Ei kauaa. Hyllytettiin jo.
1 tykkäys
Nuo reksin kommentit olivat ainakin sen verran “saunailta”-tason, että itse ainakin siirtäisin lapseni tuolta muualle per heti.
1 tykkäys
Tulee varmaan myös Kärsämäelle tosi halvaksi 
Saa nähdä, kuinka monta kuukautta maksetaan kotiin.
Asiaa ei varmaan voi sinänsä vähätellä, mutta kyllä mä vähän hörähdän tälle Suomen touhulle. Julkisuuden hallinta taitaa olla kunnille, kaupungeille, yrityksille jne. aina sama juttu: mielipiteenvapaus kai pitäisi ihmisellä olla ja hänellä on kai sananvapauden puitteissa kysyttäessä oikeus esittää oma mielipiteensä.
Kohut hoidetaan helpolla tavalla: kengitään työntekijä ja katsellaan kattoon. Koskee aika montaa paikkaa. En sano, että rehtori olisi tätä kommentoinut mitenkään järkevällä tavalla, mutta jotenkin työntekijöitäkin pitäisi pystyä suojelemaan. Jos rehtori menee mölöyttämään tyhmiä niin aina pitäisi antaa mahdollisuus korjata sanomisiaan ennen kuin lähdetään tällaiseen.
Suomen touhun negatiivisin seuraus on se, että vaikenemisen kulttuuri lisääntyy. Täällä on vähän sellainen mentaliteetti, että tietyistä asioista pitää olla hiljaa. Samalla puhutaan avoimuudesta jne. Sitten, kun joku sanoo mielipiteensä niin katsokaa, mitä käy.
4 tykkäystä
No joo. Onhan asia todistettavasti noinkin.
Minä päästelin meidän aluejohtajalle varsin tiukkasävyisen ■■■■■■■■■■■■■■■ perjantaina.
Höyryä oli sen verran että mun työnantajallekin riitti yksi setti aamupäivästä ja toinen setti iltapäivästä. Olin tänäänkin töissä ja näillä näkymin menen huomennakin.
Jaa miten liittyy koulukiusaamiseen?
Välillä tuntuu että olen aikuisten lasten leikkikoulussa töissä.
2 tykkäystä
Onko kouluruoka hyvää tai pahaa? Asialle voidaan tehdä tiettyyn rajaan saakka jotakin. Loppu pitää vain kestää. Ei sillä, että hyväksyisin seksuaalista häirintää, mutta sellaista se nyt vaan on.
Sitten tietenkin, kun pillua tekkee mieli miespuolisella. Niin eihän sitä osaa aina kauniisti sanoa. Onhan sitä kaikennäköistä porsastelijaa baarimaailmassakin.
Tästäkö nyt on tulossa kenkää? Voitte ampua viestintuojan, muttei asia siitä miksikään muutu.
Torstaiaamu alkoi synkästi Sammon koulussa. Aiheesta on tiedotettu niukanlaisesti, mutta ensimmäiseksi itsellä tuli mieleen, että onko silmät ummistettu koulukiusaamiselta ja uhri on päättänyt lopettaa sen teräaseella.
Tamperelaisessa koulussa tapahtui torstaiaamuna väkivallanteko. Sisä-Suomen poliisi kertoo Twitterissä, että se epäilee koululaisen loukkanneen toista teräaseella.
1 tykkäys
En koskaan ollut kovin suosittu oppilas, minulla ei ollut suurta kaveripiiriä, mutta sain yleensä olla aika lailla rauhassa. Kunnes yksi luokan pojista, jonka kyllä tiesin olevan hieman “vaikeammasta” perheestä, otti minut jostain syystä silmätikukseen. Sitä normaalia juttua, nälvimistä, tavaroiden levittämistä, tönimistä, välillä omaisuuteni hävittämistä, mutta ei kuitenkaan vakavampaa väkivaltaa. Opettajat kyllä huomasivat tämän, mutta eivät puuttuneet siihen millään tavalla. Kuten eivät koskaan puuttuneet yhteenkään muuhunkaan kiusaamistapaukseen kyseisessä koulussa, jotka kyllä olivat kaikkien tiedossa. Kuten täälläkin on todettu, kiusaaja ei toimi ilman yleisöä.
