Nuoriso ennen ja nyt


#63

Nähdään konkreettisesti missä mennään suhteessa kehen? Oppilaiden ei kuulu olla suhteessa mihinkään muuhun kuin itseensä ja yleiseen suoritustasoon ja numero ei välttämättä (ellei sitten ole valtakunnallinen koe) mittaa mitään muuta kuin osaamista suhteessa muihin samassa ryhmässä.


#64

Koulun arviointeihin opetuksen perillemenosta,annetaan sitten numerona tai selityksenä, niin kokeiden lisäksi aktiivisuus oppitunneilla on yksi arviointiin vaikuttava tekijä. Käsittääkseni kokeista täsyosumasuorituksella mutta oppitunneilla passiivinen ei saa sitä parasta arviota.


#65

Tuo riippuu kyllä opettajastakin, on helpompi arvioida pelkän kokeen perusteella, mutta eihän oppilaiden ole tarkoitus kokeita varten opiskella, siksi arviointiin vaikuttaa esim. kiinnostus, oppimishalu ja aktiivisuus lisätiedon hankkimiseen. Opettajalla on opetussuunnitelma ja arvioinnissa katsotaan kuinka on vaaditut kriteerit täyttänyt. Ja niitä kriteerejä on paljon muitakin kuin pelkkä asioiden oppiminen.


#66

Lukioon pääsee yleensä tietyllä keskiarvolla ja se on aika paskamainen temppu paljastaa vasta 9. luokalla että oot liian huono “suhteessa muihin samassa ryhmässä” ja amis kutsuu.


#67

Eiköhän lukiokin osaa adaptoitua uuteen tilanteeseen ja tämäkin asia on varmasti otettu huomioon. Ja ihan rehellisesti: eiköhän opettajien antama palaute vuosien varrella anna oppilaalle ennen sitä 9. luokkaa jonkinlaisen kuvan siitä, millaisia numeroita hän voi suoritustasonsa perusteella odotella. En usko, että tuo kauhuskenaario on edes mahdollinen, mitä maalailet.


#68

Niin muuten kyllä amikseenkin pääsee yleensä tietyllä keskiarvolla ja monille aloille vaaditaan paljon korkeampi keskiarvo kuin lukioon. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Eikö opettajat ilman numeroita osaa arvioida onko jollain edellytyksiä päästä lukioon vai ei?


#69

Mutta eikös jonkun aikaa jo ole arvioinnista poistettu luokan laajuinen gaussin käyrä ja arviointi pitäisi perustua yleisiin kriteereihin. …no voin kyllä ne opettajan jutut muistaa väärinkin.

Muutoin niin heti perukoulun jälkeen kait aika paikallisesti jatkuu opinnot, on se sitten ammattikoulu tai lukio. Joten toisaalta “maakunnallinen” mittaus olis toisaalta perusteltu.
Nojoo… eipä enempää tästä.


#70

Kyllä se oppilaan arvioiminen perustuu yleisiin kriteereihin. Ei opettajat kauheasti voi sooloilla jos koulu yhtään on tehtäviensä tasolla. Kopion nyt tähän tiettyjä kohtia valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta, kun ette sanaa usko.

Numeroarvosana kuvaa keskimääräisenä summatiivisena arviona oppilaan osaamisen tasoa suhteessa
tavoitteisiin kussakin oppiaineessa tai opintokokonaisuudessa. Sanallista arviointia käyttä-
mällä voidaan antaa monipuolista palautetta oppilaan oppimisesta ja suoriutumisesta. Sanallisen
arvioinnin avulla voidaan kuvata paitsi oppilaan osaamisen tasoa myös hänen edistymistään,
vahvuuksiaan ja kehittämisen kohteitaan. Sanallisella arvioinnilla voidaan myös antaa numeroarvosanaa
yksityiskohtaisempaa palautetta osaamisesta ja oppimisen edistymisestä oppiaineen
eri osa-alueilla. .

Perusopetuksen päättöarvosanojen tulee olla annettu yhdenvertaisin perustein. Päättöarvosanan
muodostamista varten on näissä opetussuunnitelman perusteissa määritelty kaikkiin yhteisiin
oppiaineisiin sekä vapaaehtoisen kielen A-oppimäärään valtakunnalliset päättöarvioinnin kriteerit
sekä päättöarvosanan muodostamisen periaatteet.

Jos oikeasti kiinnostaa mitä koulussa halutaan oppivan ja miten, asiaan voi perehtyä lukemalla tästä:

http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Suosittelen tutustumaan ainakin kohtaan kolme jossa selviää, miten oppilaita valmistetaan tulevaa elämää varten.

Edit. Kopioimpa tulta vielä liikunnan tavoitteet, siitä kun oli aiemmin puhetta.

