun.
Kiusaamista tapahtuu vapaa-ajalla. Kasvotusten, somekanavilla ym.
Mielestäni on tärkeä aikuisten/vanhempien ymmärtää se, että kiusaaminen ei ole vain koulussa tapahtuvaa toimintaa, kuten ehkä aikanaan. Some on sellainen ulottuvuus nykyään, mitä ei ihmiset ehkä ymmärrä kiusaamisen kanavana.
Kiusaamiseen koulun ulkopuolella pitää meidän kaikkien puuttua, jos sellaista havaitsee.
10 tykkäystä
Tää on muuten vaikeaa. En tiedä, mutta suomalaiseen “elämäntapaan” vähän ainakin tuntuu kuuluvan se, että kävellään laput silmällä. Ei huomata, ei nähdä eikä varsinkaan haluta kuulla.
Itse tunnustan ainakin tämän omalla kohdalla, että kadulla kävellessä mieli vaeltelee milloin missäkin, mutta aniharvoin just siinä ympäristössä. Popit korvissa ja mielellään sulkee itsensä ulkomaailmalta.
Tämä olisikin ihan hyvä ratkaisu, mutta yleensä tuppaa ongelmatapaukset löytämään laista porsaanreikiä, jolla asiasta pääsevät luistamaan vastuusta. Meillä yhteiskunnallisella tasolla tupataan vaahtoamaan oikeuksista, muttei juurikaan vastuista. Vastuun puute johtuu osittain myös holhoamisesta ja siitä, että asioiden hoitaminen ulkoistetaan viranomaisille tai viranhaltijoille oman kotipesän suhteen. Vanhemmilta vaaditaan nöyryyttä ottaa vastuu tunnustamalla virhe tapahtuneeksi ja siten osoittaa anteeksipyynnön ja seurausten vastaanoton kautta oikeata tietä konfliktien hoitamiseen. Tämä vanhempien kypsyys on kuulohavaintojen perusteella aika ohutta yllättävän monissa tapauksissa…
Eli ratkaisuehdotuksesi on Repa erinomainen, mutta jostain syystä itseäni vaivaa oma kyynisyyden filtteri, joka suodattaa tuon epätehokkaaksi. Toivottavasti ymmärsit oikein pointtini…
2 tykkäystä
Nimenomaan pitäisi puuttua kaikkien. Ymmärrän, että joillekin saattaa olla vaikeaa.
Ei se helppoa ole eikä mukavaa, mutta se vain pitää tehdä.
Jos näet murtovarkaan, niin et sinä silloinkaan ole tekemättä mitään. On tietysti hankalaa nähdä mikä on kiusaamista ja mikä ei, mutta kokemuksesta sanon, että parempi puuttua joka tapauksessa. Vaikka sitten lopulta sinut todettaisiin urpoksi aikuiseksi.
4 tykkäystä
Tähän vahva sama! Jännä juttu, mutta naisihmiset on tässä asiassa yleensä parempia. Monesti se on se joku “täti-ihminen”, joka esim bussissa huomauttaa huonosta käytöksestä. Kiusaamiseen puuttuminen on muuten hyvä keino myös omaa jälkikasvua suojella. Kiusauksen kohteeksi ei valita sitä ekana, jonka isä/äiti varmuudella ns palaa astialle asiassa.
Itseäni ihan kamalasti ketuttaa monen nykyvanhemman tapa ulkoistaa vastuu kasvatusasioissa. Kotoa se kasvatus tulee. Koulun tehtävä on kouluttaa, ei kasvattaa. Tuntuu kamalalta, kun esim junnureenejä pitäessä huomaa, että kentän laidalla oleva vanhempi ei puutu lapsensa ongelmakäyttäytymiseen sitä todistaessa. Katsellaan ja odotetaan, että valmentajat hoitaa sen kurinpidon. Kotona tuskin näissä tapauksissa myöskään ei jöön pito onnistu.
4 tykkäystä
Eikös vanhemmat pakoteta nykyään usein allekirjoittamaan se, etteivät he puutu asioihin mitenkään? Jos vanhemmat eivät saa puuttua valmentajan toimintaan niin luonnollisesti he eivät varmaan sitä puutu mihinkään muuhunkaan.
Muutoin olen samaa mieltä kanssasi.
Eihän se nyt näin yksioikoista ole. Ja jos on, niin äärimmäisen harmi.
Itse ymmärsin @Montreal22 viestin niin, että nykyään vanhemmat siirtävät kasvatus vastuuta noissa tilanteissa valmentajille. Jos minulla olisi lapsi ja jos hän treeneissä rupeaisi kiusaamaan kaveria, niin meillä olisi sen jälkeen aika vakava keskustelu siitä, miten harrastusta jatkettaisiin.
1 tykkäys
Tuodaanpa se.
Kiusaaminenhan on siis p*rseestä. Syvältä sieltä. Empatiakyvyttömät luuserit eivät kestä sitä, että joku on erilainen.
