Taitaa aika monella olla ongelmia unen kanssa. Silloin kun on nukkunut huonosti niin unta arvostaa, mutta aika nopeasti arvostus unohtuu, jos on muutama hyvin nukuttu yö takana.
Minun nukkumisongelmani on hampaiden narskuttelu. Jos näen paljon unia, narskuttelen lähes aina hampaitani. Sen takia en pääse helposti syvään uneen sillä narskuttelu pitää kovan äänen vuoksi unen keveänä. Onneksi minulla on nykyään hammaskisko joka yö suussa niin hampaat ovat vielä jäljellä. Uniongelmat kulkevat suvussa, koska veljeni ja isäni ovat myös huonoja nukkuijia.
Kyllähän viikonloput on nukkumista varten.
Kun duuni stressaa tarpeeksi, niin sitä odottaa vaan eniten viikonlopulta sitä, että saa vetää kaksi yötä kunnolla unta palloon ja mietiskellä ihan muita juttuja.
Välillä on ihan jees käydä sosialisoitumassa jossain pippaloissa, mutta varsinkin näin talvella viikonloppuisin kotona loikoilu on parasta.
Nyt on ihmeen hyvin nukuttu yö takana, vaikka on maanantai. Heräsin kai vain pari kertaa.
Onhan se hienoa kun saa kunnolla nukkua yön, pieni vauva tekee sen tosin nykyään todella harvinaiseksi herkuksi. Viikolla tulee nukuttua 5-7h/yö, ja viikonloppuna sitten 7-10 tuntia/yö muutamassa pätkässä kun vauva herättää 1-3 kertaa yössä varsinkin viikonloppuna kun nukkuu enemmän. Mutta ihan ok-levännyt olo on aina yön jälkeen. Vielä kun oppis nukkumaan ne harvinaiset “vapaaillat” kun perhe on vaikka mummulassa yökylässä, eikä pilais aina sen yön yöunia kaljottelulla kun sekin on niin harvinaista herkkua.
Tuttu tunne. Melkeenpä viimeiset kolme vuotta menny juurikin katkonaisesti tai vaihtelevasti yö unet. Lapsi herää sen pari kertaa yössä, eipä silti ole ainakaan vielä vaikuttanut omaan jaksamiseen.
Sillon kun vapaata on tulee nukkuttua vielä huonommin, koska ei sitä jokaista vapaata selvinpäin jaksa, enemän pitäisi lepoon pyrkiä, mutta ei ole vielä tapahtunut. Ehken ihmisenä ole niin unen tarpeen perään.
Kolmivuorotyö pitää huolen siitä, että aina väsyttää. Aina.
Pienillä lapsilla on usein myös jotain asioita, mitä pitää käydä kesken unien läpi, kuten painajaiset, jano ja muut yöllä liikkumiset.
Arvostan unta ja nukkumista nyt ehkä enemmän kuin koskaan.
Arvostan unta ja ylipäätään palautumista sen verran paljon, että alkoholin käyttö on nykyään aika minimissä. Olen todennut, että viikonloppuna nukkuu ja palautuu työviikosta paljon paremmin, kun ei ota edes sitä yhtä. Jos tekee mieli olutta, niin yleensä otan pari alkoholitonta - esim. Koffin Crisp on aika hyvää.
Esim. perjantaisin ei tee edes vaikeaa jättää kaljoittelua väliin. Sitä on yleensä niin puhki työviikon jälkeen, ettei tule mieleenkään lähteä baariin eikä edes tee mieli alkoholia. Sitä haluaa vain kotiin lepäämään.
Tänä syksynä on tullut tehtyä sen verran ylitöitä, että palautuminen ja nukkuminen on pitänyt ottaa tosissaan. Silti liian usein lipsuu nukkumaan meno lähelle puolta yötä, kun haluaa katsella vähän jalkapalloa tai NHL:ää tai kuunnella podcasteja. Tästä pitäisi oppia pois.
Luulin aiemmin, että olen huono nukkuja, mutta nyt olen muutaman vuoden nukkunut kuin peippo. Eikä mulla se nukkuminen sinänsä ole ollut ongelma, vaan nukahtaminen. Nyt ei ole ollut senkään kanssa ongelmaa pitkään aikaan. Siinä mielessä olen aika onnellisessa asemassa. Joskus harvoin nukahtamisongelmia aiemmin kärsineenä on kyllä todella alkanut osata arvostaa hyvää unta.
Itselläni on se perinteinen että kun lapsia alkaa tekemään niin oppii sitten untakin arvostamaan ihan eri lailla. Ennen nukkui paljon ja oli muka niin kamalaa kun yksikin yö meni huonosti jostain syystä. Päiväunia en ennen nukkunut ikinä ja niistä tuli paha olo.Ei enään vaan ne on parasta mitä on, mitä pidemmät sen parempi. Eikä muuten vaikuta yö uniin, heti tulee kun tilaisuus annetaan ja pään laskee tyynylle. Jotta ei mene pelotteluksi niin on silti sen arvoista ja sen ansiosta jaksaakin, nyt innolla odotellaankin uutta tulokasta.