Liikunnan opetuksen tehtävänä on vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin tukemalla fyysistä, sosiaalista
ja psyykkistä toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Oppiaineessa
tärkeitä ovat yksittäisiin liikuntatunteihin liittyvät positiiviset kokemukset ja liikunnallisen elä-
mäntavan tukeminen. Oppitunneilla korostuvat kehollisuus, fyysinen aktiivisuus ja yhdessä tekeminen.
Liikunnan avulla edistetään yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä sekä tuetaan
kulttuurista moninaisuutta. Opetus on turvallista, ja se perustuu eri vuodenaikojen ja paikallisten
olosuhteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Liikunnassa hyödynnetään koulun tiloja, lähiliikuntapaikkoja
ja luontoa monipuolisesti. Oppilaita ohjataan ja sitoutetaan turvalliseen ja eettisesti
kestävään toimintaan ja oppimisilmapiiriin.

Hienoja ja kannatettavia tavoitteita mielestäni. Kaikki liikunnanopettajat eivät ole niitä sisäistäneet, tai eivät kykene asiaa käytännössä soveltamaan.


(【ツ】) #71

Ylen tietojen mukaan nuoriso todellakin käyttäytyy nykyisin paremmin:

Tällainenkin aiheesta kyselytutkimuksilla tietoja keräävä sivusto löytyy:


(Aiheesta eksymässä.) #72

Kaupunginosasarjojen loppumisen myötä jääkiekon harrastamisesta on kadonnut todella paljon paitsi harrastajia mutta myös hyvää höntsyhenkeä ja liikunnan iloa. Kynnys osallistua oli matalampi ja harrastus ei ehkä ollut niin totista kuin nyt halliaikana. Toki kustannuksetkin olivat vielä siedettävällä tasolla. Jotenkin tuntuu, että joissakin tapauksissa jopa jo alakoululaisia valmennetaan niinkuin he olisivat ammattilaisjääkiekkoilijoita. Kouluissa opettajilla on keskimäärin paremmat kyvyt ymmärtää lasten motorista kehitystä, missä vaiheessa kussakin iässä mennään ja kuka menee vähän edellä, kuka tulee jäljessä. Tällainen motorisessa kehityksessä perässä tuleva lapsi tai nuori on monelle asiaan vihkiytymättömälle valmentajalle vaan ns. huono.

Kyllähän liikkumisen harrastaminen lähtee omista intresseistä ja malleista, joita saadaan kotoa. Pitäisi vaan sitten löytää toimijoita ja paikkoja, joissa liikunnan/lajin harrastaminen onnistuu hyvässä, kannustavassa ja ymmärtävässä hengessä kunkin omat kyvyt ja kehitystaso huomioiden. Nykypäivänä kännykät, pelikonsolit, some yms. vaan syövät tuota liikunnankin harrastamista paljon.


#73

“Nykyään ei ole helppoa kasvaa nuoreksi naiseksi.”

Täällä on myös nuoria naisia,kertokaa oma mielipiteenne. Myös nuorien vanhemmat.


#74

Ei taida valitettavasti nykyään olla oikein mikään niin helppoa. Toivottavasti tähänkin aiheeseen tulee kannanottoja, itse en tuohon mitään pysty sanomaan.

Yhtenä päivänä pysähdyin havainnoimaan, kuinka usein ajattelen asiat suorituksina. Ja sitten tajusin myös sen, kuinka monesta asiasta oikeasti nautin, kun se ei ole suoritus. Nykyaikana tuntuu, että liian monella, liian aikaisin ja liian monella tapaa kaikki on suoritusta. Parisuhde on suoritus, ystävyyssuhteiden ylläpito on suoritus, työpaikka on suoritus ja opiskelupaikka on suoritus.

Jos olen täysin rehellinen, ehkäpä me suoritamme hieman liikaa sen sijaan, että tekisimme ja nauttisimme.


(Jarkko Mäkinen | Titta på ylähylly!) #75

Olen nuori mutten nainen mutta tunnen nuoria naisia ihan in real life sekä somen välityksellä. Ja olen tullut siihen lopputulokseen että kaupungissa asuvat nuoret naiset kokevat maailman pahempana paikana kuin tällaisessa maalaiskylässä asuvat. Tai ehkä oikea muoto olisi että maalaiset reagoivat lievemmin.

Someen tulee aika-ajoittain päivityksiä tyyliin “Miks mä elän, haluan kuolla” “Kaikki on paskaa” “Mä oo ruma, kaikki vihaa mua, mulla ei oo paikkaa tässä maailmassa”. Ja nämä nyt hieman siistittyinä. En ole varma onko tuo vain jokin muotivillitys, että on coolia kertoa olevansa rikki fyysisesti että henkisesti, vaikka samaan aikaan tulee iloisia somepäivityksiä kavereiden ja ystävien kesken vietetyistä päivistä.

Täällä maalla tuntuu olevan hieman löysempi tunnelma. Hankaluuksia varmasti koetaan mutta niistä ei juuri jakseta valittaa ajatusmallilla “Kyä tää tästä sutviutuu”. Draamaa tuntuu olevan vähemmän oikeassa elämässä että somessa.