Itseäni on ala-asteella kiusattu pääosin r-vikani vuoksi (josta olen sittemmin päässyt eroon). Kakkosluokalla se oli vähän “vakavampaa”, mutta siitä en nyt jaksa ruveta avautumaan, tulee vain huono fiilis. Sen jälkeen 3-5-luokalla pientä nälvimistä, samasta asiasta. Myös painostani olen saanut kuulla kommentteja. Olin siihen aikaan hiukan tukeva. Mutta ne ikävät kommentit oikeastaan motivoivatkin minua liikkumaan ja nykyään on painoasiat ihan hyvin kontrollissa. Yläasteelle siirtymisen jälkeen kaikki pienikin kiusaaminen loppui, vaikka koulu ei edes vaihtunut. Loppui siis ihan seinään. Luokka meni käytännössä kokonaan uusiksi ja siitä on tässä reilun kahden vuoden aikana hitsautunut yhtenäinen ja tiivis porukka. Se lienee suurin syy. Enää ei tarvitse pelätä niiden ala-asteella nälvineiden naamojenkaan tullessa vastaan. Kohtelevat minua kuin suurinta massaa, eivät kiinnitä erityistä huomiota. Siitä olen joka päivä edelleenkin kiitollinen.
Kiusaamiseen vain pitäisi yksinkertaisesti puuttua enemmän. “Helpoin” tapa kitkeä kiusaamista pois.
8 tykkäystä
Niinhän se varmaan optimaalisessa tilanteessa on. Olen vain ymmärtänyt, että seuroissa on tämä käytäntö nykyään, että valmentajalle annetaan absoluuttinen työrauha, joka tarkoittaa sitä, ettei huudella katsomoista tai lähdetä setvimään sitä, kuka pelaa ja kuka ei pelaa.
Kasvatusvastuu kuuluu kotiin - sen allekirjoitan. Mietin vaan, että jos oikein laput allekirjoitetaan, ettei asioihin puututa niin silloin tavallaan seura myös ottaa sitä kasvatusvastuuta itselleen tietoisesti. Jos joku tietoisesti haluaa vastuuta ja pyytää siihen laput niin minä ainakin allekirjoittaessa ajattelen, että silloin en puutu asioihin.
Jos olisi omaa jälkikasvua niin varmaan noudattaisin kustanna, kuljeta & kannusta mallia.
Nimenomaan koti on se paikka, missä oikeat muutokset ja ratkaisut on pakko saada tehtyä. Kuten @Treppu n esimerkistä näkee, koulujen rangaistukset ovat monelle öykkärille vain vitsejä. Koviin rangaistuksiin kouluilla on todella korkea kynnys.
Toisaalta hyvä niin, koska esim. opettaja voi olla yllättävän epätietoinen oppilaiden tekemisistä. Yhdellä opettajalla on monta eri luokkaa opetettavana, joten oppilaiden vaihtuvuus on suurta. Oppilaiden maailmassa on tietysti täysin selvää ketkä ovat out ja ketkä in. Miten tunnistat “poikamaisen painin” kiusaamisesta, kun osapuolet painin jälkeen nyökyttelevät homman olleen leikkiä? Useimmiten kiusaaminen tapahtuu poissa opettajan silmistä: kulman takana, internetissä tai huomaamattomana syrjimisenä.
Kun joku oppilas sitten uskaltautuu kiusaamisesta kertomaan, näyttäytyy opettaja täysin turhalta, kun hänen on pakko pohtia mikä on faktaa ja mikä tarua. Monet lapsetkin ovat pelottavan taitavia valehtelemaan ja manipuloimaan aikuisia.
Ainoa paikka missä lapset oikeasti tunnetaan on koti. Ainoa paikka missä on mahdollista antaa kiusaajalle oikeasti tuntuvia rangaistuksia on koti. Vanhalta opettajalta kuultu tarina on hyvä esimerkki ongelman ytimestä. Kuulemma vanhempainilloissa käy usein todella hyvin vanhempia, mutta ne joille olisi oikeasti asiaa jättävät saapumatta.
5 tykkäystä
No nämähän aika sällejä (?) ovat. Lähetelleet uhkausviestejä asian tultua julkisuuteen.
Rikosilmoitus Kotkan karmeasta koulukiusausepäilystä – poliisilla tiedossa neljän epäillyn nimet
Ei prkle niille kiusaajille sais antaa kunnon kurituksen…
Vaikka mitä tahansa lappuja olisi allekirjoitettu, niin on se vähän kumma, jos esim futisreeneissä joku alkaa heitteleen kivillä muita ja vanhemmat katselee tyynenä vierestä. Ei mene jakeluun. Tämä sama ilmiö on myös koulumaailmasta tuttu. Oletetaan, että koulussa tai päiväkodissa laitetaan jälkikasvu ruotuun. “siellä et sitten enää näin voikaan käyttäytyä”, “etköhän sitten koulussa opi oleen”, jne.