Koulukiusaamista on aina ollut ja tulee myös olemaan. Opettajilla ja koululla pitäisi vaan olla keinot siihen puuttumiseen. Nykyäänhän niitä ei juuri opettajilla ole. Wilma viestit menee kuuroille korville. Niin kuin siinä nykyään hyvin menestyvän jääkiekkoilijan tapauksessa. Hän kiusasi yhtä tyttöä tosi rajusti. Ainut konsti oli että kiusattu tyttö vaihtoi koulua. Tämäkään ei auttanut vaan jääkiekkoilija laittoi kaverinsa kiusaamaan tyttöä. Tyttö pääsi kiusaamisesta eroon vasta kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tytön vanhemmille jäi koko vuosien prosessista kuva että asiaan ei haluttu puuttua koska kiusaaja oli lupaava jääkiekkoilija. Ehkä joku opettaja vuosien saatossa olisi halunnutkin puuttua mutta ei vaan ollut konkreettisia keinoja siihen. Asiasta kyllä käytiin monet keskustelut mutta ne tuntuivat vaan pahentavan asiaa.
Nämä ovat vaikeita asioita jo pelkästään sen takia, kun on kyse lapsista ja alaikäisistä. Kenellä on todistajan vastuu? Opettajat voivat nähdä paljon, mutta joka kerta pitää miettiä oma keinovalikoima, koulun keinovalikoima ja sitten juuri se, onko puuttuminen kiusatulle entistä haitallisempaa. Ja se, että kiusaajakin voi löytää elementtejä, jotka tukevat hänen asiaansa - niin surullista kuin se onkin. Sana vastaan sana on haastava tilanne sekä aikuisille että lapsille. Tähän päälle tulee se, että ymmärtävätkö kiusaajat aina kiusaavansa.
Minähän olen itse ollut kummassakin roolissa: toisen roolin suhteen homma päättyi jo ala-asteella, kun äitini puuttui asiaan - ja se oli ihan aitoa kiusaamista ja todellista häiritsemistä, hirmuisen hävettävää jälkikäteen - vaikka asiaa pyytää anteeksi aikuisena henkilöltä itseltään niin tuskinpa se tehtyä vahinkoa enää muuksi muuttaa. Toisella kerralla minua sitten syytettiin yläasteella kiusaamisesta ilman näyttöjä. Olen “sanavalmis kaveri” ollut jo silloin ja minun huumorini oli hieman roisimpaa yhtä luokkatoveria kohtaan. Shokki siitä, että kaveri vei asian koulun tietoon oli melkoinen - syytös oli todella kova huomioiden sen, että mitään en oikeastaan ollut mielestäni tehnyt enkä kyllä tänäkään päivänä. Tuolloin opettajat puuttuivat asiaan, kun kaveri vei sen eteenpäin rehtorille asti, mutta asian käsittely loppui lyhyeen, koska ilmoitin varsin selkeästi, että kiusaamista ei ole tapahtunut.
Ihmisen kokemuksen ja tulkinnan arviointi on hyvin vaikeaa: tässä jälkimmäisessä tapauksessa en kokenut mitään tuskaa, koska kiusaamiseksi väitetty toiminta oli silloin ja on edelleen täysin normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Sen verran avaan vielä asiaa, että kiusaajaksi väittänyt luokkatoveri oli kokenut kysymyksen, seurusteleeko hän, kiusaamiseksi. Meitä syytettyjä oli sitten viisi ja kaikki joutuivat tähän opettajien ja rehtorin ristituleen.
Nykyäänhän asiassa ollaan varsin yksiselitteisiä: kiusaaminen on aina kiusaajan vika, mutta minä hankaan tässä vielä vastaan. Jos normaalia keskustelua pidetään kiusaamisena, kysymyksen esittämistä jne. niin silloin kiusattu tekee itse itsestään kiusatun ja hänen vastuunsa yleensä sivuutetaan. Asiat ei ole ihan niin yksinkertaisia kuin nopealla logiikkalla voi vaikuttaa. Tältä jälkimmäiseltä minun suunnaltani kiusaamista kokeneelta en ole pyytänyt anteeksi. Erilaiset tekaistut väitteet ovat niin aikuisten kuin lastenkin maailmassa myös yksi instrumentti, jolla pyritään käyttämään valtaa.