Juuri tuli tossa katseltua paljonko tuli syyslomalla nukuttua. 10 yötä, 43h unta. En suosittele kokeilemaan mun unimäärillä elämistä, jos ei ole luonnostaan pirteä ja jaksavainen kuten minä
Mä olen tehnyt vuorotyötä opiskelujen ohessa aikanaan, enkä kyllä ymmärrä miten jengillä riitti energiaa työn ohessa harrastaa ja rakentaa taloa yms.
Itse oli koko ajan työvuorojen ulkopuolella ihan paskana ja koitti vaan kerätä voimia seuraavaa työvuoroa varten.
No todellakin arvostan, yksi parhaita asioita elämässä. Tykkään kuitenkin ärsyttävän paljon myös valvomisesta, joten unirytmiä pitää jonkin verran fiksata ennen lukioon menoa.
Se on just näin. Hienoa tekemistä on nukkuminen. Onneks ei oo ikinä ollu ongelmia nukkumisen kanssa. Pystyn valvoon tarvittaessa ja aina saan unta. Joskus oudossa paikassa eka yö menee mitenkuten, mutta niin huonoja olosuhteita ei oo vielä ollu, etten toisena yönä jo nukkuis ku tukki.
Valvominen on sitä, että ku saa lapset sänkyyn ja talo hiljenee ni ei vaan malta mennä nukkuun. Se hiljaisuus ja ns. oma aika on niin upeeta. Aamulla kyllä väsyttää, mutta niin aina.
Tähän kysymykseen tuli oikein hyvä vastaus eilen illalla.
Kovasti piti katsoa peliä telkkarista, mutta pää sanoi että NHL-pelit tulevat silloin kun pitää olla jo nukkumassa ja kytki unitilan päälle.
Arvostan. Kun ihminen nukkuu hyvin, niin hän myös yleensä syö terveellisesti ja jaksaa liikkuakin. Väsymys nimittäin lisää tutkitusti hinkua syödä rasvaista ruokaa ja yötyö on myös ylipainolle altistava tekijä. Väsyneenä ei myöskään tahdo jaksaa mennä esim. salille, vaan keksii itselleen minkä tahansa tekosyyn olla menemättä. Itse näen asian niin, että kun herään virkeänä ja vedän aamutreenin siihen, niin en viitsi enää pilata koko juttua syömällä epäterveellisesti. Kaikki nämä (uni, ravinto, liikunta) linkittyvät erottamattomasti toisiinsa ja yhdenkin saaminen kuntoon laukaisee helposti positiivisen kierteen eli halun korjata muutkin. Uni on siten ihmisen hyvinvoinnin perusta.
Pyrin säännölliseen rytmiin, joka saattaa hieman heitellä viikonloppuna. Arkisin herään klo 7, aloitan aamutreenin noin klo 8, olen töissä klo 9 ja menen nukkumaan klo 23. Kuten Telian ketjuun kirjoitin, niin nykyään yöunta arvostaa jo niin paljon, ettei tule katsottua esim. NHL:n yöpelejä lainkaan (silloin kun Viaplay oli). 23 jälkeen alkava pelikin on jo liian myöhäinen, vaikka olisi viikonloppu. Toki silloin tällöin tulee oltua viihteellä ja viikonloppuna en herää aivan yhtä aikaisin ja valvonkin hieman myöhempään.
Arvostaisin nukkumista suuresti, mutta nykyään ei vaan jostain syystä homma oikeen luonnistu. Itellä yleensä viikon vapaat sunnuntai ja viikolla joku vaihteleva päivä. Varsinkin ennen vapaata illalla miettii “että huomenna nukun pitkään”. Paskanmarjat sitä herää aina 5-6 välillä (Ja ajatelkaa en oo ees 70v eläkeläinen joka odottaa postiauton saapumista). Alkaa jotenkin vähän tympästä. Joskus taas oon aatellu pikku päikkärit ottaa, mutta ne helposti venähtää kahteenkin tuntiin ja niiden jälkeen vasta jotenkin tökerö olo on. Kaippa tähän vaan on pikkuhiljaa alettava tottumaan
Mulla ei normaalisti ole uniongelmia. Mutta kun pitäisi syystä tai toisesta herätä seuraavana aamuna selkeästi aikaisemmin, ja yritän mennä vähän tavallista aikaisemmin nukkumaan, niin nukkumisesta ei tule yhtään mitään. Olen tässä 2 ja puoli tuntia maannut silmät kiinni ja kroppa käy jostain syystä aivan kierroksilla, vaikkei silmät meinaa pysyä auki. Pakko varmaan rauhoittua vaikkapa somettamalla nyt, se on sitten sama nukkuuko 2,5 vai 1,5 tuntia. Ensi yönä tullee uni ja huominen on jo pilalla (paitsi jos skippaisin matsin ja nukkuisin normaaliin tapaan kymppiin)