Nämä tosiaan on mun omia havaintoja sekalaisesti avattuna. En tiedä paikkaansa pitävyydestä mutta kunhan toin julki.


#76

#77

Höpöjä puhuu Ringa nyt. Joko ei ymmärrä mitä eroa on lapsella ja nuorella tai sitten ei ole miettinyt mitä puhuu. Lasten pitää saada leikkiä, kilpaileminen sitten myöhemmällä iällä. Konttauskilpailujako Ringa haluaa alkaa järjestämään?


#78

Ihan täyttä asiaa koko Ropon teksti. Lasten kuuluu kilpailla pienestä pitäen. 5v leikitään piilosta ja hippaa. Sen jälkeen alkaa juoksukisat ja pallopelit 5-7v. Sitten vakavampi kilpaurheilu teini-iässä ja muilla vähemmän vakavampi. Pointti tuossa on se että vähemmän padin nypläämistä ja enemmän toiminnallisia leikkejä.
Toinen pointti on se että lapsia ei pidä suojella häviämisestä/toiseksi jäämisestä tulevalta mielipahalta. Kyllä minun mielestäni ekaluokkalaiset voi laittaa juoksemaan kilpaa ja jos Matti on Mikkoa nopeampi niin Matin saa lähettää koulujen välisiin kisoihin ja Mikon on vain nieltävä pettymys. Se kasvattaa.


#79

– Olen sitä mieltä, että Suomessa kaikki lapset pitäisi pakottaa urheilemaan tai ainakin kilpailemaan.

Sanoo siis Ringa Ropo. Ja tuo lause on hänen pointtinsa ja se on alusta loppuun väärin. Ketään ei pidä pakottaa, kyllä se kannustaminen on huomattavasti hyödyllisempää. Toki on päivän selvää että nuoret pitäisi saada liikkumaan ja urheilemaan enemmän, muta tyyli on 70-lukulainen ja koululiikunnassa johtaa vaan lapsiin jotka alkavat vihata sitä liikuntaa. Kilpailemaan ehtii myöhemminkin, alkuun sen tulee toimia leikin varjolla. Ihmisiä, lapsiakin on erilaisia. Jotkut ovat kilpailuhenkisiä, mutta ei koulun tavoite voi eikä saa olla kilpailuttaa ihmisiä ja oppia nöyrtymään. Tuo palvelee huippu-urheilua, mutta niitä huippu-urheilijoita on Suomessa alle prosentti väestöstä.

Ei häviämiseltä tai toiseksi jäämiseltä liikaa pidä suojella, olen samaa mieltä. Mutta ei koulussa kilpailemaan pidä pakottaa liikunnassa kuten ei muissakaan aineissa. Se voi toimia joillakin, mutta suurimmalla osalla ei.


#80

Sitä häviämistä voi opettaa myös kotona. Ihan niinkuin kaikkia muitakin elämänarvoja. Turha näitä liikuntahommiakin on koulun ja yhteiskunnan niskaan kaataa. Puljatkaa kotona niitten mukuloitten kanssa, teidän/meidän ne on.

Hei mä vastasin vahingossa @tatesulo vaikka tää liitty tuohon lehtijutusta sikinneeseen keskusteluun.


#81

Ringa oli meidän kylän ylpeys aikoinansa, korkeushyppääjästä tuli SE- pituushyppääjä. Mutta tuo “kilpailemaan pakottaminen” -ajatus on vähintäänkin kummallinen. Liikkuminen läpi elämän on tärkeää ja siihen pitäisi mukoita kannustaa. Kilpaurheilu ei todellakaan ole. Ja miten se edes teoriassa voitaisiin toteuttaa? Alakoulun (luokan)opettajako valmentaa ja opastaa urheilussa? Meillä kierrettiin ympyrää tamburiinin tahdissa kaksi ekaa luokkaa …

Vai meniskö nämä kouluajan ulkopuolelle urheiluseurojen piikkiin?


(Aiheesta eksymässä.) #82

Liikunnan, urheilun ja kilpailun riemu pitää lapsena löytää ihan itse. Vanhemmat ovat siinä vahvassa asemassa, miten lapsi sen ilon ja kilpailuvietin voisi löytää ja mistä lajista. Valinnan varaa pitää olla ja tarjota. Pitää mm. muistaa, ettei jääkiekko ole ainoa laji. Väkisin tuputtaminen ja pakottaminen johtaa yleensä juuri päinvastaiseen tulokseen. Myös valmentajien siellä alimmalla ruohonjuuritasolla tulisi muistaa, ettei pienimpiä junnuja lähdetä koutsaamaan ikäänkuin olisivat jo ammattilaisia. Kaiken tulisi tähdätä siihen, että into ja motivaatio liikuntaharrastukseen säilyy korkealla. Sieltä niitä helmiäkin sitten kasvaa.