Koska olin nähnyt, että opettajat eivät puutu mihinkään, ja koska tiesin että vanhempani ovat tavallisia orjiksi kasvatettuja suomalaisia jotka eivät tule haastamaan auktoriteetteja, päätin että minun on ratkaistava ongelmani itse. Erään koulupäivän iltapäivän välitunnilla sain taas huomata että kiusaajallani on erityisen huono päivä, ja päätin, että tänään tämä loppuu. Palasimme pihalta luokkaan, opettaja ei ollut vielä luokassa, ja kiusaajani tuli eteeni louksuttamaan jotain. Sanaakaan sanomatta löin häntä nyrkillä naamaan. Niin lujaa kuin pystyin. Hän meni hämilleen, ja löin häntä uudelleen naamaan, ja taas uudelleen, ja uudelleen. Se onneton surkimus, pelkuri ja pelle joka kutsui itseään opettajaksemme, oli jossain vaiheessa tullut luokkaan, mutta ei shokiltaan kyennyt tekemään mitään. Verta oli joka paikassa. Pari luokkani fiksumpaa urheilijapoikaa tuli irroittamaan minua kiusaajastani ja rauhoittamaan tilannetta, joka oli ehkä menossa liian pitkälle.
Tämän jälkeen kukaan ei koko lopun peruskouluaikani kuluessa sanonut minulle poikkipuolista sanaa. Tavaroihini ei koskettu. Aloin saamaan myös kunnioitusta, tai ainakin tunnistuksen, että olen olemassa, myös koulun suosituilta pojilta.
Opetus, joka mieleeni jäi, on että väkivalta voi olla hyvä ratkaisu ongelmiin, ja että vain itse voit kestävästi puolustaa itseäsi. Lisäksi sieluuni syöpyi käsitys, että opettajat ovat pääsääntöisesti elämää pelkääviä surkimuksia, joilta et voi saada mitään apua.
25 tykkäystä
Itsellä oli toisaalta paljon ystäviä mutta erilaisen persoonan takia (tai en osaa syytä sanoa) mua koulukiusattiin henkisesti ala-asteen ekalta lukion ensimmäiselle, jouduin vaihtamaan myös lukiota ensimmäisen vuoden jälkeen.
Ei sekään helppoa ollut, vaikeahan meikän oli uuteen paikkaan sopeutua ja kys. lukio oli ikävän lähellä edellisen piirejä. Kaikki tunsivat toisensa ja meikästä kerrottiin kaikkia omituisia huhuja, tuolla en kuitenkaan joutunut enää kiusatuksi. Piloille meni kuitenkin ne opiskelut.
Olen aina jotenkin erottautunut porukasta,
vaikka pitäisin hyvin matalaa profiilia.
Lisäksi, monessa paikassa nk. harakat haistavat veren. Eli, jos on ollut kiusattu voi tämä näkyä epävarmuutena isossa tuntemattomassa porukassa. Silloin on joillekkin helppoa valita se “musta ankanpoikanen” nokittavaksi.
Mä kuitenkin päätin jokaisella asteella aina puolustautua, koska kukaan muukaan ei sitä puolestani tehnyt. Jokaisella asteella olen siis laittanut ihan fyysisesti hanttiin. Kertaalleen jokaisella asteella, poisluettuna kauppiksen opiskelut.
Ottanut siis niin paljon vastaan ettei tempperamenttini ole enää yksinkertaisesti pysynyt koossa.
:
-
Jos muhun koskettiin, en koskaan pelännyt laittaa hanttiin. Jokaisella kerralla kyseinen toiminto rauhoitti tilanteen ja jopa pelästytti kiusaajat.
Kerran tappelin “kunnolla”, muuten tartuin raivelista tms. Kaikki siis lähti siitä että minuun oltiin ensin kajottu jotenkin, esim heitetty muovipullolla päähän jne. Siitä reaktiostani seurasi sitten eristäytyminen/eristäminen. Ja toki hulluksi haukkuminen, jota en kaikessa omituisuudessani ole. Tiesin kuitenkin, ellen tuolloin jotenkin puolustaudu, hommat menee fyysiseksi. -
Armeijassa sitten piilotin erään kiusaajani släpärit kasarmilla. Kerroin ihan kylmästi kaikkien nähden että palautan ne, mikäli jätät minut rauhaan. Johdattelin kaveria moneen eri paikkaan, mutta ainoastaan täysin harhaan. Lopulta kerroin oikean sijainnin : “Oman tupasi roskapöntön takana - Nyt ollaan sujut”?
