Sanoisin, että se oli joku oppitunti, joka oli pakko jossain kohtaa saada. Itselläni on lähes tismalleen sama muisto, ja koko hommasta näin parikymmentä vuotta myöhemmin muistaa vain sen häpeän, kun piti kertoa asiasta äidille. Poliisia ei kuvioon otettu, mikä oli näin jälkikäteen mielestäni kauppiaan hyvää pelisilmää.
Ja kyllähän tässä toinenkin tarina muistu.
Tässä muutama vuosi sitten oltiin saatu muutaman käänteen kautta raketteja ja muita paukkuja haltuun.
No kaveri porukan kanssa mietittiin että mitä niillä tehrään ja minä sain sitten hyvän idean että tehdään yks isompi jytky ja ammutaan muut. Ja näin tehtiin muut raketit ja paukut pamauteltiin kunnes tuli isomman vuoro (tässä kohtaa kerrottava että jytky oli tehty raketeista pois otetuista ruudeista eikä ollut erin iso mutta kyllä siinä tavaraa oli) ja kun oltiin sitä jysäyttämässä sai joku idean että eihän tällaista isoo kannata muuten vaa pamauttaa. No tähänhä muut sano että ei niin, mutta missä sitte? No siihen joku porukasta sai idean työntää sen postilaatikkoon ja niin sitte tehtiin. Odotettiin pimeää ja etsittiin joku talo joka olisi metsän lähellä minne pääsisi piiloon ja joka olisi aika syrjässä. No hetken etsinnän jälkeen löytyi yksi täydellinen talo ja kaiken päälle postilaatikko oli tyhjä (ajateltiin ettei mitään tärkeitä menisi rikki)
No ei muuta ku lanka palamaan ja jytky sisään. No me juostiin metsään ja odotettiin millo jytky jysähtää. Mutta jälkeenpäin mietittynä ei ollut paras idea valita vanhimman näköistä haurasta postilaatikkoa joka oli vielä tyhjä. Sillä kun jytky pamahti niin koko helvetin laatikko räjähti tuhannen paskaks ja ei muuta pientä vauhtia juostiin talolta poispäin ja voin sanoa että kun selän takaa kuuluu PERKELE! Niin tulee juoksemiseen hieman lisänopeutta. Tästä tempusta ei onneksi jääty kiinni mutta myöhemmin uuteen postilaatikkoon tipahti pieni kolehti allekirjoittaneelta😉
Pari vuotta sitten tuli grillailtua ja saunottua. Siinä sitten ruokien valmistukseen kuului chilin silppuaminen…
Ruuat grillaantumaan (toki olutta juotu kokkailun yhteydessä) ja välisaunaan. Suikun kautta ja munien pesu tietenkin. Siinä sitten istahdin lauteille, kun aloin tuntemaan terskassa kasvavaa lämpöä ja tajusin mitä tulee tapahtumaan ja miksi. Oli muuten mielenkiintoinen 10-15min kärvistellä polte pois.
Tuo on aika tuttua. Monia vuosia jo kasvateltu omia chilejä ym… Ja muutaman kerran haamuchilit saunassa silmään ja muihin herkkiin paikkoihin, kun kerrasta ei ole oppinut
Naga öögonissa sai vallan liikuttumaan ja polte koko feississä oli melko raastavaa…
Tämän huippupäivän vuotta en tarkalleen muista, mutta ikää itselläni oli n. 17v. Olin kummeilleni paneloimassa kylpyhuoneen kattoa. Sehän menikin nätisti ja jälki oli siistiä. Ei ollut montaakaan paneelia enää laittamatta, kun kummitäti tuli katsomaan työnjälkeä ja siinä höpistiin niitä näitä. Olin a-tikkailla naulapyssy kädessä ja jotenkin epähuomiossa siinä aloin naputtamaan sillä pyssyn kärjellä toista kämmentäni Ja yhtäkkiä tsups ja se helvetin listanaula oli kämmenessä. Siinähän sitten toki piti vaan olla, kuin mitään ei ois tapahtunutkaan. Heti, kun kummitäti poistui keittiöön, niin itehän sitä piti irti yrittää…eihän se perkele onnistunut, kun pikkuinen kantakin oli melkein ihosta kokonaan läpi Sitten oli pakko käydä huikkaamassa, että nyt pääs käymään näin. Siitä kummitädin kyydillä lekurille… ja siitä lähtikin sellainen lekuri show, että altapois. Kokonaisuudessani sain odotushuoneissa viettää naula kädessäni 4 tuntia…sen jälkeen mua ja naulaa ajelutettiin 90 kilsan päähän isommalle lekuriasemalle…Siellä odottelin edelleen se naula kädessäni rapiat 2 tuntia… sitten lekurille ja yritti vetää sitä irti. No eihän se tietenkään lähtenyt…sitten taas ihmeteltiin…kello kävi ilta kahdeksaa…seuraavaksi meinas, että aamulla leikataan se sieltä. Siinä sitten naula edelleen kämmenessä minulla paloi pinna ja sanoin, että “jos nyt vaan kuitenkin koitettais vetää se pihalle?” Puudutusainetta lisää ja tempoihan se sitä hetken aikaa, mutta lähtihän se perkele! Eli tällaisen mahdottoman hulabaloon voi pieni idioottimaisuus saada aikaan
Toki se naula joka oli kämmenessäni oli taittunut luusta tuonne ranteeseen päin joten vissiin halusivat pelata jotenkin varman päälle. Mutta loppusanoina sanon, että ei kannata naulata kättään.