Ennen kuin lipeän liian kauaksi niin koulukiusaamisen ohella pitää myös puhua enemmän työpaikkakiusaamisesta, joka ei sekään harvinaista ole. Yleinen kiusaamisen muoto näissä ympäristöissä on valtasuhteen väärinkäyttö, jossa esimerkiksi oma lähiesimies käyttää valtaa näin ja pyrkii vaikuttamaan käytökseen kyseenalaisin keinoin. Jos koulut ovat voimattomia näissä tilanteissa niin voin kertoa, että ovat valitettavan monet työpaikatkin. Ja siellähän se menee ihan niin kuin kouluissakin, että ennemmin lähtee kiusattu kuin kiusaaja.
Wiskarin Artulta tekoja.
Jokainen meistä voi vaikuttaa koulukiusaamiseen ja sen pitäisi olla jokaisen meistä asia, ei ainoastaan koulun ja oppilaiden. Kotoa se lähtee, ongelma on että usein kiusaajan vanhemmat ovat itse olleet kiusaajia. Ei vastuuta saa lykätä ainoastaan koululle, vaikka koulu tekisi mitä, ei se voi puuttua koulun ulkopuolella tapahtuviin kiusaamisiin, nyt on otettu yksi rehtori maalitauluksi, eikä opettajat oikein uskalla sanoa mitään. OAJ:lta kaipaisin myös skarppausta ja jonkin näköistä ulostuloa asiassa.
Mun mielestä meidän jokaisen pitää puuttua kiusaamiseen, vaikka ei olisi millään tapaa tuttuja lapsia kyseessä. Itse olen jokusen kerran puuttunut tuossa viereisellä uimarannalla kiusaamiseen ja keskeyttänyt sen. Kiusaamista tapahtuu valitettavasti todella paljon koulujen ulkopuolella.
Muistan yhden tapauksen, kun yhdeltä lapselta vietiin pyyhe ja heitettiin järveen. Naurettiin päälle ja pilkattiin. Tässä vaiheessa sanoin kiusaajalle, että nyt hän antaa oman pyyhkeensä kiusatulle ja käy reippaasti hakemassa järvestä pyyhkeen, jonka sinne heitti. Vähän siinä kiukutteli vastaan, mutta lopulta nöyrästi teki niinkuin pyysin.
Eli puuttukaa ihmiset näihin tilanteisiin, kun näette. Vierestä katsominen ei auta mitään.
Puhut niin asiaa kun puhua voi.
Tuo kiusaaminen on kyllä kamalaa noille lapsille.
Olen itse myös joutunut ottamaan kouluun yhteyttä oman lapseni takia jota kiusattiin pari vuotta. Soitin monesti.
Se mikä sen muutti/lopetti oli se kun sanoin opettajalle että jos se ei ala nyt loppumaan niin tulen itse seuraamaan poikani välitunteja. Siinä oli se mikä lopetti sen ns kivakoulu meiningin ja asiat laitettiin ylös ja arkistoon.
Nyt ei ole enään vuosiin ollut ongelmia. Onneksi niin.
Opettajille pitäisi antaa oikeuksia takaisin päin. Nykyään opettajat ei saa tehdä/sanoa mitään kun heti valitusta ja pahimmillaan on tubessa video missä ope “ragee”
Ihmisten pitäisi vaan rohkeasti puuttua jos näkee tuota kiusaamista. Kiusatulle se hetki kun joku pitääkin puolia on mahtava ja samalla hän huomaa että asioista välitetään
Opettajilla ei juurikaan ole keinoja tuohon puuttua. Heti on vanhemmat vingumassa, että eihän meidän Pena mitään tee. Tarkkikset takaisin ja opettajille kunnon keinot rangaista oppilaita. Kiusaajat myös kylmästi toiseen kouluun, ilman mitää armoa. Tuota kiusaamista ei korulauseilla poisteta…
Juuri näin. Vastaavalla tavalla kannattaa puuttua myös paikkojen sotkemiseen ja rikkomiseen.