Jättihän se minut rauhaan. Kyseenalainen keino, mutta tuolloin keksin moisen ja päätin häpäisin itse kiusaajan oveluudellani. -
Eräässä myöhemmässä koulussa koin saman tyylistä kohtaloa, mutta sain kiusaamisen loppumaan. Tämä oli tosin sellaista sukunimen huutelua suojista yms. Joku heistä teki minusta FB profiilinkin, ilmiannoin tuon.
Kerroin henkilökunnalle asiasta ja sanoin että asiaa voisi vihjaista hienovaraisesti. Asia hoitui, mutta juorut elivät ja löysin itseni taas yhtäkkiä yksin. Kaikki johti juonensa erääseen kouluun ja kiusaajaan, jolle muutama kaveri oli tuolta tuttuja.
Edit. Tuolloin myös eräs oppilas teki itseasiassa aloitteen asiasta. Hänelle olen ikuisesti kiitollinen, se oli eka kerta kun joku auttoi.
Uskon kuitenkin että valitettavista tapahtumista huolimatta nykyään kiusaamiseen puututaan muilla tavoin tehokkaammin. (Ei toki tietoa liittykö uutinen kiusaamiseen).
Se, mitä itse olisin kaivannut on opettajien ja muiden oppilaiden rohkeus ja pelisilmä.
Itse seisoin aina yksin ja vähän katkeroiduinkin siitä, nykyään jopa valitsen ystävät varoen.
Mua osin kiusattiin siksi, että olin kohtelias ja omanlainen aito persoona. Enkä mitenkään liioitellulla tavalla. Ihmisille pitäisi korostaa ettei erilaisuus ole pahasta tai oikeus kiusata ketään.
Se jätti muhun jäljen ja huomaan joskus täällä keskusteluissakin olevani vähän “takajaloilla”, mikäli en tunnista tilannetta oikein. Kuitenkin se toi mulle empaattisuuden lahjan.
Tuossa kuitenkin kolme tapaa, mitkä olen itse käyttänyt. Ja muutama toive paremmasta. Väkivaltaa en suosittele, mutta puolustautua saa ja pitää.
11 tykkäystä
Minusta on hienoa, että jaoit tämän kokemuksen tänne. En aio ottaa sisällöllisesti asiaan kantaa, koska olen hieman toisen ääripään ajattelija.
Se, mitä tulee opettajiin, haluan kuitenkin sen tuoda esille. Jos kuvitellaan sitä keinovalikoimaa, joka opettajalla on niin miten itse tuollaista tilannetta lähestyisit? Minä en ainakaan ole mikään tunteiden tulkki. Välillä on vaikeaa lukea aikuistenkin ihmisten sielunmaisema ja mielentila oikein - lapsista/nuorista puhumattakaan. Joku teki joskus tutkimuksen, että keskimäärin kaiken, mitä ihminen haluaa tehdä, estää lopulta pelko. Yksi suurimmista ihmisen peloista on esiintyminen. Julkisluontoisissa ammateissa kuten opettajien hommissa, sinun työsi on esiintyä päivästä toiseen.
Opettajalla on ihan samat rajoitteet kuin kenellä tahansa muulla: opettajat ei ole yhtään sen tyhmempiä ja he tietävät, että asioihin pitää puuttua ja niiden eteen tehdään koko ajan töitä. Minä käännän vastuuta julmasti kotiin ja jopa alaikäisten ystäviin. Vertaisen puuttuminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin auktoriteetin puuttuminen. Auktoriteetin puuttuminen asioihin - joka opettaja automaattisesti asemansa vuoksi on - voi pahimmillaan pahentaa tilannetta entisestään.