Tässä yhtenä iltana muisteltiin siskon kanssa entisiä koulukavereita yhteiskoulussa. Meillehän sinne yhteiskouluun Nastolaan tuli niitä “hylkiöitä” Lahdesta. Koulu ei siellä oikein ollut sujunut ja vauhtia haettiin meiltä.
Oli mm. eräs “Poke” ja adjutanttinsa omalla rinnakkaisluokallani. Itse olin 12-13v ja he olivat isoja ja komeita useamman vuoden vanhempia miehenalkuja. Koulu ei todellakaan heitä kiinnostanut ja ilmeisesti olivat Lahdessa jo ekaa luokkaa tahkonneet jonkun vuoden. Se heissä oli ikävä puoli, että olivat välitunneilla aina kimpussani nälvimässä. Fyysistä väkivaltaa ei ollut koskaan, mutta muu kiusaaminen oli heidän päätyönsä. Adjutantti taisi vielä olla se pahempi, ehkä hän halusi päteä tuo “Poken” silmissä.
Jossain vaiheessa tämä “Poke” ainakin pääsi toiselle luokalle. En tiedä mitä sitten tapahtui, jäikö taas luokalleen vai pääsikö kolmannelle. Adjutanttinsa ainakin jäi taas luokalle. Mutta molemmat hävisivät meidän koulusta. Palasivatko sitten Lahteen kouluun vai menivätkö duuniin tms. Enpä tiedä.
Siskon kanssa tosiaan mietittiin, että voi voi, mitähän näistäkin kaveruksista tuli. Oliko ihan sääliä ilmassa. No, hieman googlettelin, niin tämä “Poke” ainakin löytyi Pirkanmaan parhaiden tienanneiden listalta. Joskus tulot oli lähennellet miljoonaa. No, tunsinpa itseni idiootiksi. Olishan sen pitänyt jo sukunimestä nähdä, että kaveri tulee pärjäämään. Nimi kun viittasi suoraan suureen ja maineikkaaseen liikeketjuun. Sanotaan nyt, ettei se ole “Stockmann”, mutta jotain yhtä komealta kalskahtavaa kyllä.
Jännää kyllä, että tämä koulukaveri oli jossain vaiheessa muuttanut tänne Pirkanmaalle. Toisaalta ei ihme, sillä kyllähän täältä nykyään tuommoinen putiikki löytyy yhtä hyvin kuin Lahdestakin, jonne kuitenkin business taisi sodan jälkeen Viipurista siirtyä.
Netistä löytyi sekin tieto, että tämä kaveri oli joskus vuosia sitten ollut poikansa junnujoukkueen pelimatkalla Kanadassa. Siellä oli otteluiden lisäksi kaikenlaista muuta ohjelmaa, Niagaralla käyntiä yms. Se tässä oli kuitenkin hienoa, että joukkue oli Ilves! Se tieto kyllä helpotti oloani kummasti, kun muuten tunsin itseni niin idiootiksi, olisihan se kaikki pitänyt tietää.
Olenkohan idiootti vai en? Ostin uudet aurinkolasit vahvuuksilla. Nyt istun sit täällä kotona ja katson telkkaria ne päässä. Ajatuksena siis se että silmät tottuisi näihin uusiin laseihin mahdollisimman nopeasti.
Taloa rakentaessa hakkasin moskalla sisäportaiden rungon kiinnittämistä varten kiila-ankkuria ontelolaattaan.