Vanhimman pojan luokalla ala-asteella oli 2 poikaa, jotka haukkuivat paljon muutamien luokkalaisten pukeutumista. Kotisynttäreillä he penkoivat vaatekaappeja, ja puhuivat toisten käyttämistä vaatteista roskana ym. Tämä oli varsin pitkään opettajan tiedossa. Kun kiusattavat alkoivat sanoa kovemmin vastaan, niin tilanne otettiin Kiva koulu -käsittelyyn. Käsittelyn tekopositiivisuus ärsyttää vieläkin. Varsinaisilla teoilla ei tuntunut olevan merkitystä. Käsittelyssä pohdittiin esim. sitä, mitä kiusattavat olivat tehneet, että kiusaajat haluavat heitä kiusata. Koska syyllisiä/tekoja ei kunnolla selvitetty, tilanne jäi päälle pitemmäksi aikaa. Lopputuloksena kalliiden merkkivaatteiden käyttäminen lisääntyi oppilailla selvästi. Ne kun hyväksyttiin.
Nuorin lapseni kävi saman ala-asteen 5 v myöhemmin. Kenenkään pukeutumiseen ei puututtu, ja kaikille kävivät normaalit arkivaatteet.
Esimerkkini oli aika lievästä kiusaamista, mutta se kuvaa kuitenkin kiusaamisen vaikutusta lasten ajatteluun pitkälläkin tähtäimellä.
Iltalehdeltä oli hyvä linjanveto eilen tai toissapäivänä. Jatkossa uutisoinnissa erotetaan aina koulukiusaaminen ja kouluväkivalta. Tälle iso peukku!
Toisaalta, sitä kiusaamista tapahtuu muuallakin kuin koulussa; kaveriporukoissa, urheiluseuroissa… Kun puhutaan vain kouluväkivallasta tai -kiusaamisesta, annetaan kuva että ongelma on vain koulun. Pitäisi puhua nuorten väkivallan raaistumisesta ja kiusaamisen yleistymisestä. Ennen kaikkea, meidän jokaisen velvollisuudesta puuttua.
Edit. tässä kiusaamisesta ja väkivallasta yleisemmin:
Kiusaaminen on sosiaalinen ilmiö. Se on mahdotonta, mikäli ympärillä ei ole hyväksyvää yleisöä. Kiusaaminen loppuisi siihen paikkaan, jos kaikki kiusatun ja kiusaajan ympärillä osoittaisivat kiusaajalle yksiselitteisesti, ettei kiusaaminen ole hyväksyttyä, Kaski väittää.
Tässä se ykköskeino juuri olisikin. Nykyään ollaan menty näissäkin oikeuksissa vaan niin pitkälle, ettei kiusaajaa saa siirtää, jos hänen huoltajansa vastustavat sitä. Mielestäni täysin käsittämätöntä. Vähän sama asia, kuin tuomari ei saisi laittaa kiekkopelissä sääntöjä törkeästi rikkonutta pelaajaa suihkuun, jos hänen joukkueensa päävalmentaja vastustaa sitä.
Opettajilla on valitettavasti aika vähän työkaluja näiden ongelmien kitkemiseen ja saavat ilmiöstä usein aiheetontakin kuraa. Siellä saattaa välitunnilla olla kahtasataa muksua valvomassa yksi kansankynttilä. Väkisinkin siinä menee aika paljon ohi ja kun nämä kiusaajat vielä ovat usein sangen “taitavia” tuossa hommassaan.
Kodeista ja kasvatuksesta kaiken pitäisi lähteä, mutta varsin usein huomataan, että se seuraava ongelma löytyy sieltä.
Kiusaajat toiseen kouluun. Tämä periaatteessa voi onnistua isoissa kaupungeissa/kunnissa, mutta ei välttämättä pienemmissä kunnissa. Ei siellä välttämättä ole kuin se yksi koulu, joten joutuisiko kiusaaja toisen kunnan kouluun? Miten tämä järjestettäisiin ja miten kuljetukset ym.? Ei tämä ole niin kauhean yksiselitteinen asia.