Opettajat ovat kiusallisessa tilanteessa, kun heidän täytyy yrittää samalla olla pahentamatta tilannetta ja auttaa tilannetta. Kiusaaminen on aina väärin, mutta asia on monimutkainen. Kiusatut ja kiusaajat - joihin itsekin kuuluin - eivät ole mikään homogeeninen lössi. He ovat kaikki erilaisia ihmisiä ja se mikä toimii yhdelle ei toimi kaikille. Kuten yhteiskunnassa nykyäänkin rajanveto on hirvittävän vaikeaa - tunnistaa kiusaaminen ja tunnistaa juuri oikeat keinot siihen puuttumiseen.
Itse olen asiaa nähnyt molemmissa rooleissa ja en ole keksinyt parempaa ratkaisua kuin koti. Jos vanhemmat jotain voivat lapsensa hyväksi tehdä - se tärkein on kasvattaa lapselle itsetunto. Sitä ei voi ostaa, mutta sitä voi kasvattaa, jos ympäristössä on oikeita virikkeitä. Terve itsetunto kestää paljon, mutta heikko itsetunto luhistaa ja kuristaa. Auttakaa lapsianne kasvattamaan itsetuntoa - on aivan sama, mikä on itsetunnon lähde, kunhan autat lastasi löytämään sen.
2 tykkäystä
Meillä ainakin oli sellanen opettaja joka tarttui rivelistä kiinni tai paiskas olkapäästä liikuntasalin oveen. Toki siinä sivussa puuttui myös kiusaamiseen, jos jotakin nimitteli oli rehtorin puhuttelussa 
Nykypäivänä, jos ois tällasta meininkiä, niin tiedä mitkä ois seuraamukset 
1 tykkäys
Niin kauan kuin kiusaamisesta ei tule oikeata rangaistusta esim. kiusattu joutuu vaihtamaan koulua eikä kiusaaja, koulusta erottaminen määräajaksi (ja kun näitä on tarpeeksi, niin jäisi luokalleen kun ei ole muun luokan mukana opetettavissa asioissa) tms. niin asiaan ei tule muutosta.
Sen huomasin itse yläaste-ikäisenä, että kiusaajat tarvitsevat ne omat kaverinsa viereen, muuten ovat ihan hiljaa. Kerran yksi tällaisista räksyttäjistä tuli naaman eteen haukkumaan muiden katsoessa takana ja varoittelin aikani, että lopeta ajoissa. Ei lopettanut, joten nakkasin kaverin raiveleista lumihankeen, siihen loppui huutelut.
Ja lopuksi, en minäkään väkivallan kannalla ole mutta itseään saa ja pitää puolustaa.
14 tykkäystä
Ainoastaan hyvän itsetunnon omaava pystyy vastaamaan. Huonolla itsetunnolla varustettu kääntää aina toisen posken. Itsensä puolustaminen on kaikesta huolimatta tärkeä asia - elämässä on hyötyä siitä, koska jos ei itse vartioi omia intressejä ei sitä kukaan muukaan tee.
Hyvin sanottu!
Itseä kanssa puistattaa, että miten ihmeessä asioille ei pysty mitään tekemään/ rankaisemaan kiusaajaa. Juuri kuten sanoit niin tämä kiusaaja pitäisi potkia koulusta pellolle, eikä niin että kiusattu joutuu vaihtamaan ja sama kierre jatkuu uudessa koulussa.
Tämä nykymeno on aivan hanurista, kun tiettyjä auktoriteetteja ei enään ole lainkaan. Opettajat ei voi puuttua, kun vanhemmat alkaa mesoomaan ja tämä korostuu sukupolvelta toiselle nykyään. Mitä enemmän on pidetty pumpulissa ja puolusteltu oman pikku ”Jani-Petterin” perseilyjä sitä enemmän se monesti näkyy myös hänen käytöksessään vanhempana, kun on omia lapsia…
Nykyään ei taida edes olla kouluissa (ainakaan omien lapsien) mitään tarkkailuluokkiakaan. Siinähän häirikkö ”leimataan”, jos laitetaan tarkkailuluokalle huonon käytöksen takia. Lisäksi näille perseilijöille perustellaan, että pitää olla samat mahdollisuudet oppia. Varmaan joo, mutta mitäs sitten, kun näitä häiriköitä/ kiusaajia ei kiinnosta paskakaan ja siinä sivussa sitten pilaavat muidenkin mahdollisuuuksia joilla olisi halua opiskella. Näiden tyyppien isoimmat onnistumisen tunteethan tulee siitä, kun muutkin epäonnistuu ja näyttää huonolta. Ja, jos siinä nyt joku oikeen tosissaan haluaa keskittyä opiskeluun, eikä lähde mukaan niin sitten aletaan kiusaamaan, jotta pakka sekoaa viimeistään.
