Puolustuspeli tulee aina olemaan askeleen edellä. Vaikka ne olisivat jalkapallomaaleja niin tästä huolimatta puolustuspeliin kyllä keksitään sopivat keinot - olivat ne ihan millaisia hyvänsä. Jääkiekossa on niin paljon kontaktia ja myös mailahäirintää, joka on aina harmaalla alueella. Esim. kärkikarvaajan blokkaaminen - missä on se raja, että se on estäminen? Kaikki jengit blokkaa sen pois - pakki tulee seisomaan vaan luistelulinjalle ja kiilaa itseään kiinni vaikka vastus yrittää kiertää. Harvoin onnistuvat kiertämään ja lopulta tulee päätykiekko.
Valmentajat kehittävät aina puolustuspeliä nopeammin kuin hyökkäyspeliä. Näin se on aina ollut. Viime vuoden finaaliratkaisu todistaa, että loistavakin hyökkäyspeli on hyydytettävissä kyttäilytrapilla. Tapparahan viime vuonna hyydytti ehkä tulivoimaisimman joukkueen, mitä minä olen ikinä Liigassa nähnyt. En tiedä, voiko viime kauden IFK:ta raikkaammin juurikaan enää hyökätä. Siellä oli liikettä, ideaa ja ihan kaikkea, mutta loppuviimein Tappara pystyi kuitenkin painamaan pelit pienimaalisiksi hidastamalla peliä. Se on loistavaa taktiikkaa - ei mitään Tapparalta pois. Mutta ei se kaikkein kaunein tapa ole sarjoja voittaa.