Opettajille pitäisi antaa lisää valtuuksia, tämä varmaan on kaikille ok? Miettisin myös sellaista kuviota, että kouluista (peruskoulu) tehtäisiin ns. kännykkä vapaita. En tiedä onko mahdollista, mutta kai nyt voisi lapset ja nuoret olla sen koulupäivän ilman kännykkää. Vai mitä hyötyä siitä kännykästä on opetustoimintaan ja oppimiseen. Minulla ei siis ole lapsia edelleenkään, mutta kai sitä silti voi asioita pyöritellä?
Tuohon voisi antaa jonkun varoituksen, vanhempien kanssa keskustelun ja katsoa muuttuuko lapsen käytös. Jos kiusaaminen jatkuu, niin sitten toiseen kouluun kuljetukset vanhempien kustannuksella(vaikka toiselle paikkakunnalle) tai koti-opetus. Kiusatulta ei pitäisi vaatia mitään, vaan kaikki toimet, kulut ja koulun vaihdot kiusaajalle ja hänen vanhemmilleen…
Tottakai. Pitää myös muistaa se, että on vanhempia joita ei kiinnosta paskan vertaa mitä se oma lapsi tekee ja touhuaa. Ei ole välttämättä rahaa kustantaa yhtään mitään, ei ole kiinnostusta opettaa kotona jne. En nyt millään tapaa halua olla kiusaajien puolella, mutta usein heillä taitaa olla kotona haasteita ja sitä puretaan toisiin kiusaamalla.
Eli todella vaikea asia on tämä. Ei todellakaan ole yhtä oikeaa vastausta olemassa.
Totta tuokin. Ylöjärvellä on ainakin joku laitos, johon ongelmissa olevia nuoria on. Asuvat siellä, käyvät koulun sieltä käsin. Joka toinen viikonloppu pääsevät vain kotiin. Työkaverin yksi lapsi on siellä ollut viime lukukauden, nyt taas, asuu kotona ja käy koulua normaalisti. Tuommoiseen kiusaajat voisi aluksi laittaa vaikka lukukaudeksi kerrallaan.
Kiusaaja erotetaan määräajaksi koulusta. Vaarana on tietysti,että ongelma pahenee entisestään.
Kyllä kaikki kuitenkin lähtee kotikasvatuksesta ja jokaisen vanhemman täytyy tietoinen mitä oma lapsi esim. koulussa tekee. Tähän on ajauduttu kun oppilaille ei saa sanoa eikä tehdä mitään. Enkä nyt tarkoita mitään karttakepin iskuja, mutta nykyajan nuoret kyllä tietävät oikeutensa aikas hyvin ja sen mukaan he toimivat.
Taidat viitata tällä lastensuojeluyksiköihin, joita on aika monessakin kunnassa Pirkanmaalla. Käsittääkseni nämä asukkaat ovat huostaanotettuja/kotoaan sijoitettuja, josta päätöksen on tehnyt sosiaaliviranomainen.
Itse kävin ala-asteen 80-luvulla ja kyllä esim. Englannin opettaja kantoi niskasta käytävälle loppu tunniksi, jos ei osannut käyttäytyä, tuon kun koki kerran, osasi olla kiltisti sen jälkeen. Mitään traumoja noista ei kellekään ole jäänyt, just viime luokkakokouksessa niistä puhuttiin. Päinvastoin kaikki Kehuivat, kun koulussa oli ennen kunnon kuri ja rajat. Noin vaan opetettiin lapselle mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kirjan kun unohti kotiin, niin se haettiin sieltä(jos kotiin oli alle 2km). Olihan näitä, eikä näistä opettajaa syytetty, vaan katsottiin peiliin ja tajuttiin, että oli oma vika. Näin se olikin. Nyt opettajilla ei mitään edellytyksiä ole kuria pitää ja lapset ei ole tyhmiä. Käyttävät tätä hyväkseen…
Tämän on täysin totta.
Aina pelkkä ymmärtäminen ja päänsilittely ei auta…
Näin on. Lastensuojeluyksiköihin ohjatut lapset eivät ole ainakaan välttämättä tehneet mitään väärää, monet ovat alle kouluikäisiä. Syy huostaanottoon on useimmiten vanhempien kyvyttömyys huolehtia lapsistaan. Ei pidä sekoittaa kiusaamiseen tai väkivaltaan.