Kyllähän tässä tietty päävastuu on kasvatuksessa sekä kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Kyllähän tässä on niin vastuuttomia vanhempia aikojen saatossa nähnyt, että ei tarvi sinällään ihmetellä miksi asiat menee tähän suuntaan.
4 tykkäystä
Oma kokemukseni on aika lailla päinvastainen. Kiusaamista on ollut aina ja siihen on puututtu yhtä huonosti yhtä kauan kuin muistan. Tässä suhteessa menneisyys ei oikeastaan ole mitenkään parempi tai ruusuisempi. Se on kyllä totta, että opettajien työhön puututaan tänä päivänä vanhempien toimesta enemmän kuin aikaisemmin.
En silti tekisi rankkoja yleistyksiä: vanhemmat ovat enemmän lastensa koulussa läsnä kuin koskaan aikaisemmin, joka ei ole huono asia ollenkaan.
On kiusaamista ollut aina, mutta en se muuttunut erilaisemmaksi. Tänä päivänä some ja nuo älylaitteet on mahdollistanut sen, että se kiusaaminen on paljon rakempaa ja jatkuu kouluun jälkeen, viikonloppuisin, öisin ja lomilla.
Toki puhun tästä nyt vaan omista kokemuksistani lähinnä huoltajan silmin, kun omaa lasta on kiusattu myös.
@peterra kirjotti ihan asiaa. Toki opettajiakin on hyviä ja huonoja. Mutta ihan oikeesta elämästä yks esimerkki. 5. luokkalainen tyttö yritti kerjätä luokkakaveriltaa karkkia koulun jälkeen bussipysäkillä. Tyttö ei halunnut antaa. Kiusaaja tyttö sano, että jos et anna, et pääse bussiin. Eikä kiusaaja päästänyt toista tyttöä bussiin ja seuraava bussi siihen suuntaan lähti vasta tunnin päästä. Kiusattu kertoi opettajalle, joka laittoi kiusaajan kotiin viestiä ja määräsi kiusaajan kasvatuskeskusteluun. Kodin reaktio tähän oli se, että he haastavat kyseisen opettajan oikeuteen, koska koululla ei ole oikeutta puuttua siihen, mitä koulun jälkeen tapahtuu.
Kuvastaa hyvin joidenkin huoltajien asennetta koulua kohtaan ja välinpitämättömyyttä sitä kohtaan, että oma 5. luokkalainen tyttö kiusaa toista tällä tavalla. Aina haetaan virheitä ja syyllistä jostain muualta kuin itsestään ja omista lapsista. Vähemmistöä toki tämmöset vanhemmat, mutta vähemmistönä ovat onneksi kiusaajatkin.
12 tykkäystä
Paitsi jo laki velvoittaa opettajan ilmoittamaan sekä kiusatun että kiusaajan vanhemmille, mikäli koulumatkalla esiintyy kiusaamista
Idiootteja löytyy aina, tässä tapauksessa kiusaajan vanhemmat, sekä tietysti koulukiusaaja itse. Toivottavasti tämä lapsi muuttaa tapansa
1 tykkäys
Vanhemman mielestä se opettajan virhe olikin kasvatuskeskusteluun määrääminen. Ja olihan se teoriassa.
Onko tämä nyt hiljan tapahtunut vai joko lopputulos on selvillä? Missä kaupungissa tämä tapahtui?
On siitä aikaa pari vuotta. Lopputulos oli, että huoltajan uhkailut jäivät Wilma-viestiksi rehtorille. Äiti ehkä tajus itsekin jotain, kun rehtori laittoi vastineensa. Tyttö on ihan suht fiksu tänä päivänä, kiusattu tyttö suosittu ja vahva huippu-urheilijan alku. Kunta jääköön pimentoon.
3 tykkäystä