Joku kysyi vasemmalta jotain ja käänsin päätäni vastatakseni ja tämän myötä kiskaisin itseäni moskalla suoraan peukaloon, vähän tuli viivästystä raksaamiseen.
Ai perkele! Onneksi näille voi jälkeenpäin nauraa
Joo Kyllä tuossa kun maallikko raksaa niin tulee jännittäviä tilanteita
Poravasaralla A-tikkailla seisten teet reikiä ontelolaattaan tai seinään ja terä osuu sopivasti raudoitukseen niin siinä lähtee joko maata kiertävälle radalle tai menee ranteet
Itte ruoditin kattoa ja ammuin naulapyssyllä ruoteet kattotuoliin kiinni. Pidin liian lähellä ampumakohtaa toisella kädellä puusta kii nni ja en tajunnu oksan vierestä ampuessani, että naula saattaa tehdä u-käännöksen ja naulata kämmenen kiinni puuhun… meni muuten hetki että sain käden irti. Ei menny sentää luuhun asti.
Mettätöissä terottelin kerran kuorimarautaa. Päätin sitten kokeilla peukalolla, että onko terävä. Meni hanskan läpi ja upposi 5 milliä peukaloon - oli se.
Sitten kerran roikotin moottorisahaa toisessa kädessä ja pinosin toisella. Tunsin jotain reidelläni ja vilkaisin alas, niin moottorisaha oli ottanut siihen - ketjulukko oli jäänyt auki. farkkua puuttui kolmasosareiden pituudelta. Siitä sitten äkkiä housut pois ja tarkistamaan. Pelkäsin olevani shokissa, että nyt kävi pahasti - mutta ei. Pieni naarmu, ei edes verta. Saha oli tukehtunut farkkukankaaseen.
Olen ajanut myös Avantin rautaharavan piikkiin kuin sarjakuvissa ja repäissyt samalla koneella puukuormalla 4-metrisen teräsoven saranoiltaan. Onhan näitä kommelluksia.
Maallikon ei pitäisi tehdä näitä hommia. Oon vetänyt rälläkällä kengästä läpi, mutta en ihan jalkaterään asti jne. Paskemmalla tuurilla olisi pitänyt paikata muutakin kuin vaan peukaloa.
Hakkasin aikanaan halkoja ja oli vähän sitkeämpi puu vastassa. Päätin huitaista voimalla. En osunut ja siitä sitten hiuksen hienosti ohi jalasta. Meni housunlahje sekä saappaanvarsi rikki.
Melkein sama junnuna kun tein saunaklapeja isovanhemmille. Ainoa ero oli se, että huitasin pölkystä ohi ja suoraan sääreen. En tiedä oliko tylsä kirves vai kerkisinkö hidastamaan sen verran että selvisin verinaarmulla. Sydän kyllä hakkasi vähän aikaa…
Ei totisesti, maallikko olen myös.
Yksi puhelin on myös rusentunut, kun se jäi halkomakoneen rattaan ja minun lonkkaluuni väliin - takinnaru otti vanhanaikaiset ja kiertyi rattaan ympärille.
Se puhelin maksoi itsensä takaisin moninkertaisesti.
Voiman puute selkeästi.
Joo mäkin livautin moottorisahalla turkishaalarin läpi. Ajattelin että nyt meni reisivaltimoon. Mutta onneks oli verkkarit ja kalsarit alla niin ei tullu kuin naarmu. Sitte
kerran puukolla vuollessani sipaisin vasemman nimettömän sormenpään lähes irti. Verta tuli niin prkleesti. Se liimattiin terkkukeskuksessa kiinni. Loppuviikosta soittokeikalle ja basson soitto mielenkiintoista kun otelautakädessä karmee tuppo…
Tämä menee jo ihan onnettomuustarinoinniksi, mutta tämäkin täytyy kertoa.
Meidän bändin kitaristi päätti leikata sirkkelillä kaksi sormeaan irti, joten väkisinkin oli tehtävä ikävä ratkaisu: alensimme hänet kosketinsoittajaksi.
Teimme asiasta myös biisin.
Olen minäkin amis aikana onnistunut lyömään vasaralla sormeen, niin ettei sen kynnen kanssa pystynyt nukkumaan. Seuraavana päivänä lekurille ja puhkaisi vaan kynnen kuumennetulla klemmarilla ja kipu saman tien pois. Olen jälkeenpäinkin tehnyt saman virheen, mutta sitten tiesi miten toimia, eikä lekuria tarvittu